Ei vielä tietoa, mutta luultavasti verkkarit jalassa ettei tule hukuttua sepalus auki.
Uutiset:
Minulle juhannus on vuoden tärkein juhla. Se on suurta yhdessäolon riemua Saimaan rannalla kauniin luonnon keskellä niitten ihmisten kanssa, jotka ovat minulle niitä kaikkein rakkaimpia. Nimara ja teme tietävät kyllä varmasti miltä minusta tuntuu (olen heille kertonut), kun saan fudata tyttärentyttäreni kanssa tai istutaan yhdessä onkimassa ahvenia veneessä. Kun ollaan hiljaa, jos vaan maltetaan, niin saadaan ahvenia .Olipas kaunis kirjoitus👍
Juhannukseni on hyvin perinteinen. Teen niitä samoja minulle tärkeitä juttuja joka vuosi. Meidän kesäpaikka on sellainen perikunnan yhteinen vanha pieni maatila Saimaan rannalla. Isäni sen aikoinaan meille osti, ja emme ole alkaneet sitä realisoimaan. Se on meidän sisarusten yhteinen juttu. Siellä on tilaa ja kaikki halukkaat sinne aina mahtuvat. Seteleitä ja bitcoineja voi tehdä vaikka kännykällä, mutta Saimaata ja suomalaista luontoa ei voi. Kaikki ei ole tässä maailmassa kaupan.
Minun vastuualuettani yhteisen juhannuksen vietossa on juhannusaattona valmistaa savolaista rantakalloo muikuista. Nuotiopataan laitetaan kaksi pakettia punaista (sitä voimakassuolaista) voita ja sitten itse Pihlajavedestä pyydettyjä muikkuja. Tai sitten, jos Ahti ei suo antejaan, niin Sulkavan K-kauppias Vihavainen myy minulle vastapyydettyjä Puruveden muikkuja. Muutahan siihen savolaiseen rantakalaan ei tarvitakaan. Mausteensa se ottaa nuotion savusta ja ympäröivästä luonnosta. Kokin tehtävä on pitää nuotion alla sellaista sopivaa tulta. Kokki voi myös ottaa pienen huikan Saimaan rantavedessä jäähtyneestä kossupullosta.
Se rantakalan kokkaaminen juhannuksena on yksi minun kesäni kohokohtia. Joka vuosi. Mietin Havukka-ahon ajattelijan tavoin niitä sinisiä ajatuksia. Laineet liplattavat rantakiviin. Saimaan ja sinisellä taivaalla liitävien lintujen laulussa, kukkivien puiden ja keltakurjenmiekkojen, peurankellojen, päivänkakkaroiden ja hirvenkellojen tuoksussa, vesisateessa ja auringonpaisteessa ovat kesäiset lapsuuteni onnen hetket. Niitä muistoja on nyt hieno siirtää eteenpäin tyttärentyttärelleni. Niin se vaan tässä elämässä menee .
Illalla saunomisen ja uimisen jälkeen poltetaan juhannuskokko. Yöllä en tee mitään juhannustaikoja, vaan menen istunnolle puuseehen, mikä nykyään on tosin moderni ekokäymälä. Mutta seinällä minua katsovat vieläkin ne isoveljeni Elokuva-Aitasta leikkaamat Sophia Lorenin. Brigitte Bardon ja Marilyn Monroen kuvat. Minä olen lisännyt seinälle suomalaisia staroja: Matti Pellonpään, Sulevi Peltolan, Esko Salmisen, Aku Korhosen ja Leo Jokelan. Kattoparrun alta etsin sen vuoden 1974 Jallun ja alan lukemaan Martti Huuhaa Innasen kirjoittamaa novellia Horolan Elinan juhannusseikkailut. Se on yhtä hyvä lukukokemus joka juhannus .