Rovaniemi. Poroa! Niin tiellä, kuin myös lautasella. Lurps.
Tässä vaiheessa keikkaa tapahtui se mikä aina tapahtuu kun reissaa lyhyessä ajassa monissa eri paikoissa – ei todellakaan tiedä missä herää. Tiedättekö sen hetken kun herännyt aamulla ja ei vielä avannut silmiä, sitä aistii/ajattelee olevansa jossain. Kummalla puolen sänkyä on, missä yöpöytä on, missä tilaa nousta sängystä, millainen kämppä…ja mielessä on hyvin vahvasti aivan toinen kämppä kuin missä on. Tarpeeksi pimeässä ja unenpöpperössä kun on tuona hetkenä, niin helposti voi koittaa vaikka nousta sängystä päin seinää.
Eli olen vihdoinkin päässyt keikka-kuplaan sisälle, muu elämä alkaa hiljalleen tuntua kaukaisemmalta (enkö mä aina ole tehnyt vain tätä?!?). Fiilis laiskanmukava. Rovaniemellä elämä hidastuu. Ei enää hötkyilyä, meno rauhallisen hidasta, asiakkaat tulee +/- 10 minsaa sovitusta ajasta, mutta kaikki on cool, kaikki on ok, se ei ole niin justiinsa. Venkoilu veikeää meininkiä. Joo, se voi hyvin käydä hermoille, varsinkin jos koittaa pitää kiinni Helsingin tinkimättömyydestä. Mutta jos pystyy antaa rentoudelle vallan (=löysää sen nutturan), niin kaikki sujuu hyvin. Ei kannata kuumotella itse asioista/aikatauluista, kun kaikilta tuntuu joustoa löytyvän ihan muulla tavalla kuin etelässä. Siinä missä poro tiellä käy hyvin horon syyksikin myöhästyä, niin se voi olla sitä asiakkaillekin. Asiat ei oo niin justiinsa, kunhan on kivaa.
Rollo meni aika Vuokatin fiiliksillä. Mukavaa rentoa meininkiä, toki tällä kertaa tapaamiset olivat pääosin lyhyempiä. Ja kinkyilyt voi aikalailla unohtaa. Kyllä joku Lapin hurjakin uskaltautui kahleisiin, mutta kiinnostus kinky/fetissi-tapaamisiin oli hyvin vähäistä.
En voisi kuitenkaan käsitellä Rovaniemeä puhumatta pohjoisen turskien juorukerhosta. Sinällään kokemusten vaihtamisessa ei ole mitään pahaa, mutta kun siinä pienten paikkakuntien ollessa kyseessä aletaan rikkomaan ihmisten yksityisyyden rajoja, niin asia ei enää ole ok. Pohjoisen turskat ryvettyi tuossa vuosia sitten, ja itsekin silloin kollegiaalisuuden nimissä laitoin Rovaniemen banniin pariksi vuodeksi.
Rovaniemelle on siis tänä vuonna palattu jonkinlaisen tauon jälkeen, ja meno vaikuttaa tuulettuneen. Joulupukkia en tainnut tälläkään kertaa nähdä, mutta muunlaisten pukkien rykimää tuli vastaan kyllä.
Peruutuksia: 1 kpl
Häiriköt/runkkarit: 1 kpl
Oharit: 0 kpl
Vakkarit: 2 kpl
Fiilis keikasta (1-10): 9 (huoraaminen on kivaa)
Sää on pimeän lisäksi tuulinen. Ihmeen lämmintä tosin.
Tässä vaiheessa keikkaa tapahtui se mikä aina tapahtuu kun reissaa lyhyessä ajassa monissa eri paikoissa – ei todellakaan tiedä missä herää. Tiedättekö sen hetken kun herännyt aamulla ja ei vielä avannut silmiä, sitä aistii/ajattelee olevansa jossain. Kummalla puolen sänkyä on, missä yöpöytä on, missä tilaa nousta sängystä, millainen kämppä…ja mielessä on hyvin vahvasti aivan toinen kämppä kuin missä on. Tarpeeksi pimeässä ja unenpöpperössä kun on tuona hetkenä, niin helposti voi koittaa vaikka nousta sängystä päin seinää.
Eli olen vihdoinkin päässyt keikka-kuplaan sisälle, muu elämä alkaa hiljalleen tuntua kaukaisemmalta (enkö mä aina ole tehnyt vain tätä?!?). Fiilis laiskanmukava. Rovaniemellä elämä hidastuu. Ei enää hötkyilyä, meno rauhallisen hidasta, asiakkaat tulee +/- 10 minsaa sovitusta ajasta, mutta kaikki on cool, kaikki on ok, se ei ole niin justiinsa. Venkoilu veikeää meininkiä. Joo, se voi hyvin käydä hermoille, varsinkin jos koittaa pitää kiinni Helsingin tinkimättömyydestä. Mutta jos pystyy antaa rentoudelle vallan (=löysää sen nutturan), niin kaikki sujuu hyvin. Ei kannata kuumotella itse asioista/aikatauluista, kun kaikilta tuntuu joustoa löytyvän ihan muulla tavalla kuin etelässä. Siinä missä poro tiellä käy hyvin horon syyksikin myöhästyä, niin se voi olla sitä asiakkaillekin. Asiat ei oo niin justiinsa, kunhan on kivaa.
Rollo meni aika Vuokatin fiiliksillä. Mukavaa rentoa meininkiä, toki tällä kertaa tapaamiset olivat pääosin lyhyempiä. Ja kinkyilyt voi aikalailla unohtaa. Kyllä joku Lapin hurjakin uskaltautui kahleisiin, mutta kiinnostus kinky/fetissi-tapaamisiin oli hyvin vähäistä.
En voisi kuitenkaan käsitellä Rovaniemeä puhumatta pohjoisen turskien juorukerhosta. Sinällään kokemusten vaihtamisessa ei ole mitään pahaa, mutta kun siinä pienten paikkakuntien ollessa kyseessä aletaan rikkomaan ihmisten yksityisyyden rajoja, niin asia ei enää ole ok. Pohjoisen turskat ryvettyi tuossa vuosia sitten, ja itsekin silloin kollegiaalisuuden nimissä laitoin Rovaniemen banniin pariksi vuodeksi.
Rovaniemelle on siis tänä vuonna palattu jonkinlaisen tauon jälkeen, ja meno vaikuttaa tuulettuneen. Joulupukkia en tainnut tälläkään kertaa nähdä, mutta muunlaisten pukkien rykimää tuli vastaan kyllä.
Peruutuksia: 1 kpl
Häiriköt/runkkarit: 1 kpl
Oharit: 0 kpl
Vakkarit: 2 kpl
Fiilis keikasta (1-10): 9 (huoraaminen on kivaa)
Sää on pimeän lisäksi tuulinen. Ihmeen lämmintä tosin.