Tämän kirjoituksen julkaisuaikataulu hyvin kuvastaakin miten elämä keikan jälkeen menee...fiilikset onneksi kirjoitettu ylös energisenä juuri kun olin palannut, sitten iskikin keikkaväsymys, sen jälkeen siviiliduunit kaatui taas päälle - ja seliseliseli...
Mutta onneksi nää fiilikset ei vanhene
Koti <3 <3 <3
Jos ei koskaan lähde ei voi palata 😊
Yksi keikkailun parhaudesta on se tunne kun palaa kotiin. Kun kolmenkin viikon jälkeen palaa kotiin, niin hymyilemään saa jo ensimmäiset Helsinki-kyltit, ja keskustan liikennevaloissa yleensä autossa jo hihkutaan ääneen. Ja kun pääsee sisälle kämppään niin…jos kotia voisi halata, niin tulisi kunnon pitkä rutistus. Olo on niin onnellinen. Tässä vaiheessa on oikeastaan myös aika sama miten keikka on mennyt, kotiinpaluu on aina yhtä ihanaa.
Koitan aina jättää Proseccoa pullon jääkaappiin, ja kun keikkaruuat on saatu kylmään, pyykit koneeseen, käyttötavarat purettua laukusta ja viestit läheisille lähetettyä, niin poksautetaan pullo ja kadutaan sohvalle nauttimaan. Tyypillisesti eka ilta menee Wolt/Foodora & Netflix.
Ja oma sänky! Siinä missä keikkapaikkojen sängyt voi vielä mennä panemiseen, niin pääsääntöisesti majoitusten sängyt on luokattoman huonoja. Joten, oma Duxiana on ihan parhautta. Vaikka keikan lopussa olisi tuntunut kuinka energiseltä, niin yleensä väsymyksen huomaa kotiin palattua. Eka päivä kotona voi vielä mennä jotenkin keikkahöyryissä, ja usein ainakin mulla väsymys iskee kunnolla vasta päivän parin jälkeen paluusta. Tulee nukuttua paljon. Koitan myös pitää pitkien turneiden jälkeiset päivät vapaana, ennen kuin alkaa se hoitamattomien asioiden kanssa kiriminen. Ja vaikka kuinka hyvin keikka-aikaan olisi valmistautunut, niin aina sitä tekemistä kertyy.
Mutta ensin nautitaan kotiinpaluu Proseccoa ja arkiset asiat sitten joskus. 😊
Toivottavasti kaikilla muillakin on ollut oikein mukava syksy! <3
Mutta onneksi nää fiilikset ei vanhene
Koti <3 <3 <3
Jos ei koskaan lähde ei voi palata 😊
Yksi keikkailun parhaudesta on se tunne kun palaa kotiin. Kun kolmenkin viikon jälkeen palaa kotiin, niin hymyilemään saa jo ensimmäiset Helsinki-kyltit, ja keskustan liikennevaloissa yleensä autossa jo hihkutaan ääneen. Ja kun pääsee sisälle kämppään niin…jos kotia voisi halata, niin tulisi kunnon pitkä rutistus. Olo on niin onnellinen. Tässä vaiheessa on oikeastaan myös aika sama miten keikka on mennyt, kotiinpaluu on aina yhtä ihanaa.
Koitan aina jättää Proseccoa pullon jääkaappiin, ja kun keikkaruuat on saatu kylmään, pyykit koneeseen, käyttötavarat purettua laukusta ja viestit läheisille lähetettyä, niin poksautetaan pullo ja kadutaan sohvalle nauttimaan. Tyypillisesti eka ilta menee Wolt/Foodora & Netflix.
Ja oma sänky! Siinä missä keikkapaikkojen sängyt voi vielä mennä panemiseen, niin pääsääntöisesti majoitusten sängyt on luokattoman huonoja. Joten, oma Duxiana on ihan parhautta. Vaikka keikan lopussa olisi tuntunut kuinka energiseltä, niin yleensä väsymyksen huomaa kotiin palattua. Eka päivä kotona voi vielä mennä jotenkin keikkahöyryissä, ja usein ainakin mulla väsymys iskee kunnolla vasta päivän parin jälkeen paluusta. Tulee nukuttua paljon. Koitan myös pitää pitkien turneiden jälkeiset päivät vapaana, ennen kuin alkaa se hoitamattomien asioiden kanssa kiriminen. Ja vaikka kuinka hyvin keikka-aikaan olisi valmistautunut, niin aina sitä tekemistä kertyy.
Mutta ensin nautitaan kotiinpaluu Proseccoa ja arkiset asiat sitten joskus. 😊
Toivottavasti kaikilla muillakin on ollut oikein mukava syksy! <3