Hejsan! Katsoin Yleltä tuossa loppukeväänä vähän ennen psykologian pääsykoetta perjantaidokkarin, jossa puhuttiin psykedeeleistä psyykkisten ja mielenterveydellisten aspektien hoitomuotona. Niitä voidaan kuulemma joidenkin tutkimusten mukaan käyttää esim. masennuksen ja traumaperäisen stressin hoitoon.
Ja juu, on huomattu elävässä elämässä jo joskus aiemmin, kuinka sienet ovat toimineet elinvoimaisuutta ja terveyttä vahvistavina sekä psyyke palautuu rasituksesta, migreenit häviävät, vieroittautumiset onnistuvat ja sen sellaista. Täytyy myöntää enkä halua olla valehtelija. Parempi siis myöntää ja hyväksyä asiat sellaisenaan kuin ovat, kuin että kieltää.
No joo, sitten taas esim. kukka/ruoho yms. vaan osoittautuivat joskus reilu pati vuotta sitten sellaisiksi, että niihin en enää elävässä elämässä muuten tasan koske. Enhän halua vapaaehtoisesti menettää enää ikinä näin hyvällä asenteella parissa vuodessa palautunutta toimintakykyäni.
Nämäkin tosin ovat aika yksilökohtaisia, miten kenelläkin ja mitenkin.
Lähtökohtaisesti en kuitenkaan suosittele ventovieraille yhtään mitään, koska minunhan piti näyttää hyvää esimerkkiä.
Siksi sanon näin: riskit kannattaa puntaroida todella tarkkaan. Ja mielellään tulevaisuudessa psykedeeliterapiaan erikoistuneen terapeutin seurassa, joka osaa asiantuntemuksella valvoa hommat tarkasti. Ei omin päin, jos ei ole sitten jo ehtinyt kurkottaa reunan yli, joka voi tilanteesta riippuen olla tietysti eri keissi. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä tiedä, mitä tekevät. Joku kokemuksista viisastunut toki kuitenkin voi hyvinkin tietää, vaikka eivät kaikki.
Ja huom. En katso olevani huumemyönteinen ihminen, vaan nimenomaan kriitikko. Asioita tulee aina systemaattisesti epäillä, arvioida asioiden välisiä suhteita ja kyseenalaistaa.
Nyt tuli jotenkin sellainen aivopieru tähän loppuun, että koska itse olen suuntautumassa sekä psykologiaan, psykoterapiaan että seksuaaliterapiaan...
...Niin niin voisiko tuota psykedeeliterapiaa nykytutkimus tutkia myös joskus esim. seksuaaliterapian osana. Löydettäisiinkö kliinistä kliinikon hyötyä...?
Ja juu, on huomattu elävässä elämässä jo joskus aiemmin, kuinka sienet ovat toimineet elinvoimaisuutta ja terveyttä vahvistavina sekä psyyke palautuu rasituksesta, migreenit häviävät, vieroittautumiset onnistuvat ja sen sellaista. Täytyy myöntää enkä halua olla valehtelija. Parempi siis myöntää ja hyväksyä asiat sellaisenaan kuin ovat, kuin että kieltää.
No joo, sitten taas esim. kukka/ruoho yms. vaan osoittautuivat joskus reilu pati vuotta sitten sellaisiksi, että niihin en enää elävässä elämässä muuten tasan koske. Enhän halua vapaaehtoisesti menettää enää ikinä näin hyvällä asenteella parissa vuodessa palautunutta toimintakykyäni.
Nämäkin tosin ovat aika yksilökohtaisia, miten kenelläkin ja mitenkin.
Lähtökohtaisesti en kuitenkaan suosittele ventovieraille yhtään mitään, koska minunhan piti näyttää hyvää esimerkkiä.
Siksi sanon näin: riskit kannattaa puntaroida todella tarkkaan. Ja mielellään tulevaisuudessa psykedeeliterapiaan erikoistuneen terapeutin seurassa, joka osaa asiantuntemuksella valvoa hommat tarkasti. Ei omin päin, jos ei ole sitten jo ehtinyt kurkottaa reunan yli, joka voi tilanteesta riippuen olla tietysti eri keissi. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä tiedä, mitä tekevät. Joku kokemuksista viisastunut toki kuitenkin voi hyvinkin tietää, vaikka eivät kaikki.
Ja huom. En katso olevani huumemyönteinen ihminen, vaan nimenomaan kriitikko. Asioita tulee aina systemaattisesti epäillä, arvioida asioiden välisiä suhteita ja kyseenalaistaa.
Nyt tuli jotenkin sellainen aivopieru tähän loppuun, että koska itse olen suuntautumassa sekä psykologiaan, psykoterapiaan että seksuaaliterapiaan...
...Niin niin voisiko tuota psykedeeliterapiaa nykytutkimus tutkia myös joskus esim. seksuaaliterapian osana. Löydettäisiinkö kliinistä kliinikon hyötyä...?