"Vaikka uskoisit itseesi, voit silti olla aivan paska"
Tää on aina ollu hauska. Asetelmat muuttuvat kun älykkö joutuu autiolle saarelle ihmisen kanssa jolla ei ole kuin kaksi alkukantaista taitoa. Kalastaa keihäällä ja sytyttää nuotio kivien avulla. Siinä kultturellille runoilija älykölle saattaa tulla nälkä ja se on vittumainen tunne se 
Eihän vegaanit luonnonsuojelijat edes halua kalastaa, vaikka osaisivatkin.
Ne popsivat luonnon antimia eli sieniä ja marjoja.
Tai muuta suuhun sopivaa. Tai istuttavat saarella kasvavia yrttejä ja tekevät salaatin tai kypsennystä vaativissa tapauksissa keittävät niistä sopan. Osaavat vaikkapa yksin silmät ummessa vain maata paikoillaan ja meditoida sekä elää läsnä tässä hetkessä, jotta aikaan sidotun mielen yksinäisyys ei vaivaa, mikäli saarella ei elä muita ihmisiä. Hyväksyy vain kaiken sellaisenaan kuin on, vaikka tilanne olisi tilanteellisesti "aivan paska", sallien sen itselleen sisimmässään. Tai jos silloinkaan ei selvittäisi, niin tilanne vain hyväksyttäisiin ilman kielteisyydestä aiheutuvaa ylimääräistä henkistä saati psyykkistä kärsimystä. Elämä silti voittaa!
Ja nuotiota voi opetella sytyttämään, mutta ei ole välttämätöntä, mikäli saarella ei ole liian viileää tai jos saarella on sellaista ravintoa, joka ei edellytä kypsentämistä. Mikäli edellyttää, niin akateemikko luonnonsuojelija todennäköisesti osaisi jo valmiiksi tai sitten kekseliäällä ja luovalla alkukantaisellakin tavalla opetella tekemään tulen. Ja tulee toimeen alkuperäiskansoihin kuuluvan yhteisön kanssa saarella, mikäli sellainen löytyy, eli omata yhteisen kielitaidon puutteestakin ystävällisen sosiaalisia vuorovaikutustaitoja ilman ristiriitoja. Ottaa osaa heidän kanssaan yhteistyöhön, mikäli haluaa olla sosiaalinen, sivitynyt ja suvaitsevainen suvakkihuora, joka ei pidä muita ihmisiä parempina eikä itseään muita parempina.
"Vaikka uskoisit itseesi, voit olla paska."
Niin, tiedän sen. Hyväksyn sen. Jokaisella on oma oikeus asettaa paremmuusjärjestykseen haluamallaan tavalla hupakot. Jos kommentin kirjoittanut ei itse arvosta minua paremmuusjärjestyksessään, joku muu saattaa silti arvostaa. Ja minä tiedänkin jo nykyään sen.
Ja itseensä uskomisen psykologiasta vielä:
Todellisuudessahan monet ihmiset onnistuvat elämässään ja urallaan paremmin juuri siitä syystä, koska uskovat ja luottavat itseensä. Jos näin ei olisi, tuskin työn jälkikään olisi yhtä toivottavaa kuin silloin, kun uskoo omiin kykyihinsä, vaikka mahdollisuudet olisivatkin rajalliset.
Uskon lisäksi kannattaa varmaankin myös vain hyväksyvällä läsnäololla aina suhtautua asioihin sellaisina kuin ne ilmenevät ja tuomitsematta. Vasta sen jälkeen voi kaikella läsnäolon älyllä toimia täydemmin kuin silloin, jos oma mieli temppuilisi ja olisi samastunut sen temppuiluun ja kärsimykseen.
Myöskin sekin kannattaa hyväksyä, että kaikki muodon tasolla on rajallista. Me vihreät sammakothan tosin tajuamme sen. Eikös vain, Jani?
