[Vieras0263]

Heijsan! Olen tällaista asiaa pohtinut, että kun nyt on tullut seurattua omaa toimintaa ja vähän vilkuiltua ympärillekin: Miten paljon kukin meistä elää läsnä tässä hetkessä? Ei siis huomisessa tai eilisessä, vaan tätä päivää, tässä hetkessä.

Tavallaan tämä on kiinnostava keskustelunaihe sen jälkeen, kun vapauduin muutama päivä sitten opiskelujen hektisyydestä vaihtaen sen kesän ja seksityön hetkisyyteen. (Huomaa t- ja k-kirjaimen paikka edellisessä lauseessa toisin päin, hektisyys ja hetkisyys).

Opiskelu oli nimenomaan omalla tavallaan hektistäkin aika ajoin, mutta tämä seksityö ja seuralais-Escorttina toimiminen on parhaimmillaan enemmänkin tässä hetkessä olevaa, kiireetöntä nauttimista kahden ihmisen välillä. ❤️

Nyt Kuopion suunnalla majailevana toisaalta en ihmettele, että ihmiset kysyvät huomista. Minäkin olen ollut kova suunnittelemaan tulevaa. Ihmisille on toisaalta erittäin mukavaa ja leppoista sanoa, että: "Nauttikaahan nyt kun vielä tänään on majoitusvaraus voimassa." Seuraavasta päivästähän sen koommin en pysty sanomaan, ennen kuin se kyseinen päivä koittaa, että pidennänkö majoitusvarausta vai jääkö se tähän.

Ajatuksia, näkemyksiä, mietteitä? Saa jakaa.

[Vieras0265]

Me sammakot elämme aina hetkessä. Emme mieti tulevaa emmekä mennyttä. Se määrittää viisautemme.

[jhstone]

Hyvä aihe.
Hetkessä elämisen kyky auttaa varmaan monesti selviämään elämisen hektisyydestä.

Kunhan ei mene ns yli 
https://www.youtube.com/watch?v=rv38VOoRcxw

[Vieras0263]

Tässä hetkessä eläminen ja läsnäolo sille on myös auttanut ymmärtämään paremmin itseä ja muita. ❤️ On helpompi armahtaa ja antaa anteeksi. Niin itsellein kuin muillekin. Tämä on tietenkin minun elämääni, minun kokemustani. On helpompi rakastaa, kun ei tarvitse elää pelkästään suunnitelmien varassa, mutta ei myöskään menneisyyden ja niihin liittyneiden muistojen vankina.

[Rene]

mä olen vasta viime aikoina oppinut elämään hetkessä. nyt on siihen aikaa, kiivaimman työuran
aikoihin ei ollut mahdollisuutta tämmöisille "hömpötyksille". monta rautaa tulessa eikä taakse
paljon katseltu.

[Vieras0186]

Jaa... nämä on niitä juttuja että vaikka kuinka laittaa hanttiin ja äijäilee. Niin ei auta yhtään enempää kuin ankkuri nurmikon paksussa ketjussa. Niin se vaan maapallo jatkaa pyörimistään. Kuten tämä hetki on se missä elämme, nyt nyt nyt nyt. Saman tien kun miehekäs sopivan kokoinen sormeni monessa muusa paikassa kuin näpyttelemassä kännnyä ja tässä vaiheessa voi korjata ja peruuttaa. Niin se hetki on kuin painaa lähetä nappulaa ja kirjoitus on muiden pilkattavana. Aivan samoin kuin kikkelelin laittaa vaginaan, niin se yhtymistä. Josvai toki spekuloida että liikuttiko ja lasketaanko heti kosketuksesta? Toki saa katua tyhmyyksiä tai muistella aikaa kun sai nuoria kauniita naisia ilman maksamista, mutta se on kuin edesmenneen Tony Halmeen hanurin tatska exit only. (tiedän itsekin että kehno vertaus) Samoin kuin ne tulevaisuus eläkevuodet jolloin on sitten sitä aikaa harrastaa, toki on mutta lajit on sitten varmaan toiset? Nyt painetaan hommia ja sitten eläkkeellä nautitaan kovan työn hedelmiä? vai olisiko sittenkin pitänyt elää silloin.....Niin silloin oli silloin NYT ja elämistä hetkessä. Hetkessä eläminenkin on taito laji, vähän kuin viinan juominen, että sopivasti nautittuna on hyvää seuraa ja liikaa härpittynä vitun rasittava ääliö. Tai toinen ääripää työhulluille, lahjattomat mä haluun olla muusikko tai taiteilija, kyllä mut vielä löydetään. Ja kun on 20v. Kelan apurahoja istuttu juomassa keskaria kallion bussissa ja tulee vanha luokka kaveri uudella Mersulla Vaasankadulle parkkiin juuri sen puolikkaan röökinstumpin päälle jota oli nappaamassa kun toi vitun riistäjä.. No mutta yhtäkkiä Mersu sika riistäjä sanoo, kato ootko Kalevi, seähän olit se kaveri joka kova piirtämään! Sanot ei jummarra suomea ja vetelet pankkitilin sijasta kasvattamaasi vielä 2/3 päälakea peittävää mustaksi värjättyä kasvojen eteen ja häviät paikalta. Matkan päästä alat vetää kulmien kundin ilmettä lärviin, nostaen nokkaasi korostetun ylös ja mutiset mielessäsi toikin vitun urpo ostanut mersunsuna mun rahoilla kun ihan varmasti on jättänyt veronsa maksamatta ja sielä on mun rahat jossain Panamassa prk... tuokin on tuolla hetkellä hetki. Ehkä eri hetki mitä oli mielessä yhdellä niistä hetkistä... Sorry lähti tällöin hetkessä lapasesta ja pitihän tähän laittaa jotain noloa kun kohta lähtee napista, siis kuin aikaisemmin ennustin. Joo hetkessä eletään kaikki kokoajan, eikä se ole mikään sandaaleissa kävelevän yoga Hessun omaa, samoin kuin Suomenleijona perS.. jengin. Sen joko huomaa ja ymmärtää tai sitten. Askel kerrallaan nu
Yt nyt nyt nyt, vasen vasen 1 2 3 😁

[Vieras0186]

Tulin oikeastaan tänne kirjoittamaan tänään kalliiksi tuleesta läheisyyden haku reissusta. Mutta tohon meni paljon paukkuja ja vedän henkeä hetken tai useampia.

[SonjaSisu]

Mä kyllä suunnittelen tulevaa, mutta osaan olla myös spontaani. Mun tapa hallita ahdistusta ja stressiä on suunnitella jotkut raamit tuleville muutamalle päivälle - sillä jos en näin tee, tulee irrallinen olo. Tämä toki johtuu erinäisistä ominaisuuksista ja asioista elämässäni. Osaan kyllä olla hetkessä läsnä ja elää siinä, mutta yleensä tykkään olla vähän sen ulkopuolella. Tunnistan itsessäni sen, että nykyisin jos teen vaikka blogitekstiä, musta alkaa tuntua siltä, että pitäisi tehdä jotain muuta, esim nauhoittaa ääninauhaa... On niin paljon kaikkea mitä pitäs tehdä, että kun yrittää jotain tehdä toinen asia alkaa tuntua tärkeämmältä. Joskus on kans vaikeaa rentoutua ja antaa itselleen lupa nauttia. Mun pitää pystyä perustella itselleni jotenkin sen järkevyys ja kannattavuus...
Että tavallaan osaan ja tavallaan en

[HuliVili]

Olen viime vuosina yrittänyt opetella elämään enemmän hetkessä ja muuttaa asennetta spontaanimpaan suuntaan.

Noin yleisellä tasolla eiliselle ei oikein mitään mahda, vaikkakin sieltä voi ja kannattaakin ottaa oppia. Huomisesta taas ei koskaan tiedä, tuleeko sitä edes. Joten kannattaa olla hereillä ja elää silloin kun se on mahdollista, tässä ja nyt. Tuskin mikään harmittaa enemmän kuin elämättä jäänyt elämä.

[veeras]

Työssä on vaikeampaa elää tässä hetkessä, sillä työskentelyä sävyttää aikarajat ja jatkuva tulevaisuuden suunnittelu.

Vapaalla yleensä ei ole ongelmaa hetkessä elämisessä.

[Vieras0263]

Työssä on vaikeampaa elää tässä hetkessä, sillä työskentelyä sävyttää aikarajat ja jatkuva tulevaisuuden suunnittelu.

Vapaalla yleensä ei ole ongelmaa hetkessä elämisessä.

Pointtini koskeekin seksityötä, jossa voi olla läsnäeläen tässä hetkessä ja joka ei edes minusta omaa uraani ajatellen ole oikein missään vaiheessa edes tuntunut oikein miltään työltä, vaan rakkaudesta lajiin. ❤️💋 Ja varsinkin, jos turskakunnan asiakkaat tajuaisivat laajemminkin suosia kiireettömiä ja vähintään tunnin mittaisia tapaamisia, niin tuolloin ei kenenkään tarvitsisi katsoa kelloon. Voisi ottaa aivan rennosti nautiskellen irti ajasta. Täytyy myöntää, että niissä kiireettömissä tapaamisissa yleinen laadullisuus on kieltämättä aika hyvää tasoa, kun voi vain heittäytyä, kokeilla erilaisia juttuja, ottaa useammankin kierroksen, mutta myös välillä vain vaan pysähtyä, olla toisen lähellä ja henkisesti läsnä. Tai lähekkäin kiehnätessä puhua tuhmia, tai muuten älyllis-henkisiä ja syvällisiä ajatuksia toisen ihmisen seurassa. Ja käydä esim. yhdessä suihkussa tai vaikkapa syömässäkin kelloon katsomatta.

Jos siitä tapaamisesta jonkun suosikkihupakon kanssa on aidosti kiinnostunut, niin eikös siihen kannattaisi säästää ja nähdäkin vähän vaivaa, jotta voi kiireettömästi piehtaroida sielukkaasti ja sydämensä kyllyydestä eikä jäisi ainakaan kiireen takia niin tyhjä olo kuin mitä kiireettömämmässä skenaariossa todennäköisemmin tapahtuisi, kun meidän hupakoidenkaan ei tarvitsisi aina kiirehtiä pikaisilla jutuilla...?

Eli summasummarum: Hupakoissa käymisen ei välttämättä tarvitse olla sinänsä juurikaan hinnasta kiinni, jos kiireetön ja laadullisesti nautinnollinen yhteinen hellimis- ja hemmotteluhetki aidosti kiinnostaa, tässä hetkessä eläen läsnäolon voimalla ja kelloon katsomatta.

[joey_t]

aaaa kesänlapsi mä oon
aaaa villi luonteeni on
aaaa kesänlapsi mä oon
aaaa poissa huoleni on
 

[Vieras0395]

aaaa kesänlapsi mä oon
aaaa villi luonteeni on
aaaa kesänlapsi mä oon
aaaa poissa huoleni on
 

Kääk voi viddu 
Minun alkoi tehdä Ouluun mieli.

[joey_t]

aaaa kesänlapsi mä oon
aaaa villi luonteeni on
aaaa kesänlapsi mä oon
aaaa poissa huoleni on
 

Kääk voi viddu 
Minun alkoi tehdä Ouluun mieli.

Tuunko hakemaan?

[Vieras0240]

Nyt pitää tehdä asioita estääkseen asioita tapahtumasta 12 vuoden päästä. Kesällä on tehtävä polttopuut, että mökki lämpeää talvella jne.

Mutta kun kyse oli seksityöstä, niin olisi kiva jos pt. elää hetkessä eikä tulevassa: "odotan jo aikaa ku mälli lentää"😁

[Vieras0263]

Liika suunnittelu voi joskus tuntua raskaalta, samoin kuin liian monta kertaa menneiden asioiden vatvominen mielessä. Tiedän aiemmat omatkin kokemukset.

Olen myös alkanut toisinaan ajattelemaan elävästä elämästä, että "Sitä saa, millä tilaa. Tai mitä tilaa."

Olen jo jonkin aikaa halunnut pureutua siihen tosiasiaan, että turskat hupakoidessaan ja budjetoidessaan samalla myös tulevat tehneeksi sen mystisen valinnan, mitä kukin loppujen lopuksi haluaa. Pikaista pikkunautintoa vai kiireettömästi koko tarjottimen edestä. En tiedä, tajuaako kuinka moni itse vastuutaan, mutta näin ainakin asian voisi nähdä. Toki sen voi nähdä toisillakin tavoilla ja minun piikkiin saa halutessaan pistää kaikki enkä siitä ota nokkiini. Ihmisiähän tässä kuitenkin kaikki ollaan ja hyvä niin. Teemme elämässämme myös ajoittain virheitä, opettavaisiakin sellaisia, ja hyvä niinkin.

Harmi, kun minä en sellaista päätöstä voi toisen osapuolen puolesta tehdä. Jokainen turska totta kai pystyy siihen asiaan vaikuttamaan. Jos on varautunut satasella tai alle satasella nautiskelemaan toisen ihmisen eli hupakon seurasta, niin eikö kannattaisi samalla henkisesti valmistautua siihenkin, että tulos on budjetoinnin mukaista. Samahan se pätee toisinkin päin. Mikäli hinnalla ei ole väliä eikä siis ole hinnasta kiinni, niin toki sellaisessa tilanteessa kukin on oikeutettu halutessaan kysymään itseltään, että kuinka paljon haluaa panostaa ja miten paljon yhteistä nautintoa on valmis ottamaan vastaan.

Ymmärrän sen, että monelle riittää vähempikin, mutta toisaalta, jos kokemus jonkun kanssa on aivan ensimmäinen tapaus laatuaan, niin miksikös ei ottaisi ja nauttisi siitä sitten oikein kunnolla, ajan kanssa, jotta pystyisi kaikella tavalla rentoutumaan aivan kunnolla ilman, että tulisi kiirehtimisen tuomaa jännitystä, varsinkin jos kokemus on aivan uusi laatuaan. Tai siis irti ajasta, nimenomaan. Ja eikös todella hyvään palveluun juurikin kannata satsata, mikäli sen suoma kosketus ei selity pelkästään fysiikalla, vaan myös henkisesti, sielukkaasti...?