Ajattelinpa kertoa teille, hyvät saittilaiset, erään opettavaisen tarinan. Voitte pitää sitä totena, satuna, vertauksena tai minä haluatte. Tärkeintä ei ole se, vaan tarinan sisältämä opetus, josta voi olla hyötyä myös muille, joilla on samanlaisia fiilareita ja kantapään kautta taiteilua sekä haasteita elämässään. 
Olipa kerran vuosi 2020 ja ennalta odottamattomat kesätienestit. Tuhlaajatyttö tienasi 3000-4000 euroa kuukaudessa bruttona ja kävi aina työkomennusten jälkeen ostelemassa kaikenlaista hienoa, milloin ulkona ravintolaruokaa, milloin Tallinnassa viikonlopun viettoa, milloin muuta kenkähemmottelua tai muunkinlaista virkistystä ja hemmottelua kosmetologilla ja muualla.
Tyttö tienasi joka kesäkuukausi saman summan rahaa pistämättä ollenkaan merkille, voisiko kulutustottumuksista joustaa ja taipua myöten säästeliäämpään suuntaan. Niinpä kaikki mitä sinä kesänä tuli, myös meni.
Seuraavana kesänä sama tyttö alkoi taas opintojensa jälkeen kesätienesteille. Tuli ilta, ja tuli aamu. Tyttö ei enää lähtenyt ulos ravintoloihin syömään, vaan söi itse tekemäänsä ruokaa aina siellä, missä milloinkin liikkui. Hän ei myöskään ollut joka välissä kosmetologin palveluilla tai ostamassa uusia hienoja kenkiä. Itse asiassa hänestä alkoikin tulla saita. Hän alkoi tosissaan muistelemaan viime kesänsä tapahtumia ja totesi mielessään sekä lähimmäisilleen, ettei halua enää missään nimessä toistaa edellisen kesän suloisia, mutta opettavia, virheitä. Hän ei enää tykännyt ajatuksesta jatkaa tuhlaajatyttönä, koska hänestä tuli enemmän saita ja vastuullisempi rahankäyttäjä kuin eläissään aiemmin.
Kantapään kautta kokemus, se riitti.
Olipa kerran vuosi 2020 ja ennalta odottamattomat kesätienestit. Tuhlaajatyttö tienasi 3000-4000 euroa kuukaudessa bruttona ja kävi aina työkomennusten jälkeen ostelemassa kaikenlaista hienoa, milloin ulkona ravintolaruokaa, milloin Tallinnassa viikonlopun viettoa, milloin muuta kenkähemmottelua tai muunkinlaista virkistystä ja hemmottelua kosmetologilla ja muualla.
Tyttö tienasi joka kesäkuukausi saman summan rahaa pistämättä ollenkaan merkille, voisiko kulutustottumuksista joustaa ja taipua myöten säästeliäämpään suuntaan. Niinpä kaikki mitä sinä kesänä tuli, myös meni.
Seuraavana kesänä sama tyttö alkoi taas opintojensa jälkeen kesätienesteille. Tuli ilta, ja tuli aamu. Tyttö ei enää lähtenyt ulos ravintoloihin syömään, vaan söi itse tekemäänsä ruokaa aina siellä, missä milloinkin liikkui. Hän ei myöskään ollut joka välissä kosmetologin palveluilla tai ostamassa uusia hienoja kenkiä. Itse asiassa hänestä alkoikin tulla saita. Hän alkoi tosissaan muistelemaan viime kesänsä tapahtumia ja totesi mielessään sekä lähimmäisilleen, ettei halua enää missään nimessä toistaa edellisen kesän suloisia, mutta opettavia, virheitä. Hän ei enää tykännyt ajatuksesta jatkaa tuhlaajatyttönä, koska hänestä tuli enemmän saita ja vastuullisempi rahankäyttäjä kuin eläissään aiemmin.
Kantapään kautta kokemus, se riitti.
