Eivät suomalaisetkaan historiantutkijat ole niin kovin innokkaasti näitä Itä-Karjalan keskitysleirejä tutkineet. Kyllä se aika pitkään oli sellainen vaiettu asia. Pois silmistä pois mielestä. Nythän niistä on tehty jo pari ihan hyvää ja perusteellista väitöskirjaakin. Siksi on harmillista, että venäläiset nyt vääristelevät ja liioittelevat joitakin tiettyjä asioita (esim. sitä että suomalaisten keskitysleirit olivat tuhoamisleirejä, joissa oli ohjelmallinen tarkoitus tuhota kaikki slaavit) ja suomalaisilla ei ole Venäjän tiedotusvälineissä mahdollisuutta vastata näihin väitteisiin. Historian vääristeleminen on ikävää kun sitä käytetään vielä lyömäaseena maailmanpolitiikassa.
Kiinitin huomiota siinä Louhimiehen Tuntemattomassa, kun kerrottiin suomalaisten Petroskoin valtauksesta. Sehän tapahtui lokakuun alussa 1941. Linnan konekiväärikomppaniakin sai sellaisen parin viikon levon Petroskoissa. Rahikainenhan oli kauppamies Jumalan armosta. Louhimiehen Tuntemattomassahan Rahikainen otti Petroskoin heti haltuunsa ja kohta steppaili menemään kuin mikäkin Kroisos Pennanen. Susiturkki niskassa kuin Kalevi Keihänen konsanaan. Rahikainen möi nuoria petroskoilaisia tyttöjä seksileluiksi ja välitti ortodoksien kirkoista varastettuja ikoneja sivistyneille upseereille salakuljetettavaksi Suomeen. Ja herkutteli kaviaarilla ja hyvällä vodkalla myös Rahikainen naistensa kanssa. Rahikaisen suureksi pettymykseksi konekiväärikomppanian hyökkäysota jatkui ja Petroskoi oli jätettävä. Linnan kirjassahan ei ole mitään mainintaa näistä Itä-Karjalan keskitysleireistä, eli ne on perustettu tietenkin vasta sitten kun Petroskoin ja ne muut vallatut alueet ovat ottaneet haltuunsa miehitysjoukot, jotka ovat luoneet sinne omat systeeminsä. Niissä miehitysjoukoissa on varmasti ollut paljon rattaoisempaa käydä sotaa kuin etulinjassa hyökkäämässä
.
Kiinitin huomiota siinä Louhimiehen Tuntemattomassa, kun kerrottiin suomalaisten Petroskoin valtauksesta. Sehän tapahtui lokakuun alussa 1941. Linnan konekiväärikomppaniakin sai sellaisen parin viikon levon Petroskoissa. Rahikainenhan oli kauppamies Jumalan armosta. Louhimiehen Tuntemattomassahan Rahikainen otti Petroskoin heti haltuunsa ja kohta steppaili menemään kuin mikäkin Kroisos Pennanen. Susiturkki niskassa kuin Kalevi Keihänen konsanaan. Rahikainen möi nuoria petroskoilaisia tyttöjä seksileluiksi ja välitti ortodoksien kirkoista varastettuja ikoneja sivistyneille upseereille salakuljetettavaksi Suomeen. Ja herkutteli kaviaarilla ja hyvällä vodkalla myös Rahikainen naistensa kanssa. Rahikaisen suureksi pettymykseksi konekiväärikomppanian hyökkäysota jatkui ja Petroskoi oli jätettävä. Linnan kirjassahan ei ole mitään mainintaa näistä Itä-Karjalan keskitysleireistä, eli ne on perustettu tietenkin vasta sitten kun Petroskoin ja ne muut vallatut alueet ovat ottaneet haltuunsa miehitysjoukot, jotka ovat luoneet sinne omat systeeminsä. Niissä miehitysjoukoissa on varmasti ollut paljon rattaoisempaa käydä sotaa kuin etulinjassa hyökkäämässä
. 
