https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010901286.htmlJanne Saarikiveltä hieno essee tämän päivän Hesarissa. Tämä ei ole oikeastaan politiikkaa. Siis sellaista paskan jauhamista mitä tässä ketjussa 24/7 joka siunattuna vuoden päivä jauhetaan. Janne Saarikivellä on kyllä jotenkin hieno idea yrittää ymmärtää suomalaisuuden ydintä ja isänmaallisuutta syvemmin ja sitoa se tähän päivään. "Tuntemattoman sotilaan hahmoista Suomessa ihaillaan sukupolvesta toiseen Rokkaa, Hietasta ja Koskelaa, mutta samalla Lammioita on koko ajan enemmän. Rokka, Hietanen ja Koskela ovat Linnan romaanin hahmoja, vääräleukoja, joita ei kuuliaisuus kiinnosta. He puolustavat perheitään ja toisiaan, mutta eivät komentajiaan tai abstraktia Suomen ideaa, joita halveksivat".
"Linnan romaanissa ei ole naisia, maahanmuuttajia eikä muunsukupuolisia, mutta moninaisuutta riittää. Murteet raikaavat. Värikkäät persoonallisuudet leukailevat niin, että luulisi käsikirjoitustiimin hioneen jokaista onlineria pullapalaverissa viikon. Tuntemattomassa sotilaassa voi yhä oppia erimielisyyden arvosta. Sekä konservatiivit että liberaalit voivat myöntää, että koskaan ei tule päivää, jolloin kaukki äänestävät mielestämme oikeaa puoluetta, ja hyvä niin".
Janne Saarikiven visio tulevasta Tuntemattomasta sotilaasta on kyllä herkullinen. Rokan, Hietasen ja Koskelan ovat korvanneet uudet miehet ja naiset. "Ehkä myös seuraavan sodan jälkeen joku kirjoittaa romaanin. Siinä marisätkää polttelevat tatuoidut kaupunkilaiset juovat pina coladaa juoksuhaudoissa yhdessä taantuvan taajaman leijonariipusmiesten kanssa haukkuen samalla Toverit, Stubbit ja Marinit. Sankariksi nousee arabitaustainen Mahmud tai ehkä naissotilas Ujuni. Hän ei tunne talvisotaa eikä ole lukenut Tuntematonta sotilasta, mutta tuhoaa droonit ja tankit. Mamusuomella hän lohkaisee jotain ilkeää upseereista, isänmaasta ja säästöpolitiikasta. Jos niin hyvin käy, että Suomesta jää jotain jäljelle vihollisten ja Lammioiden jäljiltä"
ei olisi koskaan päästetty Saksaan.
Siinäpä antsallekin mietiskeltävää joulun ratoksi. 