https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010901286.html
Janne Saarikiveltä hieno essee tämän päivän Hesarissa. Tämä ei ole oikeastaan politiikkaa. Siis sellaista paskan jauhamista mitä tässä ketjussa 24/7 joka siunattuna vuoden päivä jauhetaan. Janne Saarikivellä on kyllä jotenkin hieno idea yrittää ymmärtää suomalaisuuden ydintä ja isänmaallisuutta syvemmin ja sitoa se tähän päivään. "Tuntemattoman sotilaan hahmoista Suomessa ihaillaan sukupolvesta toiseen Rokkaa, Hietasta ja Koskelaa, mutta samalla Lammioita on koko ajan enemmän. Rokka, Hietanen ja Koskela ovat Linnan romaanin hahmoja, vääräleukoja, joita ei kuuliaisuus kiinnosta. He puolustavat perheitään ja toisiaan, mutta eivät komentajiaan tai abstraktia Suomen ideaa, joita halveksivat".
"Linnan romaanissa ei ole naisia, maahanmuuttajia eikä muunsukupuolisia, mutta moninaisuutta riittää. Murteet raikaavat. Värikkäät persoonallisuudet leukailevat niin, että luulisi käsikirjoitustiimin hioneen jokaista onlineria pullapalaverissa viikon. Tuntemattomassa sotilaassa voi yhä oppia erimielisyyden arvosta. Sekä konservatiivit että liberaalit voivat myöntää, että koskaan ei tule päivää, jolloin kaukki äänestävät mielestämme oikeaa puoluetta, ja hyvä niin".
Janne Saarikiven visio tulevasta Tuntemattomasta sotilaasta on kyllä herkullinen. Rokan, Hietasen ja Koskelan ovat korvanneet uudet miehet ja naiset. "Ehkä myös seuraavan sodan jälkeen joku kirjoittaa romaanin. Siinä marisätkää polttelevat tatuoidut kaupunkilaiset juovat pina coladaa juoksuhaudoissa yhdessä taantuvan taajaman leijonariipusmiesten kanssa haukkuen samalla Toverit, Stubbit ja Marinit. Sankariksi nousee arabitaustainen Mahmud tai ehkä naissotilas Ujuni. Hän ei tunne talvisotaa eikä ole lukenut Tuntematonta sotilasta, mutta tuhoaa droonit ja tankit. Mamusuomella hän lohkaisee jotain ilkeää upseereista, isänmaasta ja säästöpolitiikasta. Jos niin hyvin käy, että Suomesta jää jotain jäljelle vihollisten ja Lammioiden jäljiltä"
Janne Saarikivi on kyllä fiksu kaveri ja hänellä on ollut hyviä kirjoituksia. Ylen aamu-tv:ssäkin myös esittänyt raikkaita ajatuksia muun ummehtuneen punaviherkuplan keskellä.
Mutta tämä kirjoitus ei kyllä nyt mennyt oikein maaliin. Kirjoituksessa ei ollut oikein pointtia. Lähinnä kiukuttelua ja huonosti peiteltyä katkeruutta kulttuurialan "leikkauksista". Leikkaukset on lainausmerkeissä koska kyse on marginaalisesta n. 3% leikkauksesta.
Mutta kun heiltä ei saisi leikata mitään, vaikka kaikilta muilta jousutaan leikkaamaan. Valitetaan, että leikkauksella säästettävä summa on niin pieni, ettei sillä pelasteta Suomen taloutta. Mutta jos summa kerran on mitättömän pieni, niin mitä nää taitelijat sitten itkee?
Edvin Laineen tuntemattoman sotilaan näyttelijät olivat kaikki sodan käyneitä miehiä.
Molbergin version näyttelijät olivat pääosin armeijan käyneitä.
Louhimiehen Tuntemattoman näyttelijöistä tuskin kukaan ollut käynyt armeijaa.
Saarikivikään ei ole asevelvollisuutta suorittanut, vaan on sivari.
Jotenkin tuntuu, että tämä etuoikeutettu luokka, joka on lusmunnut asevelvollisuuden ja muutenkin elämässään päässyt helpolla jossain siistissä besserwisser valkokaulushommissa jossa ei kädet likaannu ja kahvitauoilla omassa kuplassa haukutaan persuja, on viimeisenä luopumassa etuoikeuksistaan. Jonkun muun (mieluiten juuri niitten "tyhmien" nazipersujen) pitää puolustaa heitä ja heidän asemaansa. Itse he eivät koskaan ole valmiita laittamaan käsiään saveen puolustaakseen edes itseään.
Uusavutonta porukkaa.
Äiti äiti, missä on mun vanttuut.
Sinun postaukset ovat kyllä yleensäkin täysin älyttömiä ja parhaimmillaankin suollat vain sitä iänikuista vihapuhetta ja rasistista paskaa. En ajatellut tätä kommentoida, mutta kommentoin nyt siltikin. Tämä on kyllä taatusti viimeinen kerta. Mielestäni nämä kaikki kolme elokuvaversioita Tuntemattomasta sotilaasta ovat hienoja elokuvia. Jokainen on sidottu siihen aikaansa milloin ne on tehty. Kuten elokuvat tietenkin yleensäkin. Kirjoitat, että Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaat olivat kaikki sodan käyneitä miehiä. Se on tietenkin luonnollistakin, koska sodasta oli vuonna 1955 vielä niin vähän aikaa. Keskeisistä henkilöistä tulee mieleen Matti Ranin vänrikki Kariluotona ja Vili Auvinen Asunmaana, jotka olivat sen verran nuorta ikäluokkaa, että eivät sotaan ole osallistuneet. Ranin oli syntynyt 1926 ja Vili Auvinen 1931. Eli varmasti Laineen Tuntemattoman sotilaat osasivat myös sotaakin näytellä.
Mutta ennen kaikkea he olivat pääosin (Rokka oli täysin amatöörinäyttelijä) Kansallisteatterin näyttelijöitä, ja Edvin Laine Kansallisteatterin ohjaajana tunsi miehensä. Tässä onkin se Laineen Tuntemattoman heikkous. Se on hyvin teatterimainen elokuva. Lisäksi näyttelijöiden korkea ikä on ongelma. Tunnet varmaan Linnan Tuntematonta niin hyvin, että tiedät että päähenkilöt olivat Koskelaa lukuun ottamatta niin nuorta ikäluokkaa, että eivät olleet mukana talvisodassa. Kirjan alussa he suorittavat varusmiespalvelusta. Laineen Tuntemattoman näyttelijät ovat jo iäkkäämpiä miehiä ja Rahikainenkin on hieman epäuskottava naissankari, kun miehellä taitaa jo se viidenkympin villityskin olla mennyttä elämää. Mutta yhtä kaikki. Laineen elokuva on hieno. Arvostan sitä nykyään kovasti.
Kirjoitat, että Mollbergin elokuvan näyttelijöistä suurin osa oli armeijan käyneitä näyttelijöitä, mutta Louhimiehen elokuvan näyttelijöistä tuskin kukaan oli käynyt armeijaa. Sinulla varmaan on faktatietoa tästäkin asiasta. Itse en viitsi alkaa moista asiaa tutkimaan. Uskon siis tähänkin sinun vähän älyttömään väitteeseesi. Fiktiiviset elokuvathan ovat fiktiota. Eivät totta. Myös Linnan Tuntemattomasta sotilaasta filmatut elokuvat ovat fiktiivisiä pläjäyksiä. Näyttelijän työhän on sellainen, että näyttelijät näyttelevät erilaisia rooleja ja ammatteja, vaikka heillä ei olekaan niistä ammateissa henkilökohtaista elettyä elämää. Se on varmaan sitä näyttelijöiden suurta ammattitaitoa, että Inka Kuustonen tuntuu Syke- elokuvassa ihan pätevältä lääkäriltä, ja Ivalo tv-sarjassa taas ihan pätevältä lappilaiselta poliisilta. Ja Al Pacino on ilmeisesti ihan lainkuuliainen kansalainen, vaikka hän Kummisetä I nouseekin opiskelijapojasta Corleonen mafiasuvun johtajaksi Don Michael Corleoneksi. Jne...
En viitsi alkaa sinun kanssa kiistelemään siitä, että voiko Tuntemattomassa sotilaassa näytellä uskottavasti, jos ei ole käynyt armeijaa. Minun mielestäni Louhimiehen elokuvassa näyttelijätyö on erittäin laadukasta. Nämä kaikki Tuntemattoman sotilaan elokuvaversiot ovat aikansa lapsia. Mollbergin elokuva on hyvin naturalistinen ja amatöörinäyttelijät tuovat siihen oman tunnelmansa. Elokuva on oikeastaan aika ahdistavaa katsottavaa. Pidän Mollbergin elokuvasta erittäin paljon, koska se on sodanvastaisuudessaan hyvin Linnan Sotaromaanin (elokuvan alussahan on teksti, että elokuva perustuu Väinö Linnan kirjaan Sotaromaani) mukainen. Linna kirjoitti, että "kolmessa päivässä nämä nuoret miehet oppivat sen mikä on sodan olemus; kylmä, nälkä ja pelko". Sodassa ei ole yhtään mitään ihailtavaa. Linnahan on sanonutkin, että hän "halusi ottaa sodalta kaiken kunnian pois ja antaa sen niille ihmisille jotka sodan ovat eläneet". Mollbergin elokuva heikkous on toisaalta sen armottoman tiukka naturalistisuus. Ihminen on ihminen sodassakin. Kukaan ei olisi todellisuudessa kestänyt ilman keventävää huulen heittoa, leukailua ja keskinäistä sanailuakin.
Louhimiehen elokuvalta en odottanut kovinkaan paljoa. Kun luin Iltapäivälehdistä, että Louhimies filmaa Tuntemattoman sotilaan, niin en ollut mitenkään kovin ilahtunut. Tyttäreni halusi viedä minut isänpäivänä 2017 elokuviin katsomaan Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan, ja olinkin sitten hyvin iloisesti yllättynyt lopputuloksesta. Louhimiehen Tuntematon sotilas on mielestäni hyvä elokuva. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että täpötäydessä elokuvateatterissa oli paljon katsojina myös nuoria ihmisiä. Omatkin tyttäreni kiinnostuivat sota-ajan historiasta Louhimiehen elokuvan myötä. Kerroin heille isäni vaiheista sodassa ja tutkittiin isäni sotapolku, kunniamerkit, sotilaspassit ja äidilleni ja siskolleen kirjoittamansa kirjeet. Tyttäreni eivät koskaan isoisäänsä ehtineet tavata, mutta kyllä minä olin tietenkin aikaisemminkin heille näistä asioista paljon kertonut ja itsenäisyyspäivää perinteisesti vietetty, mutta nyt Louhimiehen elokuvan myötä se kiinnostus heräsi aivan eri tavalla. Mietinkin, että ehkä jokaisen sukupolven pitää tehdä uusi Tuntematon sotilas, jotta nämä asiat eivät unohtuisi.
Minusta Louhimiehen elokuvassa on erittäin hienoa se, että Rokan elämästä kerrotaan myös rintaman takana kotioloissa. Kuinka sellainen tehokas tappaja, Sakkolan Rambo, on kotioloissa hyvä ja hellä isä lapsilleen ja rakastava ja huolehtiva aviomies vaimolleen. Suomalaisen miehen on täytynyt venyä moneen rooliin sota-aikana. Laineen Tuntematon loppuu hyvin naivisti orkesterin soittamaan Finlandia hymniin ja miehet nousevat ylös juoksuhaudoistaan, mutta Louhimiehen Tuntematon loppuu siihen, kun perintötilansa Kannaksella menettänyt Rokka saapuu sotasairaalasta evakkoon lähteneen perheensä luo pieneen mökkiin ja Finlandia hymni soi surullisesti vain sellon äänellä.
Kirjoitat, että "Saarikivikään ei ole armeijaa käynyt, vaan on sivari" ja että "tämä etuoikeutettu luokka on lusmunnut asepalveluksen ja muutenkin päässyt elämässään helpolla", ja nyt he vain "siisteissä besserwisser valkokaulushommissa jossa kädet ei likaannu haukkuvat persuja, joiden pitää puolustaa heitä ja heidän asemaansa". Näinhän se varmaan on. Tuota pitäisi ehkä kysyä eduskunnan puhemieheltä siviilipalvelusmies Jussi Halla-aholta tai persujen ainokaiselta mepiltä siviilipalvelusmies Sebastian Tynkkyseltä
.