^
Tuosta tuli mieleen että enemmän tai vähemmän me ollaan kaikki rikkinäisiä. Mutta ei se haittaa, elämä voi olla mahtavaa epätäydellisenäkin.😊
Hakeuduin ainakin itse vuonna 2017 alalle eli silloin, kun masensi ja mielikin taisi olla kirjaimellisesti muutenkin aika hajalla.
Myös lapsuusikään liittyi rikkinäisempiä jaksoja, kun erityistarpeitani neurokirjon lapsena ei otettu läheskään aina riittävästi huomioon tuen kannalta kouluissa yms.
Pidän tuota selitysmallia uskottavana, että aika monellakin escortilla eli kollegoilla voi olla osittain samoja tai joitakin muita rikki menemisen kokemuksia elämässään jossain vaiheessa, ja joillakin se näkyy selkeästi heidän psyykkeessä ja/tai muussa olemuksessa läpi.
En tiedä, näkyykö ulkopuolisen silmin kuinka paljon esim. omassa habituksessani nykyään, miten totaalisen hajalla olen osannut joskus aiemmin huonoimpina vuosina olla. Täytyy myöntää, vaikka ennen pelottikin ja hävetti myöntää. Nykyään sentään ei enää.
En toki voi väittää, että suurimmalla osalla välttämättä olisi mitään kovin vakavasti rikkinäistä kasvu- ja tilannetaustaa. Tai jos olisikin, niin sekään mahdollinen vaihtoehto ei suoraan sanottuna ihmetyttäisi minua juuri yhtään.
Syvästi ja sairaasti hulluna kautena muutama vuosi sitten tämä ala alkoi vaan kiinnostamaan, enkä ehkä osaa sanoa syytä, miksi juuri silloin, kun elämä kulki syvällä romuttamossa eikä korjaamossa.