Armeijan aika alkuvaiheissa ryhmänjohtajat kertoivat että heillä on kasinolla tanssit ja siellä on myös disko. Kertoivat että alokkaatkin saavat osallistua ilmoittautuen järjestysmiehiksi ja vakuuttelivat että kaikilla on siellä kivaa. Jotkut alokkaat ilmoittautuivat, minä en. Onneksi. Pian tuli päivä jolloin ryhmänjohtajilla oli palvelusta jäljellä 80 aamua ja illalla ryhmänjohtajien tuvassa oli kasi-nolla tanssit. Sijoittelivat paikalle ilmoittautuneet alokkaat eri puolille tupaa ja menivät itse sängylle makoilemaan. Joku alokkaista oli "punainen", joku "valkoinen", joku "vihreä" jne diskovalo ja kun ryhmänjohtaja sanoi punkaltaan "punainen", piti kyseisen alokkaan aukoa ja sulkea nyrkissä olevia käsiään ikäänkuin välkkyvä diskovalo. Näin ne tanssit eteni, kaikilla paikallaolleilla oli epäilemättä mukavaa.
Edelleen, kun olin alokas, meillä oli rokotuspäivä. Ryhmänjohtajamme valmisteli meitä tilaisuuteen kertoen että siellä pistetään myös hikipiikki. Tälle olisi tarpeensa koska maastoharjoituksissa tuli usein hiki ja kun hiki kuivui taukojen aikana, vilustumisvaara oli ilmeinen etenkin talvella. Hikipiikin idea oli ehkäistä tätä vaivaa, suojata vilustumisilta. Edelleen ryhmänjohtaja kertoi että hikipiikki asetetaan ukkovarpaan kynnen alle ja sitten pitää potkaista seinään ja piikki sujahtaa kynnen reunaa pitkin sisälle ja sulaa siellä myöhemmin. Ryhmänjohtaja painotti että potkun on syytä olla rivakka, jos sen tekee kunnolla niin piikki menee kivuitta sisään, muussa tapauksessa piikki voi lipsahtaa ja tämän kyllä sattuu valtavasti. Ja me alokkaat pelättiin hikipiikkiä. Rokotusten edetessä odoteltiin vain milloin on hikipiikin vuoro. Kun sitä ei tullutkaan, olimme tietysti helpottuneita mutta myös epätietoisia. Ja kun päästiin ulos, ryhmänjohtajan virnuilevasta katseesta huomattiin että hän oli jekuttanut meitä. No, aikanaan ryhmänjohtajana kerroin saman tarinan omille alokkailleni ja täydestä meni silloinkin. Mietin että miksi juttu ei kulkeutunut siviilitarinoiden joukkoon kasarmien ulkopuolelle.
Kävin sitten AUK:n ja sain itselle alokasryhmän. Minun ryhmässä oli yksi alokas joka oli 29-vuotta ja sillä oli kolme lasta, näin hän esitteli itsensä. Säikähdin aika lailla koska olin häntä 10 vuotta nuorempi ja naisista vain vähäisiä kokemuksia saati että olisin ollut isä. Tajusin että toi kaveri tietää elämästä monta kertaa enemmän kuin minä eli mitenkä edes voisin olla hänen lähin esimiehensä? Kätkin epävarmuuteni kertomalla tälle alokkaalle että "kyllä minä sinusta vielä miehen teen" ja minua ei vaivannut tippaakaan vaikka tuo perheenisä naurahti. Naurahdus oli hyväntuulinen, ei pilkallinen ja kaiken kaikkiaan meillä menikin ihan hyvin. Ryhmässäni oli myös mies jonka nimi oli Karjala. Päätin jo alkuun että haluan kohdata tilanteita joissa pääsen huutamaan "Karjala takaisin" mutta niitä kohtia minulle ei juurikaan suotu koska Karjala oli kelpo alokas joka ei hölmöillyt tahallisesti eikä tahattomasti vaan suoritti palveluksestaan ainakin tuon alokasajan tosi hyvin.