[Villerius]

^
Kyllä sitä sitten jo odotettiinkin. 

[Vieras0087]

Hieman haikealla mielellä tässä nyt ollaan, kun nämä jalkapallon EM-kisat, jossa Suomikin olisi nyt ensimmäistä kertaa saanut olla mukana, jäivät nyt pitämättä.

Itselle kaikkien aikojen jalkapalloturnaus on vuoden 1982 MM-kisat Espanjassa. Oltiin silloin kaverin kanssa interreililla ja nähtiin ja koettiin ihan paikan päällä, että mitä se jalkapalloilu eurooppalaisille todella merkitsee. Jotenkin ei ajateltu sitä reissua etukäteen mitenkään niiden Espanjan MM-kisojen kautta, varsinkaan kun reissukaverini ei ollut mitenkään erityisesti urheilusta kiinnostunut. Itse olin enemmänkin urheilufani, mutta sitä mitä jalkapalloilu todella ihmisille merkitsee, niin siitä minulla oli vaan aika kalpea aavistus. Reissun funktio oli enemmänkin huorien nussimisessa, mutta kyllä siitä sitten  jalkapporeili kuitenkin tuli  .

Vuonna 1982 ei olut mitään nykyisenkaltaista Champion Leagueta, vaan Euroopan maiden pääsarjojen voittajat pelasivat sellaisen Eurooppa-cupin, jonka loppuottelu näytettiin toukokuussa telkussa. Englannin liigaa tuli aina lauantaisin kakkoselta, mutta se oli aika tylsää. Pallo päätyyn ja sieltä keskitys maalille ja pääpallosta kamppailua. Bundesliiga, La Liga ja Serie A olivat silloin Suomessa melko tuntemattomia. Tai niitä ei ollut mahdollista televisiosta seurata. Jalkapallon EM- ja MM-kisat kyllä televisioitiin aina.

Vuonna 1982 oma suosikkijoukkueeni oli Ranska. Ranska oli aivan älyttömän taitava ja mielikuvitusrikasta jalkapalloa pelaava joukkue. Ranska oli aina ollut interreilaajalle melko hankala maa. Siis sen takia, että ranskalaiset eivät puhuneet siihen aikaa muuta kuin ranskaa. Ja varsinkin Pariisissa ranskalaiset eivät juuri reilaajan elämää tehneet helpoksi. Bistrossa lyötiin ranskalainen ruokalista käteen ja ummikko tarjoilija vaan pyöritteli päätään, jos häneltä jotain englanniksi yritti kysellä. Täytyi sitten nälkäänsä tilata vaan se "löpöti puaa" ja toivoa, että se ei olisi mitään mustekalan lonkeroita. Mäkkäreitäkään ei silloin Pariisissa vielä ollut.

Mutta ne vuoden 1982 jalkapallon MM-kisat kyllä muuttivat kaiken. Istuttiin aina iltaisin bistroissa ja baareissa katsomassa pelejä. Ja ranskalaiset elivät joka solullaan mukana. Siihen tunnelmaan tempautui itsekin mukaan. Ja kun suosikkini niissä kisoissa oli Ranska, niin ystäviä alkoi löytyä. Opin että kuinka jalkapallo on suuri eri maalaisia ihmisiä yhdistävä tekijä. Mielestäni jalkapalloilun historian traagisin kamppailu on se vuoden 1982 välierä Ranskan ja Saksan välillä. Bistro oli aivan täynnä porukkaa. Tunnelma oli tiivis. Espanjassa oli tappohelteet, eikä se Pariisissa ollut juuri sen helpompaa. Sitä peliä ei pystynyt kunnolla jännitykseltään paikaltaan seurata. Varsinainen peliaika päättyi 1-1. Seurasi kaksi jatkoaikaa. Pelaajat yrittivät tauolla vilvoitella ja voimistaa itseään. Kaikki olivat aivan puhki. Ensimmäinen jatkoaika ratkaisi pelin Ranskalle. Ensin Michel Platini teki kaksi yksi ja kohta perään Jean Tigana kolme yksi. Se oli siinä. Vai oliko? Jatkoerien väliajalla ranskalaiset ja saksalaiset makasivat nurmella ja puuskuttivat. Saksalaisetkin olivat niin puhki, että Ranskan ei olisi tarvinnut muuta kuin potkia sakemanneja nilkkoihin keskialueella ja potkaista palloa aina jonnekin yläkatsomoon. Mutta tekivätkö ranskalaiset näin? No eivät tietenkään. Valmentaja Michel Hidalgo näytti vaan kentän laidalta, että hyökkäykseen hyökkäykseen. Karl Heinz Rummenigge kavensi ensin kaksi yksi ja syötti sitten tasoituksen. Bistro hiljeni. Kukaan ei enää pystynyt istumaan tuolillaan. Edessä oli rankkarikisa. Saksa voitti sen maalilla. Koko Pariisi hiljeni. Trikolori laskeutui puolitankoon. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa missään. Jos joku olisi pudottanut nuppineulan kadulle, niin sen olisi varmaan kuullut koko Pariisi. Sinä yönä Pigallen katuhuoratkin saivat istua toimettomana baareissa. Ei kyllä itseäkään huvittanut yhtään nussia  .

Matkustettiin sitten yöjunalla Barcelonaan. Barcelonassa oli meininki iloisimmillaan. Espanja ei tosin selvinnyt neljän parhaan joukkoon eli välieriin, mutta siinä jatkolohkossa Espanaja voitti kuitenkin Englannin maalein 2-1. Saksa meni välieriin. Barcelonassa oli aivan uskomattoman hieno tunnelma. En ole sellaista nähnyt koskaan muulloin Espanjassa. Ne jalkapallon 1982 MM-kisat olivat espanjalaisille todella kova juttu. Espanja oli vapautunut Francon oikeistolaisesta sotilasdiktatuurista vasta kuusi vuotta aikaisemmin. Ihmiset olivat päässeet äänestämään yli neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen vapaissa vaaleissa. Maassa oli sosialidemokraattien johtama hallitus. Espanjalaiset olivat niin iloisia ja ylpeitä itsestään. Ja se, että he saivat järjestää nämä vuoen 1982 jalkapallon MM-kisat oli kansainväliseltä yhteisöltä suuri luottamuksen ja kunnian osoitus. Espanjalaiset kokivat, että he olivat taas palanneet kansakunnaksi sivistyneiden kansakuntien joukkoon. Jotenkin sitä kaikkea ei silloin nuorena miehenä vielä edes ymmärtänyt, mutta nyt sen osaa tajuta paljon paremmin. Että mitä se ihmisille merkitsee kun yli neljänkymmenen vuoden fasismin aika on maassa ohi. Kyllä demokratia on suuri asia  .

Katseltiin niitä jalkapalloja ja nautittiin elämästä ja barcelonalaisten suuresta vieraanvaraisuudesta. Syötiin, juotiin, otettiin aurinkoa ja nussittiin Ramblasin huoria. Kun Ranska oli pudonnut, niin minun suosikkini oli Brasilia. Brasilia oli niiden kisojen suuri ennakkosuosikki, mutta niinhän siinä kävi, että puolivälierissä Italia pudotti Brasilian maalein 3-2. Vittu. Italia, joka pelasi alkusarjassa kolme tasapeliä ja selvisi vain vaivoin jatkoon. Ja sitten loppuottelussa Italia oli aivan ylivoimainen ja voitti väsyneen Saksan maalein 3-1. Ja maalikuninkaana juhlittiin Italian Paolo Rossia.

Barcelonasta matkustettiin sitten Firenzeen. Ja siellähän se riemu repesi. Italia oli aivan sekaisin maailmanmestaruudesta. Se oli vaan joka paikassa, että Grazie Azzurri. Opin äkkiä, että italian jalkapallon maajoukkueen lempinimi on "AZZURRI". Baarit olivat täynnä ja itse ei tarvinnut juurikaan maksaa. Aina oli menossa joku ilmainen happy hour Italian maailmanmestaruuden kunniaksi. Ja opin myös sen, että kun on Italian kannattaja, niin siinä kylkiäisenä täpötäysissä baareissa ja diskoissa sai myös puristella italiattarien herkullisia periä aika vapaasti. Jalkapallo yhdistää ihmisiä  . Myös sellaisen huomion tein Firenzessä ja Roomassa, että jalkapallo on Italiassa koko kansan yhteinen intohimo. Englannissa soccer on enempi alemman yhetiskuntaluokan, työläisten ja huligaanien, harrastus. Kun varakkaammat pelaavat sisäoppilaitoksissaan sitä rugbya. Mutta Italiassa kaikki puhuvat jalkappallosta ja jokaisella on täysin varma käsitys siitä, että millä taktiikalla kulloinkin tulisi pelata. Firenzessäkin katolilaiset papit hiihtelivät messun jälkeen baareihin nauttimaan aperitivoa ja kertomaan näkemyksiään MM-loppuottelusta. Italiassa onkin sellainen sanonta, Että "jalkapallo on kuin oopperaa ja ooppera on kuin jalkapalloa". Ja se pitää varmasti paikkansa. Kaikki italialaiset jakavat nämä kaksi suurta intohimoa  .

Opin silläkin interreililla elämästä kyllä paljon. Ja jalkapallosta. Sen reissun jälkeen olen ollut intohimoinen fudisfani  .   

   

[joey_t]

Ranska oli aina ollut interreilaajalle melko hankala maa. Siis sen takia, että ranskalaiset eivät puhuneet siihen aikaa muuta kuin ranskaa.

Vaadittiiko tuolloin Ranskaan viisumi? Kun itse kävin interraililla, tosin vuosia myöhemmin kuin sinä, niin Ranskaan piti olla viisumi, mihinkään muualle ei pitänyt. Siis niistä maista joissa kävimme ja olihan niitä aika monta.

Kielivaikeus oli meilläkin ongelmana. Kävimme eräässä suuressa kauppakeskuksessa ja kun satuttiin haluamaan palvelua, ohitse kulki kaupan työntekijä jolla oli paidassaan useamman maan lippu. Tästä tajusimme että kyseessä on kielitaitoinen opastaja ja heitin hänelle kysymyksen: English? Mies pudisti päätään, tarjosi italiaa, espanjaa ja mitä kaikkea tarjosikaan, hyvä kun ei suomea mutta englantia opashenkilö ei suostunut ymmärtämään.

[Vieras0095]

^^ Pakko nyt tarttua tuohon väitteeseen, että fudis olisi briteissä enempi työläisten ja huligaanien juttu. Tämä piti paikkansa 80-luvulla, mutta kaudesta 1992-1993 Premier Leaguen perustamisen jälkeen, on lipun hinnat nousseet pilviin ja näin laji on vahvasti keskiluokkaistunut varsinkin kun yksittäisiä lippuja on todella vaikea saada ja vaatisi kausikortin hommaamista. Niissäkään jonoissa ei tarvitse seistä yksin.

[Vieras0087]

^^Itse kävin ensimmäisen kerran interreililla vuonna 1979 ja sitten kolme kertaa 1980-luvulla. Ja joka kerta piti päästä Pariisiiin. Vaikka pariisilaiset eivät niin ylen ystävällisiä aina olleetkaan. Pariisi on kuitenkin niin kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Ja olihan se Henry Millerin, Ernst Hemmingwayn, Anais Ninin ja monien muiden kirjailijoiden kaupunki. Ja tietenkin Picasson, Renoirin, Van Goghin, Matissen ja muiden starojen kaupunki. Ja cinefiillille tietenkin elokuvan synnyinkaupunki  . Mutta tuo viisumi. Tekisi kyllä mieli väittää, että ei suomalainen ole koskaan tarvinnut viisumia Ranskaan. Ainakaan sinä aikana mitä minä siellä olen käynyt. Mutta en halua inttää moisesta asiasta. Jos olet ihan varma. Itse en ole koskaan kuullut tuollaisesta käytännöstä. Pitikö teidän etukäteen anoa se viisumi jostakin suurlähetystöstä? Vai millainen käytäntö siinä oli?

Minun kokemukseni mukaan suomalainen ei tarvinnut viisumia interreililla mihinkään maahan. Tosin interreillmaihin kuului tuolloin vain Unkari Itä-Blokista. Ja suomalaiselle kirjoittivat viisumin Unkariin passintarkastajat siinä junassa rajalla. Se käytäntö harmitti kovasti esim. ruotsalaisia ja jenkkejä, joiden oli pitänyt anoa se viisumi etukäteen suurlähetystöstä. Suomen Leijona- passi oli muutenkin kovaa valuuttaa silloin Euroopassa. Kiitos Kekkosen hyvin hoidetun ulkopolitiikan. Tsekkoslovakia ei kuulunut silloin interreillmaihin ja se jäi käymättä. Mikä seikka harmittaa nyt kovasti. Prahaan olisi pitänyt ostaa rajalta junalippu. No sehän nyt ei tietenkään olisi ollut mikään ongelma, mutta se viisumi vähän oli. Viisumi olisi pitänyt anoa etukäteen suurlähetystöstä, ja se tuntui silloin muka vähän liian vaivalloiselta käytännöltä. Ikävä kyllä.

Kyllä se ranskalaisten kielitaito oli silloin melko onnetonta. Ja minusta tuntuu, että ne ranskalaiset eivät silloin edes halunneet puhua mitään englantia. Ranskalaiset olivat silloin sellaisia ylpeitä Gallian kukkoja, jotka ajattelivat että kaikkien Ranskaan lomalle haluavien pitää nyt ainakin edes ranskankieli osata. Sieltä Sorbonnen yliopiston läheltä löydettiin sellaisia ilmeiseti opiskelijoille tarkoitettuja ravintoloita, joissa ruoka-annokset olivat esillä vitriinissä. Siitä pystyi sitten valitsemaan mieleisensä kun ilmoitti tarjoilijalle vain sen ruoka-annoksen numeron. Ja sitten sellaisissa kiinalaisravintoloissa oli hyvät turistimenut. Ja ystävällinen henkilökunta ja maukas sapuska. Nämä kiinalaiset olivat tietenkin Pariisissa pieni vähemmistö, jota oli myös itse potkittu koiville, ja he ymmärsivät paremmin myös ranskaa osaamattoman turistin tukalan aseman. Ja kaupastahan sai tietenkin ostettua tuoretta patonkia ja camembertia ja brietä iltapalaksi. Että ei sitä nyt sentään nälkään Pariisissa kuollut.

Ja nuorena sitä oli sen verran innoissaan, kun oli Oulusta asti junalla kölkytellyt pari vuorokautta Pariisiin asti, että ei sitä ihan pikku vastoinkäymisistä viitsinyt alkaa murehtimaan. Nyt voisi kyllä alkaa vituttamaan ihan tosissaan jos joku ulkomailla kohtelisi kuin pariisilaiset silloin tekivät  .

^^Varmasti näin on mitä kirjoitit. Tarkoitinkin enempi sitä tilannetta mikä oli vuonna 1982. Olet suunnilleen saman ikäinen kolli kuin minä, joten muistat varmasti ne vähän erilaisetkin ajat. Valioliigahan on todella kovatasoinen sarja ja sen kärkijoukkueet ovatkin täynnä ei-englantilaisia huippu pelaajia. Tässä onkin varmaan se suurin syy miksi Englanti ei ole kummoisesti menestynyt EM- tai MM-kisoissa. Mutta se on taas sitten ihan eri juttu.

Itse tutustuin paremmin italialaiseen jalkapalloiluun 1980-luvun loppupuolella, kun historian opiskelujeni loppuvaiheessa asuin lähes vuoden Roomassa. Klassisen arkeologian opintoja kun ei voi oikeastaan suorittaa muualla kuin kaivauksilla antiikin Kreikassa tai Roomassa. Opin aika äkkiä, että mikä jalkapallon asema Italiassa on. Italialaiset puhuvat mielellään kahdesta asiasta: politiikasta ja jalkapallosta. Jokaisella on varma mielipide Italian maajoukkueen kulloisestakin tilanteesta. Maajoukkueen päävalmentaja tuntuu olevan paljon tärkeämpi henkilö kuin maan pääministeri tai presidentti. Ja se intohimo jalkapalloa kohtaan menee läpi kaikkien yhteiskuntakerrosten. Se italialainen sanonta, että "jalkapallo on kuin oopperaa ja ooppera on kuin jalkapalloa", pitää kyllä hyvin paikkansa. Molempia rakastetaan. Jalkapalloon suhtaudutaan filosofisesti ja taktisesti. Kuin johonkin shakin suureen mestaruusotteluun. Italiahan onkin nelinkertainen jalkapallon maailmanmestari. Sekin kertoo jo paljon. Englanti on voittanut maailmanmestaruuden vain kerran. Ja senkin aivan räikeän tuomarivirheen avustuksella  .

[joey_t]

Minulle selvisi viisumiasia. Olin interraililla kesällä 1987, viisumi vaadittiin juuri silloin, yhteensä noin kahden vuoden ajan: http://www.kysy.fi/kysymys/milloin-oli-voimassa-chiracin-suomalaisille-maaraama-ranskan-viisumipakko-ja

Toinen mieleen jäänyt juttu oli matkashekit. Shekit piti lunastaa jossakin valuutassa (muistaakseni me otettiin Ranskan frangeina) tai olisi ne varmasti voinut ottaa useammassakin eri valuutassa mutta ei ollut mitään tietoa siitä miten paljon kunkin maan valuuttaa tulee kulumaan eikä sitäkään osattu tai haluttu päättää miten kauan kussakin maassa ollaan. Niinpä me otettiin vain Ranskan frangeja. Jokaisessa maassa suunnilleen ensimmäinen asia oli mennä valuutanvaihtopisteeseen ja muuttaa käytössä olevan kurssin mukaan matkashekkeinä olevia frangeja paikalliseen valuuttaan. Valuutanvaihtopisteillä oli aina tietysti joku komissiomaksu joten me tehtiin niin että aina vain yksi vaihtaa vuorollaan ja antaa sitten käyttörahaa muille. Ja tästä pidettiin kirjanpitoa.

Tollaisella reissulla on ensiarvoisen tärkeätä että matkaseura on rentoa joka ei ala helposti riitelemään. Mulla oli kaksi kaverusta mukanani, leppoisan oloisia jätkiä ja olin ajatellut että heidän kanssaan matkanteko olisi varmasti ihan mieluisaa. Kuitenkin noin matkan puolivälissä yksi kavereista alkoi väittää että valuutanvaihtopisteiden komissiomaksut ovat olleet ankarimmat juuri niillä paikkakunnilla jolloin on ollut hänen vuoronsa vaihtaa valuuttaa ja näin ollen hän olisi maksanut komissiokuluista enemmän kuin me kaksi muuta, jopa huomattavasti enemmän ja näiden valuutanvaihdosta aiheutuvien kulujen pitäisi olla yhteisiä. Voi vittu! No koitettiinhan niitä laskea mutta tuo tuollainen jopa riidenhaastamiselta vaikuttava nipottaminen latistaa kokonaistunnelmaa. Reissusta silti selvittiin ja tämä tuolloin kiukutellut kaveri kuuluu edelleen läheisimpien ystävieni joukkoon.

[Vieras0242]

^ hyvin löydetty! 😁 Internet on joissain asioissa aika loistava tietolähde. Ja kiitos omien reilimuistojen herättämisestä. Itse reilikumppanina oli yksi parhaista kavereista, mutta kyllä tunteet kiristyy kenen tahansa kanssa kun kuukauden viettää noin tiiviisti yhdessä.. Mekin saatiin jostain pikkuasiasta riita noin päivän 27 kohdalla - mutta siitäkin selvittiin ja vieläkin ollaan parhaita kavereita. 😄 Mielettömiä kokemuksia eri puolilla Eurooppaa, Marseillen salakapakoista jaettuun Berliiniin, ja paljon siltä väliltä. Parasta oli se vapauden tunne. Silloiset tyttöystävät vähän ihmetteli kun päätimme lähteä parin viikon varoitusajalla kuukaudeksi keräämään kokemuksia...😁😜

Nyt voisi kyllä alkaa vituttamaan ihan tosissaan jos joku ulkomailla kohtelisi kuin pariisilaiset silloin tekivät  .

Ilokseni on todettava, että jotkut asiat eivät vain muutu. Pariisissa saattaa saada nykyään englanniksikin palvelua, mutta etelä-Ranskassa saa turistina vieläkin kunnon tylytystä. Oma ranska on opiskelijavaihdon jäljiltä vieläkin ihan sujuvaa, mutta jos välillä joku sana ei tule mieleen ja joutuu käyttämään kiertoilmaisua, palveluhenkilökunta voi olla todella tylyä. Mutta se on osa kokemusta..😄😄🤣

[Vieras0087]

^^Kiitos joey_t postauksesta ja viitseliäisyydestä. Siunattu teknologia ja internet. Tuokin Ranskan viisumiasia nyt selvisi. Itse en tuohon aikaan Ranskassa matkustanut, niin tällainen poikkeuksellinen viisumimääräys on painunut täysin unholaan. Tuskin sitä on tullut edes kovin kummoisesti silloin aikanaan noteerattuakaan. Ihminenhän kiinnittää yleensä enempi huomionsa niihin asioihin, jotka koskevat sitä omaa sen hetkistä elämää.

Tuo matkashekki asia on hyvin tuttu. Me ostettiin ne matkashekit Saksan markoissa. Saksan markalla oli aina kaikissa Euroopan maissa se vakiintunut kurssinsa. Matkashekithän olivat siinä mielessä hyviä, että ne oli vakuutettu. Eli jos ne varastettiin, niin sinä sait tilalle uudet. Matkashekithän oli numeroitu ja niiden vaihtamiseen tarvittiin passi. Ja jokainen shekkihän piti allekirjoittaa silloin ostettaessa Suomessa pankissa, ja sitten uudestaan kun sen shekin lunasti. Matkashekit olivat silloin reppureissaajalle se ylivoimaisesti turvallisin tapa kuljettaa kuukauden kassa mukanaan.

Tuo on kyllä myös totta, että matkakaverina piti olla sellainen ihminen, jonka kanssa nuo protokollaat sopivat hyvin yhteen. Itse tein neljä interrreilia ja joka kerta hyvin pärjättiin. Yhden reissun tein sitten ihan yksin. Kyllähän sitä kavereiden kanssa aina jotain pientä sanomistakin tuli, mutta ne sovittiin sitten heti kohta ja päälle otettiin pullosta neuvoa antavat. Interreilillahan sattuu aina väistämättä kaikenlaista odottamatonta ja erilaisia vastoinkäymisiäkin, niin että tietynlaista luonnettahan se kysyy ja stressinsietokykyä. Se ei pitkälle elätä, jos sen vitutuksen purkaa siihen lähellä olevaan kaveriin. Toisaalta se voi olla ihmiselle hyvä testikin. Yksi kaverini lähti rakkaan kihlattunsa kanssa reilaamaan ja palasi kuukauden päästä Euroopasta poikamiehenä. Oli heittänyt kihlasormuksensa Roomassa Tiberiin ja sanonut Caesaria mukaillen, että "Alea iacta est"  . Morsian olikin reissussa paljastunut sellaiseksi kitisijäksi ja oikuttelijaksi, että hänelle ei mikään ollut passannut. Kauan odotettu ja suunniteltu reissu oli mennyt ihan pipariksi. Kaverini oli miettinyt, että ei tällaisen inisijän kanssa kannata alkaa mitään elämän pituista matkaa suunnittelemaan. Kun elämässä tulee varmasti vastaan vähän suurempiakin vastoinkäymisiä kuin yhdellä interreililla. Kaverini oli noussut yksin junaan Roomassa ja jättänyt tyttöystävänsä polkemaan jalkaa Terminin asemalaiturille.

Yksin reissaamisella oli kyllä ne omat hyvät puolensa. Mutta myös ne haasteensa. Välillä täytyi sietää yksinäisyyttä ja ratkoa ongelmia aivan yksinään. Mutta toisaalta siinä tutustui helposti muihin reilaajiin. Junathan olivat siihen aikaan aina kesäisin täynnä interreilaajia, että ei siinä tarvinnut yksin juputtaa menemään. Jos ei halunnut. Ja tuli yövyttyä paljon niissä retkeilymajoissa, jotka vastasivat näitä nykyajan hostelleja. Sieltä sai aina uusia kavereita. Kun löysi mukavaa seuraa, niin sitähän saattoi muuttaa matkasuunnitelmiaan ihan extempore. Se oli kyllä yksin matkustavan reilaajan suuri etu. Sitä sai olla kuukauden täysin vapaana. Tehdä mitä huvitti ja mennä minne huvitti. Tapasin kivoja reilaavia naisia. Reissattiin muutama päivä yhdessä. Ja sitten taas erottiin. Kun silloin ei ollut kännyköitä eikä nettejä, niin se yhteydenpito myöhemmin oli hankalaa. Siinä elämässä oli sellainen ainutkertaisuuden maku. Tiesi oikeastaan satavarmasti, että ei enää koskaan tavata. Siksi niistä kohtaamisista kehittyi jotenkin niin intensiivisiä. Kenenkään ei tarvinnut esittää mitään sellaista mitä ei oikeasti ole  .

[joey_t]

Niistä Ranskan viisumeista vielä. Ainoa muistikuva joka minulla on niiden hankinnasta on sellainen että eräänä keväisenä päivänä 1987 toinen reissukavereistani sai postista lähetyksen jossa oli meidän kaikkien passit ja niihin oli laitettu Ranskan viisumit. Ilmeisesti lähetimme passimme Ranskan suurlähetystöön joka oletettavasti oli ja on yhä Helsingissä, me olimme Oulussa. Niinpä liitimme myös Ranskan retkemme erääksi käyntikohteeksi.

Olen myös itse ajatellut yksin ja porukassareissailuja. Minusta ainakin interraililla on hyvä olla porukassa josta saa turvaa jos sattuu jotakin. Vaikkapa sairastuminen tai jos joutuu ryöstön kohteeksi. Eihän nuo mukavia ole millään hotellilomallakaan mutta silloin ainakin tietää minne mennä hakemaan apua, eivätköhän hotellissa osaa neuvoa. Mulle reissaaminen on kokemuksien keräämistä ennenkaikkea - niin varmasti muillakin on - mutta itse tunnen jotenkin niin että kokemus on "voimakkaampi" tai jotakin jos mukana on matkaseuraa jakamassa kokemuksia. Ei yksin liikkuessa tee ainakaan niin paljoa mieli lähteä käymään esim. Versaillesissa toteamassa että "ahaa, tämä on siis tällainen paikka" jos mukana on matkakaveri niin hänen kanssaan voi kokoajan keskustella siitä mitä näkee. Interrail-matkailusta vielä se että pitkillä junamatkoilla seura on tietysti aivan ehdoton, sopivanhenkisen muiden matkustajien tarjoaman seuran löytyminen ei ole niin taattua.

Minä olen käynyt yksin ainakin Lontoossa ja sellainen matkustelu ei oikein ole minun juttuni. Tähän varmastikin vaikuttaa sekin että saan arjessa olla ihan tarpeeksi paljon yksin. No okei, yksin matkustellessa on helpompaa käydä hupakoissa, käyvätkö kaverinikin, se ei ole tullut puheeksi. Hupakoissakäyminen on ollut minulle enempi soolohommaa, en minä siinä toiminnassa kaipaa miespuolista kaveria yhtään mihinkään.

[joey_t]

Laitetaanpas välillä urheiluasiaa. Somerolla naiset ovat juosseet seipään perässä. Eikös Matti Nykänenkin asunut välillä Somerolla joten siellä seipään perässä kannattaakin juosta. Wilma Murto ylitti seiväshypyssä 460 ja Elina Lampela 450. Murto teki myös hyviä yrityksiä korkeudesta 472 joka olisi Suomen ennätys, nykyinen on 471 ja Murron nimissä. Tämän SE-tuloksen Murto hyppäsi talvella 2016 hallissa. Hallissa seivästulosten tekeminen on helpompaa kun siellä ei tuule. Jo pieni sivutuuli tarttuu helposti seipääseen jolloin sen asettaminen kuoppaan on vaikeata.

Murto ja Lampela ovat 22-vuotiaita. He tulivat yleisön tietoisuuteen talvella 2015 jolloin Murto ylitti 440 ja Lampela 432, olivat 17-vuotiaita tyttöjä ja omasivat huikean menestyspotentiaalin aivan maailman huipulle asti. Tämän jälkeen molemmilla on ollut vaikeampaa. Nuorilla urheilijoilla tulee helposti ongelmia kehityksen kanssa, Murto on tuskaillut asian kanssa niin että on vaihtanut valmentajaansa monta kertaa. Lisäksi hän on kärsinyt jalkavaivoista. Edelleenkin Murron kohdalla huolettaa vähäsen naisen tarve hankkia voimaa. Murto julkaisee aika ajoin somessa videoita painonnosto-harjoituksistaan. Sinällään voima on seiväshypyn kaltaisessa lajissa hyväksi mutta pitkä Murto omaa vartalotyypin johon paino tarttuu helposti ja jos niin käy niin voimaharjoittelua on syytä välttää. Nyt Murto näyttää olevan aika hoikassa kunnossa verrattuna siihen mitä hän oli muutama vuosi sitten. Uskon ja toivon että Wilma vähintäänkin ylittää SE-tuloksen tämän kauden aikana.

Elina Lampelan tarina talven 2015 jälkeen on ollut vähän erilainen kuin Wilma Murron. Murto on kuitenkin pariin otteeseen selvinnyt arvokisa-edustajaksi, saavuttamatta niissä kuitenkaan erikoisempaa menestystä. Lampela taantui neljän metrin hyppääjäksi, sai parhaimmillaan himmeämpiä mitaleita Kalevan Kisoista ja edustuspaikan Ruotsi-maaotteluun. Olikohan talvella 2017 kun Ouluhallissa oli yu-kisat, jututin siellä Lampelan valmentajaa. Tämä valmentaja kertoi että Elinalla ei ole ollut mitään pahempia loukkaantumisia talven 2015 jälkeen mutta hyppy ei vaan enää kulje kuten silloin. Edelleen kuulin että jos he tietäisivät ongelmaan syyn, he koittaisivat sen ratkaista mutta eivät tienneet. Lampela on kuitenkin jaksanut harjoitella sitkeästi ja jo kesä 2018 lupaili parempaa, silloin ylittyi 425. Viime kausi oli taas takapakkia mutta nyt hyppy tuntuu kulkevan paremmin kuin koskaan.

Lisäksi on mainittava että Elina Lampela on Oulusta. Elina Lampela voittaisi mitkä tahansa kauneuskilpailut (katsokaa vaikka googlen kuvahaulla) jos osallistuisi sellaisiin. Mutta Lampela osallistuu urheilukilpailuihin, ei kauneus-. Sanoisin että Lampelan kasvot ovat slaavilais-tyyppiset.

Vielä on mainittava että Someron seiväskisassa kolmanneksi sijoittui Saga Andersson tuloksella 405. Andersson on 20-vuotias ja hänen ennätyksensä on 442, tulos vuodelta 2017. Minä olen niin toivonut Sagalle menestystä enkä vähiten siksi että kyseessä on poikkeuksellinen yleisurheilija: Sagalla on tissit! Saga on muutenkin hyvännäköinen ja iloinen urheilija pääosin. Kun olen Sagan suorituksia seuraillut, olen aina katsonut että voisiko käydä niin että tissinsä pudottavat riman. En ole nähnyt näin tapahtuneen mutta pari kertaa on ollut aika lähellä. Toivottavasti myös Saga saa hypyn kulkemaan vielä tämän kauden aikana. On tässä penkkiurheilijalla kovasti jännitettävää.

[joey_t]

Tässä Saga Anderssonin hypyssä tissit taitaa pudottaa riman: https://www.youtube.com/watch?v=dsn7J_Kb-_E

[Vieras0095]

Liverpool - Crystal Palace 4-0

Valioliiga mestari on käytännössä selvä. YNWA

[Vieras0095]

UK is Red!

https://youtu.be/OV5_LQArLa0

Näki tämänkin päivän vielä

[Vieras0068]

Kohta alkaa muuten formulat👍. Olisikohan se Bottaksen vuoro...

[joey_t]

Oululaisia urheilun ystäviä hemmotellaan huomenna. Raatissa on Valkean kaupungin kisat eli kyseessä on yleisurheilua. Oulussa oli Kalevan Kisat vuonna 2016. Oli aivan hirvittävän kova helle mutta kisat olivat kohtuu hyväntasoiset. Kisojen päätöspäivä oli sunnuntai, lähdin paikalta pois pikkuisen kesken jotta kerkesin Raksilaan katsomaan pesäpalloa. Olin jättänyt auton Tuiraan ja muistan kun Marikoskella vastaan käveli Sandra Eriksson. Mulla oli mielessä kysyä saanko ottaa selfien meistä kahdesta mutta kysymättä jäi ja se on hivenen harmittanut jälkikäteen. Ei tällainen ujo mies vaan viitsi. Tykkään seurata yleisurheilua myös live, liian usein ei ole tähän tilaisuutta. No TV:stä näkyykin sitten enemmän.

Valkean kaupungin kisat järjestetään toki vuosittain mutta aivan joka kerta paikalle ei saada samanlaista kattausta kansallisia huippunimiämme kuin nyt on saatu. Usein mukana on myös ulkomaalaisia kilpailijoita, lähinnä Ruotsista mutta nyt ei tietenkään ole sieltä, eipä kyllä muualtakaan, vain Suomesta. Tämä ei nyt kuitenkaan ole iso juttu. Raatissa nähdään huomenna esimerkiksi Maria Huntington, joka avaa kisakautensa. Huntington on 7-ottelija, edusti Suomea viime kesänä Dohan MM-kisoissa. Kun kävi ilmi että tänä vuonna ei ole arvokisoja, Huntington ilmoitti että osallistuu kauden aikana vain yksittäislajeihin, ilmeisesti ei ottele lainkaan. Huntington on ilmoittautunut 100 metrin aitajuoksuun ja pituushyppyyn. Hän juoksi pika-aidat viime kesänä 13,09 joka on kova tulos mutta jää vähälle huomiolle koska juuri tässä lajissa kansallinen tasomme on kivikova. Lajiin on ilmoittautunut myös Lotta Harala joka on kärsinyt loukkaantumisesta mutta sinnikkäästi yrittää selvitä aidoissa kärkinimiemme joukkoon. Voi tulla ihan mielenkiintoinen kisa. Kovatasoisia lajeja ovat osallistujalistan mukaan myöskin miesten 200 metriä ja moukarinheitto sekä naisten seiväshyppy. Hellekelit ovat toistaiseksi ohi mutta sään ei pitäisi olla esteenä kovien tulosten tekemiselle. Ellei sada vettä, tämäkin mahdollisuus on toki olemassa.

Tämä kaikki innostaa minua kovasti mutta samaan aikaan Valkean kaupungin kisojen kanssa Raksilassa pelataan pesäpalloa, Lippo saa vieraakseen joukkueen Alavudelta. Onhan tämä harmillista ja surkeata lajien välistä yhteistyötä. Olen mielessäni pohdiskellut kumpaanko tapahtumaan menen. Luultavasti pesäpalloon koska se on kuitenkin jännittävämpi tapahtuma ja siellä katsoja saa enemmän vastinetta rahalleen.

[Vieras0095]

Yleisurheilusta en erityisemmin pidä, mutta Maria Huntingtonista sitäkin enemmän. Aina väliin olen nähnyt häntä tuolla "kylillä".Oikein kivannäköinen sporttipimu.

[Vieras0068]

Formulat pyörähtäis tänään käyntiin aika-ajojen merkeissä🏎️.
Kait se pitää C more pistää tilaukseen.

[joey_t]

Yleisurheilua tänään: Motonet GP Jyväskylässä, kilpailut jotka lähetetään televisiosta. Muistaakseni TV2, lähetys alkaa klo 18:30. Tämän tiedon varassa ei kannata olla koska voin muistaa väärin.

Joitakin poimintoja. Miesten 1500 metriä. Tämä on matemaattisesti sikäli helppo laji että tasaisen vauhdin taulukolla, jos juoksee jokaisen sata metriä 15 sekuntiin, päätyy loppuaikaan 3.45. Eli jokainen kierros kestää tällöin minuutin. Jos tuohon pystyy juoksemaan niin taistelee Kalevan Kisoissa mitaleista. Kansallisesti ihan kohtuullista menoa. Kisassa on mukana Topi Raitanen jonka ennätysaika on hieman alle 3.41 ja koska haluaisi parantaa ennätystään, tiedetään että minuutti / kierros ei ole riittävä nopeus. Raitasella on kisassa kaksi jänistä joiden tahdittamina edetään aina tuhanteen metriin asti, sitten Raitanen on omillaan. Kisan tekee mielenkiintoiseksi juoksija nimeltään Joonas Rinne. Hän on osoittanut moneen kertaan kykenevänsä rajuun loppukiriin. Rinne voisi kenties haastaa jopa Raitasen loppusuoralla mutta luultavasti vain silloin jos loppuaika on 3.45 tähtäävää tai hitaampaa. Tänään mennään nopeampaa, näin on ennakoitu. Saapa nähdä miten Rinteen siinä vauhdissa käy ja kykeneekö Raitanen juoksemaan uuden ennätyksensä, jopa alittamaan 3.40.

1990-luvulla oli aina paljon vapaaehtoisiksi ilmoittautuneita naisten pituushypyn lankkumiehiksi. Jotta pääsisi lähietäisyydeltä seuraamaan Ringa Ropon toimintaa (siis pakaroita). Tänään Ringan tytär Ella Junnila avaa kautensa, lajina korkeushyppy. Ella ylitti viime kesänä 195 joka on huomattavan hyvä tulos. Nyt Junnilalla on epävarmuutta tekemisensä suhteen: vaikka nopeus on parantunut, on epävarmaa toimiiko tekniikka entistä kovemmassa nopeudessa. Siispä hän on asettanut tavoitteekseen vain 180 tai enemmän. Tällä ei välttämättä kisaa voita sillä nuori Jessica Kähärä, Sini Lällä ja Heta Tuuri ovat 185+ korkeuksien hyppääjiä. Tuuri palasi Suomeen vuosi sitten. Hän oli aikoinaan lupaava korkeushyppääjä joka muutti useamman vuoden ajaksi USA:an mutta siellä oli kaikenlaisia vaivoja kun voimaa harjoiteltiin liikaa. Nyt on alkanut taas kulkea. Sini Lällälläkin oli vaikeita vuosia mutta tänä vuonna on mennyt taas paremmin. Sini Lällä on niitä urheilijoita joita on kiva katsella. Sini on aika kaunis. Jessica Kähärä on puolestaan vasta 18 vuotta.

No onhan tuolla tietysti myös naisten pika-aidat joka on kovatasoinen laji. Neziri ja Hurske kisaavat varmasti, Korte päättää asiasta tänään. Toivottavasti tulee mukaan. Ja Maria Huntington osallistuu vain harvoin kilpailtuun 3-otteluun jossa lajeina ovat 100m aidat, korkeus ja 200 metriä. Korkeuskisa on samassa yhteydessä kuin erikoisnaisten kilpailu, tätä kannattaa siis katsella ilman muuta.

Ja onhan tuolla muitakin mielenkiintoista. Kaikkia en jaksa mainita. Muutama vielä loppuun. Naisten 200 metrillä Aino Pulkkinen ja moukarissa Viroa edustava mutta Suomen kaksoiskansalainen Kati Ojaloo ovat katseenvangitsevia urheilijattaria. Tai vangitsevat ainakin minun katseeni. Ykkössuosikkini seiväshyppääjä Saga Andersson ei ole mukana nyyh, koska ohjelmistossa ei ole naisten seiväshyppyä.

[Vieras0095]

Eipä tämä päätös yllättänyt yhtään.Montakohan miltsiä tarjottiin "oikeasta päätöksestä" Emiraateista..

https://www.iltalehti.fi/mestarienliiga/a/3e150b87-f26e-4dad-b024-eca0e0472214

[Vieras0095]

30 vuotta kesti odotus, mutta siinä se pytty nyt on. Kotona

https://youtu.be/UAixsyx70AM