Kiinnostaisi kuulla palveluntarjoajien kommentteja siihen, kuinka monelle asiakkaan saaminen palaamaan on tietoinen tavoite, johon aktiivisesti pyritään vaikuttamaan? Nähdäänkö se panostamisen arvoiseksi asiaksi, joka maksaa itsensä takaisin? Kannattaako panostaa enemmän siihen, että saa mahdollisimman monta asiakasta tulemaan kerran vai mahdollisimman monta asiakasta tulemaan uudelleen? Nämä tavoitteethan voivat olla hiemn toisiaan poissulkevia.
Rehellisesti sanottuna en yleensä ota ainakaan isompia paineita siitä, miten tietoisella tasolla toimisin niin, että pyrkisin vaikuttamaan turskan mielipiteeseen minusta tulla tapaamaan minua uudelleen. Oikeastaan en tee siitä sinällään tavoitetta, vaan panostan jokaisen tapaamisen laatuun niin hyvin kuin vain omana itsenäni hyvällä esimerkillä pystyn. Olen huomannut, että jos tapaamisesta jää pysyvä ja edukseen tai joukosta erottuva muistijälki turskalle, niin silloin varsinkin hänen on voinut tehdä mieli tulla joskus uudestaan. Eli jos hän muistaa jotakin erityistä, kuten kasvot ja pukeutumistyylin, persoonallisia eleitä tai yleisempää olemusta, joka erottuu muusta massasta. Tai se voi olla jokin turskalle arvokas ja kiehtova toiveensa/fantasia/fetissi, jonka olen hänen kanssaan saanut toteuttaa ensimmäisen kerran ja jää siksi mieleen.
Toisaalta taas palaamiseen ei voi aina vaikuttaa siksi, että jokaisella turskalla on oma naismakunsa hupakoiden osalta. Tai kemiat natsaavat yhden turskan ja yhden hupakon välillä paremmin kuin mitä jonkun toisen hupakon kanssa johtuen erilaisista mieltymyksistä ja koska kemiallinen toimivuus yleensä selviää aika pitkälle jo ensimmäisellä kerralla.
Tai sitten jotkut saattavat haluta tavata jotakuta hupakkoa vaihtelun vuoksi tasan kerran ja se on siinä. Kyseessä voi olla puhdas kokeilunhalu ja kaikki turskatkaan eivät varmaankaan oletettavasti pyri jokaisen tapaamansa hupakon kanssa vakkarisuhteeseen, vaikka todella mukavaa olisikin ollut lakanoiden välissä.
Tietysti voisin kuvitella senkin vaikuttavan uusintakertaan, jos hupakolla olisi ollut muutakin tarjottavaa palveluvalikoimassaan, mutta ei ehtinyt esitellä kaikkia trapetsi-temppujaan heti ekalla kerralla ja turska silti olisi ollut kiinnostunut paljonkin. Joten seuraavaa kertaa varten jää luonnollisesti jotakin uutta ja kiehtovaa odotettavaa ja akrobatiaa, joka houkuttaa kyläilemään.
Uskoisin vakkaroinnin tavoittelua koskevaan asenteeseen hupakoilla vaikuttavan senkin, kuinka pitkään ja kuinka kokopäivätoimisesti tai osa-aikaisesti vaiko väliaikaisesti hupakointi jollakulla on tavoitteena. Tai käykö sellaisilla paikkakunnilla, joissa tulee vierailtua joskus myöhemminkin ja useampia kertoja, jolloin uusinta on helpompi järjestää. Jos ajatellaan jotakin lyhytaikaisesti kokeilevaa yhden tai parin kesän hupakkoa, niin ehtisikö hänelle muodostua niin paljon vakkaritapaamisia ja -suhteita kuin sellaisella, joka tekee tätä rakkaudesta lajiin päätoimisesti kymmenen vuotta putkeen. Tai motivoisiko uusintavisiitit lyhytaikaista staraa ylipäätään tarpeeksi?
Missä määrin taloudellinen näkökulma vaikuttaa asiaan? Lyhyellä tähtäimellä voi esim. olla taloudellisesti kannattavampaa puristaa kaikki asiakkaan lompakosta irtoavat eurot heti, mutta toisaalta kanta-asiakkaita ei sillä tavalla välttämättä saa. Pitkässä juoksussa kanta-asiakas taas useimmiten kantaa palveluntarjoajalle enemmän euroja kuin isoinkaan kertaostaja. Toisaalta, jos maksukykyisiä kerta-asiakkaitakin riittää jonoksi asti, laskutuksen maksimoiminen kertaostajilta voi olla tuottoisampaa kuin pitkäaikaiset kanta-asiakkaat. Kuinka moni ajattelee asiaa tällä tavalla puhtaasi kylmän bisneksen näkökulmasta?
Minä en ainakaan pyri kylmän laskelmoivaan bisnekseen tai ainakin haluan välittää sellaista vaikutelmaa, koska teen tätä rakkaudesta lajiin. Harvemmin välttämättä siltikään joustan tinkaajille, jollei siitä minulle jostakin erityisestä syystä tarjoutuisi muutoin arvokasta etua asiakassuhteen ja tapaamisen kannalta.
Toki tiedän sellaisia, joille raha on tärkeämpi kuin kahdenkeskisestä nauttimisesta kiinnostuminen. Minä haluan yleensä nauttia tapaamisilla kuin tapaamisilla ilman, että tämä tuntuisi kidutukselta. Jos joskus jää joku hassu euro ottamatta pilkuntarkasti hinnastoni mukaan, niin sitten jää. Tokikaan en erillisiä tarjouksia jakele vakkareille sun muillekaan kävijöille. Oletan luonnollisesti, että jos minua on haluttu joskus tietyllä hintatasolla, niin sama menisi kaupaksi joskus myöhemminkin, jos olen jollekulle aidosti kiinnostava pumpattu barbara.