Se että yle -tai siis joku nais"tutkija" suoltaa liirumlaarumia ja omia mielipiteitään "tutkimuksen" varjolla, ja väittää esim. parisuhdeväkivaltaa naisvihaksi, ei tee väitteestä totta.
Sanaa rakenteellinen on sitten hieman vaikeampi vääntää rautalangasta. Se joko selviää noista linkeistä tai ei selviä. En osaa vääntää siitä tähän räjäytyskuvaa.
Eli ei mitään konkreettista näyttöä mistään rakenteellisesta naisvihasta.
Naisviha on ensimmäisessä ylen uutisessa määritelty esimerkillä (joka ei varsinaisesti tieteessä käy määritelmästä, jonka perusluonne edellyttäisi objektiivisen, yleistettävän elementin olemassaoloa).
Määritelmä (tai mikälie) oli tämä:"Ajatellaan syntiinlankeemusta: Eeva oli paha ja söi omenan, ja hänestä johtuu kaikki kärsimys maailmassa. Se on hyvä esimerkki naisvihasta."
Naisvihaa on siis pelkistettynä yksittäinen tapahtuma, kuviteltu tai todellinen, joka saattaa naisen arvostelun kohteeksi - syystä tai syyttä. Oliko Eeva paha, söikö Eeva omenan; johtuuko kaikki kärsimys omenan syömisestä; onko tarinalla totuuspohjaa - kaikkia näitä väitteitä voisimme tutkia ilman asennetta tai mielipahaa, mutta niiden totuudellisuuden selvittäminen veisi samalla pohjan tieteenalalta, joka perustuu naisvihan oletukseen.
Jos naisvihaksi riittää tapahtumankuvaus ja siitä syntyneen kausaaliketjun kuvaaminen voi enää kysyä, kuka keksi liittää tähän kaikkeen vihan?
Olisiko raamatun tarina syntiinlankeemuksesta ollut miesvihan määritelmän lähtökohta, jos Aatami olisi ollut paha ja syönyt omenan ja hänestä johtuisi kaikki kärsimys maailmassa? Olisivatko miehet jo osoittaneet lauseen kaikkien väitteiden paikkaansa pitämättömyyden - ja jatkaneet elämäänsä?
Kontrafaktuaalinen kysymys, johon tiede ei voi tarjota objektiivista vastausta. Vastauksen voi kuitenkin jokainen tuntea nahoissaan. Tuota tunnetta taas joku voisi erehtyä pitämään oman tieteenalansa presumptiona, joka naurettaisiin tieteen kentästä sen ääneen lausumisen hetkellä ulos. Miksi? Koska se ei palvele historiallisten esimerkkien uhrien jälkeläisten asemaa - tai oikeammin heidän asemaansa oman etunsa ajamiseen käyttävien asemaa. Henkilökohtainen todella on poliittista.
Saman kaavan löytää useammankin "rakenteellisen" ongelman taustalta. Kun kysyy "rakenteellisen" määritelmän perään, saa vastaukseksi esimerkin.
Kuten tämä ylen ensimmäisestä uutisesta poimittu osoittaa: "Naisvihaan liittyy Saresman mukaan sama illuusio: jos ilmiöstä ei puhuta oikealla nimellä vaan yritetään kätkeä tai kieltää sen olemassaolo, se lisää naisvihan ilmenemistä."
Jos joku onnistuu osoittamaan naisvihan (siis jonkun esimerkin) paikkaansa pitämättömäksi hän syyllistyy samalla esimerkin kätkemiseen tai kieltämiseen (!), joka lisää naisvihan (esimerkin) ilmenemistä.
Ainakin tämä tutkija trippailee ankarasti.