Sanoisin että enemmistöllä miehistä olisi aika hyvät syyt vihata sitä miesten vähemmistöä, jolle valta kasautuu. Naisten kohdalla voisi sanoa samoin että on hyvät syyt nähdä miehet vallanpitäjinä ja vihata heitä. Patriarkaatti on kuitenkin edelleen totta ja syntyminen munat jalkojen välissä antaa välittömästi monia etuoikeuksia, joita ei voi kieltää. Samoin etnisillä vähemmistöillä ympäri maailman on aika hyvät syyt vihata valtavähemmistöjä, menemättä yksityiskohtiin alkuperäiskansojen alistaminen ja brutaali hyväksikäyttö on aika yleinen kaava. Kyse on vallasta ja sen puutteesta.
Oletat syyn vihaan, etkä suostu sitä sanallakaan perkaamaan ("ei voi kieltää"). Onko syy siinä, että vihan purkaminen voisi paljastaa sen ytimen typeryyden - ehkä jopa kaataa vihan olemassaolon perusteen? Et varsinaisesti tee olemassaoleville yksilöille palvelusta kytkemällä historiallisen vallan ja nykyisen vihan legitimiteetin saumattomasti yhteen. Voisiko sanoa, että ruokit samalla voimattomuutta?
Nietzsche sanoi että käsitys toisesta "pahana" syntyy siitä että mielletään itse hyväksi, mutta tvisti taustalla on tämä: "pahan" asettaminen moraaliseksi käsitteeksi on loogista vain "orjamoraalin" pohjalta. Vasta kun on itse tullut kutsuksi "huonoksi" eli heikoksi, on tarve nimetä toinen pahaksi. Ja tämä toinen on tietenkin on se vahva, joka näki orjassa vain keinon itsensä toteuttamiseen, siis jotain itseään heikompaa.
Seis. Onko tämä Nietzschen kutsuva ääni sisäinen vai ulkoinen? Sillä on väliä, koska sisäisten äänien todistaminen on mahdotonta - vain ulkoinen ääni viestin sisältöinen voidaan todistaa ihmisten keskuudessa oikeaksi tai vääräksi (väite huonoudesta). Millä mittarilla toiminta ansaitsee tulla leimatuksi välineellistamiseksi ("joka näki orjassa vain keinon itsensä toteuttamiseen")?
Orjamoraalin mukaan pahaa on vihattava, mutta hiljaa ja sisäisesti koska vahvempaa herraa ei voi voittaa ilman omaa voimaa. Pahaa toista vihataan siksi että itse ollaan kyvyttömiä ottamaan valta, mutta samalla tämän vallan nähdään konkreettisesti kuuluvan toiselle, nähdään miten sitä käytetään. Viha on tämän takia heikko ja reaktiivinen tunne, joka itsen vapauttamisen sijaan kiinnittyy vastapuolen pahuuteen ja saat tyydytyksensä sen pällistelystä ja jeesustelusta. Siksi siihen affektina jää niin helposti kiinni ja siksi siitä ei kehity mitään, se on jatkuvasti samassa sisäisen ylemmyyden pisteessä, mistä ei päästä eteenpäin.
Hetkinen vaan. Kuka keksi oman voimattomuuden vastinpariksi toisen voimallisuudelle? Missä on näin niukat resurssit, että mitään saadakseen se pitäisi toiselta ottaa (tätäkin varten olisi kiva, jos määrittelisit vihan perusteen)? Miksi viha liikuttaa yksiä ja lamauttaa toisia? Ja vielä: orjamoraali vaikuttaisi olevan samalla kertaa normatiivinen ("pahaa on vihattava") sekä deskriptiivinen ("toista vihataan siksi, että"). Molempia ei voi saada samassa lauseessa - kummassa tarkoituksessa siihen pääasiassa viittaat?
Yhteenveto: moneen vihaan on hyvät syyt, mutta viha itsessään on jalostumaton tunne, se kääntyy helposti itseään vastaan ja kehittyy voimattomaksi ja käsittelemättömäksi kaunaksi. Itsen ja oman "voiman" rakastaminen sen sijaan on vapauttavaa ja rakentavaa. Se ei myöskään koteloidu itseen kuten vihan ruumiillisesti rampauttava ja kutistva tunne omasta kyvyttömyydestä. Viha on luonnollisen purkautumistien estymistä, kiertoteitä ja peittelyä. Oman voiman rakastaminen sen sijaan on avointa ja luovaa. Se ei myöskään kohdistu vain itseen vaan laajenee muihinkin - perhe, ystävät, maksuseksi-seireenit etc 
En kuullut noista hyvistä syistä mitään enkä samalla ymmärrä kyllä syytä, miksi vihaa pidetään jalostumattomana, mikäli se on jalostettavissa. Toisaalta, eikö "heikon" oman voiman rakastaminen voi johtaa yhtä lailla toisen esineellistämiseen kuin "vahvan" itsensä toteuttaminen? Mitä tämä käänne ratkaisee heikon omanarvontunnon omaaville yksilöille? Saavat kädestäsi oikeutuksen tehdä minkä muutoin jättäisivät tekemättä? Ja millä mittarilla arvostat tätä toimintaa? Historiallisen vallan jakautumisella?
Näyttäisi, että noitavainolla ja heikkojen voimaannuttamisella on se ero, että käsistään sidottu noita kykeni todistamaan syyllisyytensä hukkumalla - tätä armoa ei taideta meille etuoikeutetuille suoda vihateorioissa?
