Sonja kiinnitti huomiotani jo runsas vuosi sitten harvinaisen suorilla, rehellisillä ja fiksuilla kirjoituksillaan. Ja palautteet saitilla olivat positiivisia, joka on myös tärkeä valinnan peruste. Silloin tapaaminen ei onnistunut, kun hän piti tauon, jolta onneksi onneksi palasi. Harmi kyllä hän toimii toisaalla Suomessa.
Ajattelin, että ei yrittänyttä laiteta ja laitoin viestin ja kysyin, josko hän olisi kiinnostunut tulemaan tapaamiseen tutkimuspöydän merkeissä Turkuun. Ja hyvin pian tuli vastaus, että kyllä sopii ja että olisi mielenkiintoinen kokemus! Olin hämmästynyt, sillä jo toinen suosittu PT oli halukas lähtemään vartavasten Turkuun tutkimuksiin ja vielä ensimmäiselle tapaamiselle. Kaksi muuta ovat olleet jo aiemmin tuttuja. Aika saatiin nopeasti lyötyä lukkoon ja tarvittava info perille puolin ja toisin. Homma toimi ongelmitta sähköpostilla, puhelimen puute ei haitannut yhtään. Sovimme tapaamisen rajat, jotka olivatkin jo tiedossa.
Kävin virkakuteissa hakemassa Sonjan, Häikäisevällä olemuksellaan hän tuntui täyttävän koko käytävän, vaikka onkin kooltaan ihanan pieni. Hän oli kaunis, todella kaunis. Tiukat kiiltävät nahkahousut, tyylikäs paita ja aivan valtoimenaan oleva tukka pistivät sydämen sykkimään. Siitä sitten lähdettiin huoneeseeni ja nyökyttelin naama vakavilla peruslukemilla työkavereille, sillä olihan työlistassani ”Työneuvottelu 2.5 tuntia”. Jännitystä oli ilmassa. Istahdimme hetkeksi jutustelemaan ja pian huomasin, että Sonja on todella sanavalmis ja älykäs keskustelija, oli aihe mikä vaan.
Pikkuhiljaa vaatteet vähenivät ja pian edessäni oli alaston ja veret seisauttava nuori kaunotar. Tosin ihan kaikkialta verenkierto ei onneksi seisahtunut. Tavallisen tapaan keskityin aluksi kasvoihin, silmiin, korviin, ohimoon ja tukkaan. Halatessa hän tuntui niin kiihottavan pieneltä ja siihen vielä suutelu päälle. Sonja silitteli tukkani ja sanoi, että ihan kuin joulupukin tukka, johon naureskelin, että sitä se ikä teettää. Nyt se on 6-kymppisenä hopeanharmaa, mutta sitten, kun on oikeasti vanha eli yli 85-vuotias, niin väri on valkoinen.
Sanoin, että nyt saisi mennä tutkimuspöydälle, jos uskaltaa. Olin asetellut jalkatuet ja ne menivät heti ihan nappiin. Ultraäänilaitetta ei tänään tarvittaisi.
Edessäni oli maailman kaunein nainen jalat levällään minua varten ja menin suorastaan lukkoon, että miten edetään. Näkymä oli niin houkutteleva, että päädyin kielikylpyyn. Ja maku oli täydellinen. Kun itse voi istua tuolilla, ja PT:n jalat ovat edessä aivan levällään, niin se on helppoa ja ”joulupukin” selän kannalta mukavan kevyt asento. Ja kielenihän ei väsy ikinä. Sonjalla oli taas sikäli mukavat oltavat, kun sai maata rennosti selällään koko ajan ja jalkojakaan ei tarvinnut jännittää. Kielikylpy teki tehtävänsä ja kouristus tuli niin äänettömästi, että suorastaan pelästyin. Sonja sanoi, että on aika äänetön, johon totesin, että näin lääkäriasemaolosuhteissa se lienee ihan hyvä, kun porukkaa kävelee oven takana.
Sitten tuli taas se hetki, että oli ihan pakko työntyä hitaasti Sonjaan sisään. Se oli nautinnollista. Tiukka. Ja siinä seistessä näki vielä uskomattoman kauniit kasvot, tukan ja vartalon. Endorfiinia tulvi aivokuoreeni joka puolelta ja päädyin pitäytymään hitaassa ja rauhallisessa tahdissa, ikään kuin maistellen tuntemuksia. En tiedä kummasta nautin enemmän, Sonjan katselusta vai sisällä olosta. Molemmista varmasti, ne täydensivät toisiaan. Kysyin, haluaako Sonja leluja ja kyllä ne kelpasivat. Niillä sitten Sonjalle toinen kierrros ja sitten lepotauko. Aikaa olikin vierähtänyt 1.5 tuntia.
Vielä puoleksi tunniksi sisään jäähyväisiksi ja sitten totesin, että sovittu aika alkaa päättyä. Rutistin Sonjaa ja kuiskasin hiljaa korvaan ”kiitos” ja silitin Sonja ohimoita ja tukkaa. Ja mikä parasta, hän sanoi, että voin mielellään olla yhteydessä häneen, jos haluan uusinnan. Arvaatte varmasti, mitä aion. Ja mitä pikemmin sen parempi.
Tapaamisessa on kolme osatekijää: emotionaalinen yhteys, henkis-verbaalinen yhteys ja fyysinen yhteys. Ne toteutuivat juuri hienosti tasapainossa tässä tapaamisessa. Lopun päivää elinkin euforiassa. Mitähän mahdoin lopuille potilaille puhua.
Puhutaan aina rapsojen rehellisyydestä. Rehellisesti täytyy sanoa, että en keksi tästä tapaamisesta yhtään mitään negatiivista. Sonjalle rutistuksia ja iso kiitos!
Ylilääkäri
Ajattelin, että ei yrittänyttä laiteta ja laitoin viestin ja kysyin, josko hän olisi kiinnostunut tulemaan tapaamiseen tutkimuspöydän merkeissä Turkuun. Ja hyvin pian tuli vastaus, että kyllä sopii ja että olisi mielenkiintoinen kokemus! Olin hämmästynyt, sillä jo toinen suosittu PT oli halukas lähtemään vartavasten Turkuun tutkimuksiin ja vielä ensimmäiselle tapaamiselle. Kaksi muuta ovat olleet jo aiemmin tuttuja. Aika saatiin nopeasti lyötyä lukkoon ja tarvittava info perille puolin ja toisin. Homma toimi ongelmitta sähköpostilla, puhelimen puute ei haitannut yhtään. Sovimme tapaamisen rajat, jotka olivatkin jo tiedossa.
Kävin virkakuteissa hakemassa Sonjan, Häikäisevällä olemuksellaan hän tuntui täyttävän koko käytävän, vaikka onkin kooltaan ihanan pieni. Hän oli kaunis, todella kaunis. Tiukat kiiltävät nahkahousut, tyylikäs paita ja aivan valtoimenaan oleva tukka pistivät sydämen sykkimään. Siitä sitten lähdettiin huoneeseeni ja nyökyttelin naama vakavilla peruslukemilla työkavereille, sillä olihan työlistassani ”Työneuvottelu 2.5 tuntia”. Jännitystä oli ilmassa. Istahdimme hetkeksi jutustelemaan ja pian huomasin, että Sonja on todella sanavalmis ja älykäs keskustelija, oli aihe mikä vaan.
Pikkuhiljaa vaatteet vähenivät ja pian edessäni oli alaston ja veret seisauttava nuori kaunotar. Tosin ihan kaikkialta verenkierto ei onneksi seisahtunut. Tavallisen tapaan keskityin aluksi kasvoihin, silmiin, korviin, ohimoon ja tukkaan. Halatessa hän tuntui niin kiihottavan pieneltä ja siihen vielä suutelu päälle. Sonja silitteli tukkani ja sanoi, että ihan kuin joulupukin tukka, johon naureskelin, että sitä se ikä teettää. Nyt se on 6-kymppisenä hopeanharmaa, mutta sitten, kun on oikeasti vanha eli yli 85-vuotias, niin väri on valkoinen.
Sanoin, että nyt saisi mennä tutkimuspöydälle, jos uskaltaa. Olin asetellut jalkatuet ja ne menivät heti ihan nappiin. Ultraäänilaitetta ei tänään tarvittaisi.
Edessäni oli maailman kaunein nainen jalat levällään minua varten ja menin suorastaan lukkoon, että miten edetään. Näkymä oli niin houkutteleva, että päädyin kielikylpyyn. Ja maku oli täydellinen. Kun itse voi istua tuolilla, ja PT:n jalat ovat edessä aivan levällään, niin se on helppoa ja ”joulupukin” selän kannalta mukavan kevyt asento. Ja kielenihän ei väsy ikinä. Sonjalla oli taas sikäli mukavat oltavat, kun sai maata rennosti selällään koko ajan ja jalkojakaan ei tarvinnut jännittää. Kielikylpy teki tehtävänsä ja kouristus tuli niin äänettömästi, että suorastaan pelästyin. Sonja sanoi, että on aika äänetön, johon totesin, että näin lääkäriasemaolosuhteissa se lienee ihan hyvä, kun porukkaa kävelee oven takana.
Sitten tuli taas se hetki, että oli ihan pakko työntyä hitaasti Sonjaan sisään. Se oli nautinnollista. Tiukka. Ja siinä seistessä näki vielä uskomattoman kauniit kasvot, tukan ja vartalon. Endorfiinia tulvi aivokuoreeni joka puolelta ja päädyin pitäytymään hitaassa ja rauhallisessa tahdissa, ikään kuin maistellen tuntemuksia. En tiedä kummasta nautin enemmän, Sonjan katselusta vai sisällä olosta. Molemmista varmasti, ne täydensivät toisiaan. Kysyin, haluaako Sonja leluja ja kyllä ne kelpasivat. Niillä sitten Sonjalle toinen kierrros ja sitten lepotauko. Aikaa olikin vierähtänyt 1.5 tuntia.
Vielä puoleksi tunniksi sisään jäähyväisiksi ja sitten totesin, että sovittu aika alkaa päättyä. Rutistin Sonjaa ja kuiskasin hiljaa korvaan ”kiitos” ja silitin Sonja ohimoita ja tukkaa. Ja mikä parasta, hän sanoi, että voin mielellään olla yhteydessä häneen, jos haluan uusinnan. Arvaatte varmasti, mitä aion. Ja mitä pikemmin sen parempi.
Tapaamisessa on kolme osatekijää: emotionaalinen yhteys, henkis-verbaalinen yhteys ja fyysinen yhteys. Ne toteutuivat juuri hienosti tasapainossa tässä tapaamisessa. Lopun päivää elinkin euforiassa. Mitähän mahdoin lopuille potilaille puhua.
Puhutaan aina rapsojen rehellisyydestä. Rehellisesti täytyy sanoa, että en keksi tästä tapaamisesta yhtään mitään negatiivista. Sonjalle rutistuksia ja iso kiitos!
Ylilääkäri
. Etiäinen sanoo, että on ollut, mutta varmistaa toki pitää.