Olen tässä viime aikoina pohdiskellut, miten paljon on ihmistyypistä, sen psyykkisistä tekijöistä, persoonallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja elämänkokemuksesta kiinni, kuinka avoimeksi, uteliaaksi, avarakatseiseksi ja kokeilunhaluiseksi jonkun ihmisen seksuaalisuus voi kehittyä. Onko se joillakin synnynnäistä jo luonnostaan ja onko se joillakin tietynlaisen kypsymisen seurausta, kun oppii tuntemaan mistä pitää, mistä ei ja millaisista asioista voisi syttyä, jos kokeilisi...
Pohdin tätä siitä näkökulmasta, että minulla ainakin elämänkokemus on tehnyt luottavaisemmaksi ja varmemmaksi pitää mieli avoimena uusille kokemuksille ja monipuolisuudelle kuin että se mieli toimisi rajoittuneemmin. Rajoittuneisuus oli toki omalla kohdallani riskinä sen jälkeen, kun minulle oli heikoimpina vuosina tapahtunut ns. "hirveitä" eli oli kaltoinkohtelun kokemuksia. Päätin kuitenkin säilyttää luonteenlujuuteni ja lempeyteni ei-toivotuista kokemuksista huolimatta sitä varten, että voisin yhä nykyäänkin olla ja toimia enemmän avoimin mielin ja avarakatseisuudella kokeilunhaluisesti, sillä siitä ei ole välttämättä sinällään mitään haittaa, kunhan ei ole sinisilmäinen ja levittele omaa persettä kenelle tahansa, josta voisi seurata kaltoinkohtelun kokemuksia, niin kuin minulle joskus taannoin kylläkin kävi.
Lisäksi pohjana avoimuudelle uusia kokemuksia varten toimii se, että olen muillakin elämän osa-alueilla osin luonnostaan ja osin kasvun myötä pyrkinyt mahdollisimman avoimeen ja vilpittömään kommunikaatioon ihmisten kanssa. Sulkeutuneisuus ei ole oikein koskaan ollut se juttuni. Myös seksuaalinen suuntautuminen ihmisiin sukupuolesta riippumatta eli pan-seksuaalisuus on osatekijänä laaja-alaisemmalle kiinnostukselle kokeilla erilaisia asioita. Sekä ennen vaginoplastiaa että myös sen jälkeenkin, (jos vaan sinne asti kunnialla päästään).
Eli yleensäkin asiallisten ja selväpäisten ihmisten kanssa haluan olla avoin ja utelias uusille kokemuksille, jollaisia on kertynyt vuosien aikana melko laajassa skaalassa siihen nähden, mitä jotkut toiset ihmiset voisivat kokea seksuaalisella rintamalla. Siitä huolimatta en koe olevani tippaakaan parempi kuin muut; jotkin kokemukset olisin hyvin voinut jättää kokeilemattakin.
Hupakko ei välttämättä unohda hevillä fistauksesta syntynyttä kokemusta, vaikkei sitä olisi edes tarvinnut kokea. Mutta minä olen tyyppiesimerkki siitä, joka saattaa joskus välillä syöksyä tilanteisiin ja miettiä asioita vasta jälkikäteen. Tiedän sen ja nauran itse itselleni toki.
Miten muilla tällainen asetelma on näyttäytynyt seksuaalisuuden saralla? Kuulisin mielelläni kommentteja sekä hupakoilta että turskilta, vaikka itse hupakko olenkin.
Pohdin tätä siitä näkökulmasta, että minulla ainakin elämänkokemus on tehnyt luottavaisemmaksi ja varmemmaksi pitää mieli avoimena uusille kokemuksille ja monipuolisuudelle kuin että se mieli toimisi rajoittuneemmin. Rajoittuneisuus oli toki omalla kohdallani riskinä sen jälkeen, kun minulle oli heikoimpina vuosina tapahtunut ns. "hirveitä" eli oli kaltoinkohtelun kokemuksia. Päätin kuitenkin säilyttää luonteenlujuuteni ja lempeyteni ei-toivotuista kokemuksista huolimatta sitä varten, että voisin yhä nykyäänkin olla ja toimia enemmän avoimin mielin ja avarakatseisuudella kokeilunhaluisesti, sillä siitä ei ole välttämättä sinällään mitään haittaa, kunhan ei ole sinisilmäinen ja levittele omaa persettä kenelle tahansa, josta voisi seurata kaltoinkohtelun kokemuksia, niin kuin minulle joskus taannoin kylläkin kävi.
Lisäksi pohjana avoimuudelle uusia kokemuksia varten toimii se, että olen muillakin elämän osa-alueilla osin luonnostaan ja osin kasvun myötä pyrkinyt mahdollisimman avoimeen ja vilpittömään kommunikaatioon ihmisten kanssa. Sulkeutuneisuus ei ole oikein koskaan ollut se juttuni. Myös seksuaalinen suuntautuminen ihmisiin sukupuolesta riippumatta eli pan-seksuaalisuus on osatekijänä laaja-alaisemmalle kiinnostukselle kokeilla erilaisia asioita. Sekä ennen vaginoplastiaa että myös sen jälkeenkin, (jos vaan sinne asti kunnialla päästään).
Eli yleensäkin asiallisten ja selväpäisten ihmisten kanssa haluan olla avoin ja utelias uusille kokemuksille, jollaisia on kertynyt vuosien aikana melko laajassa skaalassa siihen nähden, mitä jotkut toiset ihmiset voisivat kokea seksuaalisella rintamalla. Siitä huolimatta en koe olevani tippaakaan parempi kuin muut; jotkin kokemukset olisin hyvin voinut jättää kokeilemattakin.
Hupakko ei välttämättä unohda hevillä fistauksesta syntynyttä kokemusta, vaikkei sitä olisi edes tarvinnut kokea. Mutta minä olen tyyppiesimerkki siitä, joka saattaa joskus välillä syöksyä tilanteisiin ja miettiä asioita vasta jälkikäteen. Tiedän sen ja nauran itse itselleni toki.
Miten muilla tällainen asetelma on näyttäytynyt seksuaalisuuden saralla? Kuulisin mielelläni kommentteja sekä hupakoilta että turskilta, vaikka itse hupakko olenkin.
