Olen huomannut, että ottaessani nykyään vastaan ainoastaan kiireettömiä tapaamismuotoja, minun on hupakkona helpompaa säilyttää kehotietoisuus ja läsnäolo yhteisellä tapaamishetkellä, koska kun minun ei tarvitse kiirehtiä, vaan pystyn olemaan rennommin ja levollisemmin asiakkaiden seurassa tämän vuoksi, tunnen sellaista suurempaa vapautta, joka yleensä heijastuu tilanteessa myös toisiinkin osapuoliin ja joka johtuu juuri siitä, kun voi ottaa rauhassa. Myös sitä happea.
Tässä tullaan samalla myös siihen, millaisia asioita ihmiset oikeasti arvostavat, kun makaavat alasti sängyllä vierelläni. Arvotetaanko sitä ulkoisesti havaittavaa kehon liikehdintää, tekniikoita ja asentoja, vaiko samalla myös sisäisen kehon tunnistamista ja tuntemista, jollainen ei välttämättä vaadi ponnistelua. Tiedetäänhän kokemuksenkin perusteella, että kaksi ihmistä voivat maata sängyllä vierekkäin todella intensiivisellä ja intohimoisella katseella tai silmät kiinnikin, mutta tietoisella läsnäololla ja syvemmän kehotietoisuuden tuntemisella sekä yhteiselle vetovoimalle antautumisen avulla.
Olen jopa joskus tosissani pohtinut sitäkin, edellyttääkö kahden ihmisen välinen nautinnollinen tapaaminen edes ulkoista liikettä, sillä joskus on ollut myös sellaisia tapaamistoiveita ja kokemuksia, jossa akti on jätetty kokonaan välistä. Molemminpuolinen tuntuma on silti saattanut olla värähtelytasoltaan todella intensiivinen, vaikkei sen eteen olisikaan tarvinnut suuremmin ponnistella, vaan olla vaan vierekkäin ja antautuneena tälle hetkelle.
Luultavasti puhun ohi joidenkin korvien, mutta tämä on tietoinen havainto, jonka olen tehnyt tapaamisilla, vuosien varrella ja vähän yhtä jos kaikenlaista kokeneena. Tämä on sitä yhteisesti jaettua nautintoa, joka tapahtuu rivien eli sanojen ja tekojen välistä. Vaikkapa ihan täysin paikallaan olemistakin ja hiljaisuutta. Tämä on sitä läsnäolon nautintoa, jota sinällään ei voi kuvata vaan paikan päällä kokien havaita ja todeta. Kuin tanssia, jossa ei tarvitse hytkytellen liikkua askeltakaan.
Olisi muuten oikein mukavaa kuulla niin muidenkin hupakon kollegojen kuin turskienkin mietteitä ja kokemuksia tällaiseen liittyen, mikäli sellaista vapaaehtoista avoimuutta löytyy.
Tässä tullaan samalla myös siihen, millaisia asioita ihmiset oikeasti arvostavat, kun makaavat alasti sängyllä vierelläni. Arvotetaanko sitä ulkoisesti havaittavaa kehon liikehdintää, tekniikoita ja asentoja, vaiko samalla myös sisäisen kehon tunnistamista ja tuntemista, jollainen ei välttämättä vaadi ponnistelua. Tiedetäänhän kokemuksenkin perusteella, että kaksi ihmistä voivat maata sängyllä vierekkäin todella intensiivisellä ja intohimoisella katseella tai silmät kiinnikin, mutta tietoisella läsnäololla ja syvemmän kehotietoisuuden tuntemisella sekä yhteiselle vetovoimalle antautumisen avulla.
Olen jopa joskus tosissani pohtinut sitäkin, edellyttääkö kahden ihmisen välinen nautinnollinen tapaaminen edes ulkoista liikettä, sillä joskus on ollut myös sellaisia tapaamistoiveita ja kokemuksia, jossa akti on jätetty kokonaan välistä. Molemminpuolinen tuntuma on silti saattanut olla värähtelytasoltaan todella intensiivinen, vaikkei sen eteen olisikaan tarvinnut suuremmin ponnistella, vaan olla vaan vierekkäin ja antautuneena tälle hetkelle.
Luultavasti puhun ohi joidenkin korvien, mutta tämä on tietoinen havainto, jonka olen tehnyt tapaamisilla, vuosien varrella ja vähän yhtä jos kaikenlaista kokeneena. Tämä on sitä yhteisesti jaettua nautintoa, joka tapahtuu rivien eli sanojen ja tekojen välistä. Vaikkapa ihan täysin paikallaan olemistakin ja hiljaisuutta. Tämä on sitä läsnäolon nautintoa, jota sinällään ei voi kuvata vaan paikan päällä kokien havaita ja todeta. Kuin tanssia, jossa ei tarvitse hytkytellen liikkua askeltakaan.
Olisi muuten oikein mukavaa kuulla niin muidenkin hupakon kollegojen kuin turskienkin mietteitä ja kokemuksia tällaiseen liittyen, mikäli sellaista vapaaehtoista avoimuutta löytyy.