[Vieras0263]

Ne ovat myös omalla tavallaan houkuttelevia ja toisaalta psykologiaa ammatillisessa ja tutkimusmielessä voisi käsitteistöineen sanoa kuin joksikin aivan uuden ja vieraan kielen opetteluksi (vrt. ammattislangi).

Niin no, olen psykologian opiskelija ja aidosti motivoitunut sellainen. Ja samaan aikaan ammatiltani edelleen huora enkä näinkään järkevänä opiskelijana tunne tippaakaan halua katua nykyistä ammattivalintaa opintojeni ohella, sillä opinnotkin pitää jostakin rahoittaa jollakin tavalla.

Mieleni tekeekin siis joskus silloin tällöin kysyä itseltäni itsekseni, että arvostavatko kuinka monet ihmiset todella motivoituneita ja omiin kykyihinsä uskovia sekä itseensä luottavia ja itseään tutkiskelun kautta tuntevia ihmisiä ja naisia kuinka paljon. Siis tällaisia, jotka todella uppoutuneena ja tosissaan haluavat ottaa oman kehittymisensä ja opintonsa omaan unelma-alaan viitaten. Plus arvostetaanko ja viehätytäänkö oman älykkyytensä eteen työskenteleviä ihmisiä ja neitokaisia, kuuluu muaan sivulause huom.

Sekin on hyvä kysymys tänäkin päivänä, joka vaan jostakin aina silloin tällöin putkahtelee mieleen.

[Prophat]

Kiitos ja anteeksi.

En varsinaisesti opiskele, mutta näköjään osaamsiet on heikolla/ruosteella joten Suomen kielen oikeaoppinen taivutus ja tavu sääntö, jotta voin osallistua sanapeliin.

[Lifti]

Hmmmmm....kiertäjäkalvosin.. *vaari raapii pälviään ja pohtii onko kyseessä jokin uusi ehkäisyväline*

[Vieras0265]

Aloin omatoimisesti opiskelemaan saksaa.

[Kellopeliappelsiini]

Tähän voisin sosiaalisesti vastata että:

Mitähän vittua minun opiskelut teille kuuluu?

[Aurora Mature]

Kiitos ja anteeksi.

En varsinaisesti opiskele, mutta näköjään osaamsiet on heikolla/ruosteella joten Suomen kielen oikeaoppinen taivutus ja tavu sääntö, jotta voin osallistua sanapeliin.

Seksisaitti suomen kielen opetuksessa

[Lifti]

Tähän voisin sosiaalisesti vastata että:

Mitähän vittua minun opiskelut teille kuuluu?

Kuules nyt nuori mies. Pese suu saippualla 

[Vieras1505]

Yliopisto-opintojen parissa puuhastelen, pääainetta en viitsi sanoa ihan oman yksityisyyden vuoksi. Sitten oon tietysti lukenut kaikkea kiinnostavaa sivuaineena. Kursseja on tehtynä mm. oikeustieteestä, psykologiasta, sosiaalipsykologiasta, sosiaali/yhteiskuntapolitiikasta, tilastotieteestä, antropologiasta, sosiologiasta, sukupuolentutkimuksesta ja viestinnästä. Opintopisteitäkin on kertynyt varmaan kohta jo 500, että ehkä olis aika pikkuhiljaa päästä helvettiin tuolta laitokselta... Toki siis olen valmiiksikin saanut pari tutkintoa näiden yliopistovuosien aikana Mutta opintotukea ei enää valtiolta heru, joten siinä hyvä motivaatio huorata.

Olen myös keksinyt, millä rahoitan tulevan väitöskirjatutkimukseni, jos en saa apurahaa... Sitä paitsi huoraamisessa on luultavasti vähemmän vaivaa kuin apurahahakemusten täyttämisessä.

Pakko vielä tähän väliin sanoa, että oli sangen mukavaa kun ensimmäinen asiakastapaaminen 10 vuoden tauon jälkeen oli erään akateemikon kanssa. Kun seksihommat oli hoidettu alta pois, jutusteltiin SPSS:n ja R:n eroista tilastollisen tutkimuksen tekemisessä. Hauskaa.

[Vieras0263]

Olin saanut kuin ihmeen kaupalla khi toiseen -riippumattomuustestin tehtävän vanhan psykologian vuoden 2009 pääsykokeen kolmostehtävässä täysin oikein. Laskin jopa testimuuttujankin hypoteesien ja oikean johtopäätöksen sekä kaavavalinnan sun muiden vapausasteiden ja kriittisten arvojen ohella oikein. Yleensä nuo testimuuttujan tarkat arvot menee aika usein epätarkemminkin päin vittua, vaikka saisin muuten ihan oikean johtopäätöksen ja oikeat hypoteesit. Kai tähänkin täytyy sopeutua ja tottua, etten ole lähelläkään täydellisyyttä, mutta riittävän hyvä tyttö ehkäpä yliopistoon tällaisilla meriiteillä. En nyt tosin tiedä, kiehtooko ja viehättääkö akateemisesti älykkyyden kehittymisen perään kuolaavat naiset kuinka monia, mutta minusta se on ihan vitun seksikästä, koska itse sanon näin ja minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni sekä olla vaikka kaikkien muiden mielestä täysin väärässä juuri siinäkin.

Ai niin sain tuosta neuropsykologian kirjallisesta tehtävästä arvosanan 4 eli kiitettävä, jos en aiemmin jo muistanut sanoa. Eli kognitiivisen ja neuropsykan yhteiskurssin arvosanaksikin tuli kiitettävä. Eli sama kuin persoonallisuuspsykologiasta. Nyt siis ainakin on varmaa, että psykologian perusopintojen keskiarvosana on se 3 eli hyvä todellakin, eli aineopintoihin pääsisi joka tapauksessa syksyllä kävi miten kävi pääsykokeessa. Itse uskon vahvasti, että tämän laskurutiinin ja kertauksen myötä minulla taitaa olla ihan kohtuuhyvät mahdollisuudet yliopistoon pääsyssä. Jos nyt jatkan vielä pari viikkoa ainakin samaa rataa ja piiskaan itseäni tekemään asioita haaveilun sijaan.

[Vieras0263]

Luin juuri juttua, että olisin päässyt varasijoille psykologian hakijavalinnassa, vähintään. Varsinaista paikkaa ei ole vielä mainittuna, mutta vaikka niin ei kävisikään, niin olen silti onnistunut omassa pääsykokeessani ainakin älylliseen tasooni nähden ja paremmin kuin yli 90 prosenttia valintakokeeseen osallistuneista noin 10 000 hakijasta.

Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että minimitavoite on jo sinänsä täyttynyt siitäkin riippumatta, saanko varsinaisen paikan varasijoilta vai en, sillä realistisesti tavoittelinkin vähintään jotakin tämän tasoista lopputulosta. Kertonee samalla myös jotakin osviittaa pääsykokeen tekijän älyllisistä kyvyistä, vaikka en sinällään näe itseäni muita parempana.

Pian siis selviää, pääsenkö tänä syksynä jo opiskelemaan vai meneekö uusi haku ensi vuoteen uuden valmennuskurssin ja ryhmätyötuen merkeissä. Se voi olla hyvinkin mahdollista, jollei sitten tule jo aiemmin iloista ylläriä. Kaikki sellaiset ovat oikeastaan vain voittoa enkä missään nimessä voi sanoa olevani tulokseen pettynyt. Ainakin tämän tasoinen tulos kertonee juuri siitä, että minulla voisi olla periaatteessa ihan potentiaaliset mahdollisuudet ja kyvytkin ennen pitkää päästä juuri tuonne kyseiseen pääaineeseen yliopiston johonkin kampukseen.

EDIT. Saatan siis päästä mahdollisesti jo tänä vuonna sisään, mikäli niukin naukin sattuu jäämään sopivasti tyhjiä jämäpaikkoja yliopistoon. Sitä ei tiedä vielä, mutta kohtahan se selviää. Joka tapauksessa täytyy kyllä nyt muistaa kehua ja onnitella itseään näinkin lahjakkaasta ekasta kerrasta, joka ei taatusti mennyt omaan tasoon nähden huonosti, vaikka paikkaa ei tulisikaan.

[Vieras0234]

^Hyvä. Pidetään peukkuja. Psykologiaa on todella vaikea päästä lukemaan pääaineena. Pyrkijöitä on nykyään niin paljon. Psykologia on nykyisin sellainen "muotiala". Mutta eikö näitä psykologian pääaineopiskelu paikkoja ole nyt lisättykin, koska psykologeista on kova pula. Oulun yliopistossakin voi nykyään lukea psykologiaa pääaineena. Se on aivan uusi juttu, sillä aikaisemmin pääaineeksi saattoi valita vain kasvatuspsykologian. Se ei taas riittänyt pätevyydeksi varsinaisen psykologin ammatin harjoittamiseen.

[Vieras0263]

^Hyvä. Pidetään peukkuja. Psykologiaa on todella vaikea päästä lukemaan pääaineena. Pyrkijöitä on nykyään niin paljon. Psykologia on nykyisin sellainen "muotiala". Mutta eikö näitä psykologian pääaineopiskelu paikkoja ole nyt lisättykin, koska psykologeista on kova pula. Oulun yliopistossakin voi nykyään lukea psykologiaa pääaineena. Se on aivan uusi juttu, sillä aikaisemmin pääaineeksi saattoi valita vain kasvatuspsykologian. Se ei taas riittänyt pätevyydeksi varsinaisen psykologin ammatin harjoittamiseen.

Tavallaan olet oikeassa juurikin tuosta aloituspaikkojen määrän lisääntymisestä. Sillä vaikka se missään kaupungissa varsinaisesti ei olekaan kasvanut, niin Oulun yliopiston pääaineen käyttöönotto vääjäämättäkin tuo niitä tietysti hivenen lisää, vaikka ei olekaan suuresta määrästä kyse kuin jostakin parista kymmenestä tai vähäsen päälle.

Satun itse olemaan niitä neitosia, jotka ottivat psykologian kuuteen eri hakukohteeseen ja toivoo edes johonkin niistä pääsyä, vaikka tulisikin toiselle puolelle tätä maata muutto. Varasijakaan ei ole itsessään huolestusta mitenkään nostattava vaan päinvastoin huojentava, sillä eräs läheinen ja väitöskirjaa tekevä ystäväni mainitsi yliopistojen hakukohteiden käytännöistä, että tuo lopullinen sijoitus saattaa tosissaan vielä muuttua ja että nuo luvut antoivat hänen mukaansa ihan lupaavaa osviittaa. Vaikkakin sinänsä ei olekaan vielä varmaa, että pääsenkö tänä vuonna mihinkään hakukohteistani. Mutta toivoa ainakin on, vaikka tilanne onkin toki tiukka. Sen verran lähelle olen kuitenkin jo tässä alustavassa vaiheessa katsottuna tainnut päästä.

[Vieras0263]

No niin, nyt tämä tunnustus-vuodatus vasta pääsee oikeuksiinsa tänne:

En päässyt tutkinto-opiskelijaksi yliopistoon psykologian maisteriopintoja varten. Byhyy, tai no ei enkä jää suremaan ensimmäistä arvokasta kokemusta paineen alla koittaa selviytyä ilman yhtään huolimattomuusvirhettä. Siihen ei kai pysty juuri kukaan ensimmäistä kertaa tosissaan yrittävä. Psykologiaa valintakokeen kautta kun on niin haastavan vaikeaa päästä lukemaan. Jollei sivuaineväylä tai erillisvalinta vielä joskus pelasta. Ei se kuitenkaan ole täysin henki eikä elämä, koska psykoterapia, seksuaaliterapia ja seksityökin riittävät sisäisen kliinikon eli hyväntekijän/parantajan/yms. uraa ajatellen. Nyt syksyllä jatkan Turun avoimessa yliopistossa aineopintoja psykologiasta.

No asian huojentava puoli:

Ei kukaan muukaan meistä Akatemiassa vuoden psykologian perusopintoja suorittaneista opiskelijoistakaan tainnut päästä. Eli en siis missannut totaalisesti itse mitään, koska muutkaan joukosta eivät tuuletelleet pelastusta. Olin samansuuntaista tasoa kuin muutkin meidän psykalaisista tai ihan hivenen alakanttiin muttei paljoa.

Ei pystynyt Työväen Akatemia valmentamaan meistä siis gradun takijöitä eikä se mitään. Ensi vuonna yritetään uudestaan vaikka kehutun Valmennuskeskuksen kautta. Eli ei muuta kuin neljä tonnia (4000€) tiskiin, jos opiskelupaikka kiinnostaa henkeen ja vereen. Ehken nyt kuitenkaan...

Minulle riittää se lyhyempi ja halvempikin aineistovalmennuksen setitys niin, että jään kaihertamaan kun koko ison valmennuspaketin maksaneet fiksut ja varakkaat pääsevät sisään. Ei vain ole uhrata tuosta vain 4000€ taalaa, jonka myötä voin siltikin huonolla lottotuurilla karsiutua seuraavanakin vuonna. Siinä menisi nekin kesäsäästöt ilman muuta sijoitusmahdollisuutta, joten jätän väliin ja tyydyn halpaan skeidaan.

Jos en koskaan valmistuisi psykan maisteriksi, voin kuitenkin hankkia esim. kasvatustieteen, sosiaalipsykologian tai filosofian mestarin paperit kerran eläessään. Akateemikoksi kypsyminen on asennekysymys ja kaikkeahan täytyy kokea ainakin kerran elämässään paitsi kipu- ja ulosteleikkejä. Vaikken opettajan töitä paljon päivääkään tekisi vaan kliinikon. Mutta yliopisto-opintojen paperit on se juttu minulle. Vedenpitävä todiste siitä, että minulla on jotain päätä rasittaa itseäni koulunpenkillä seuraavat 5-8 vuotta ja päätteeksi ihastelen ensimmäisiä harmaita hiuksia.

Mestariksi kasvaminen itsenäistymisen ohella on todellakin asennejuttu, joka täytyy pitkittyneen ja traumaattisen lapsuuden jälkeen kokea.

[Kapu]

Opiskelen venäjää.

[Tonava]

Onneksi pääsin koulunpenkiltä pois jo kauan sitten. Enää en varmaan pysyisi mukana, tosin opiskelen omatoimisesti kaikenlaista, mikä hetken mielijohteesta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lue: googletan. 

[Vieras0263]

Olen btw kuullut niinkin kiehtovan ilmiön, kuin että opiskelisi koko ikänsä viralliseen ja yleiseen eläkeikään asti. Tai no oikeastaan jotkut käsittääkseni jatkavat vielä senkin jälkeen. Eikä tämä ole vitsi. Varmasti löytyy jostain juttua, että jotkut opiskelevat elämänsä käymättä isommin töissä jne...

[Vieras0263]

Opiskelen tällä hetkellä Turun avoimessa yliopistossa psykologian aineopintoja. Ihanan omalla painollaan tämä vaikuttaa menevän eikä tarvitse kiirehtiä, kun on ottanut tavoitteeksi suorittamisen, kilpailun ja kiirehtimisen sijaan tehdä nämä 37 opintopistettä aivan rauhassa hieman yli kolmen vuoden suunnitelmalla eikä jollakin vuoden-parin hikipinko-suunnitelmalla. Minullahan oli tässä talven taipaleella muutenkin tiedossa se vaginoplastian leikkaus, jonka vuoksi toipumisineen ei siis liioin kannata hötkyillä.

Muutenkin totesin, ettei se tutkintoon johtavan yliopistopaikan hakeminen ole oikein elämässä se suola, jos sen eteen pitää hurjastella, kiirehtiä ja kilpailla. Siis jos se olisi vain ja ainoastaan pääsykoepaikan ja kilpailun takana. Mikäli tutkintoon voi valmistua jotakin muuta ja suuremmalle yleisölle pimennossa olevaa väylää, toteutan sen kyllä siinä tapauksessa, mutta en muutoin. Kun jotkut muut kiihdyttävät vauhtia, meikäläinen on tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaushaasteiden keskellä alkanut arvostamaan hitaampaa elämää, jossa ei turhia tarvitse hätiköidä ja hötkyillä, ettei voimavarat ehdy kesken kaiken liikaa tai loppuun.

Nyt tämä on juuri niin sopivan maltillista, että pystyn keskittymään myös tähän rakkauteeni tätä alaa kohtaan eikä kiirehtiminen ja stressaaminen koulujuttujen takia pitäisi nyt näkyä täällä päin missään muussakaan toiminnassa, jos sellaista hätäilypaniikkia ei koskaan enää olekaan. Myös se, että ADHD-tutkimukset etenevät, ovat tuoneet hiukkasen lohtua siitä, että voisin saada paremmin tukea minulle haastaviin asioihin opinnoissa.

Toivon tietysti lisäksi myös hartaasti ja viimeiseen asti sitä, ettei tietynlainen siivilielämäni puolella ollut seura tekisi minua ainakaan huonolla tavalla kaltaisekseen. Varsinkin kun kyse on minulle tärkeästä ihmisestä, jota rakastan niin kuin ihminen rakastaa toista ihmistä avaten silmänsä eri puolille ja piirteille toinen toisissaan. Kun sellaiset hyväksyy, niin on kai helpompi elää ja toivotaan näin. ❤️💋