[Letsmenoks]

Aspergerista sanottua:

Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita. Monille diagnosoidulle Aspergerin oireyhtymä on myös tärkeä osa heidän identitettiään: Se ei ole tauti tai sairaus, josta pitäisi "parantua."

Asperger-ihmiset näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut.

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa. Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.



Ja niin edelleen.

https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma

[Vieras0263]

Tässähän kuvataan aika loistavasti lapsuuden haasteita, tosin niistäkin vain murto-osa.

Nykyään kielen tai huumorin ymmärtäminen vertauskuvien kautta ei ole ollut enää vuosiin yhtä ongelmallista, ja viljelen toisinaan vertauskuvia ja siihen pohjautuvia esimerkkejä. Esimerkiksi kun puhun egokuolemasta, en tarkoita fyysistä kuolemaa tai itsemurhaa enkä itsensä vahingoittamista, vaan vertauskuvallista termiä sille, kuinka aikaan perustuva egokeskeinen mieli tulee kyseenalaistetuksi ja sen myötä romahtaa, kun siihen ei ladata enää enempää itsearvostusta ja muiden kehuja. Tätä voisi kutsua myös henkiseksi heräämiseksi sen osalta, että siihen on motivoitunut ja saanut egon ristiriidoista, negatiivisista tunnereaktioista ja kärsimyksistä jo riittävästi.

Mutta ilmeisesti jos minulla olisi aito asperger, noiden kielellisten kirjaimellisten ymmärrysten ja huumorin ymmärtämättömyyteen viittaavien piirteiden olisi pitänyt jatkua vielä nykyään aikuisiälläkin enkä olisi täysin parantunut niistäkään. Tai oppinut myötätunnosta liioin eli että miltä toisista ihmisistä tuntuu ja miten sen voi ottaa keskusteluissa ja kehonkielessä huomioon. Jos nämä piirteet eivät olisi kehittyneet riittävästi, tuskin olisin hakeutunut seksityö- ja seuralaispalvelualalle hupakoksi, koska tässähän juuri nimenomaan edellytetään ja toivotaan lämminhenkistä ja vastavuoroista huomioimista ja hellyyttä sekä läsnäoloon perustuvaa kohtaamista kahden ihmissielun välillä.

Ja siihen lapsuuden haasteisiin on sisältynyt paljon muutakin, kuten dissosiatiivisia ja psykoottisia piirteitä.

Voisin jopa veikata valistuneella arvauksella, että oireeni ovat sen vuoksi ulkoapäin muistuttaneet autistisen lapsen piirteitä, koska en vielä tuolloin tajunnut mitään siitä, että minulla on keskittymisen ja toiminnanohjauksen haasteita selkeällä tasolla ja että juuri sen vuoksi olin niin herkkä ja taipuvainen luonnostaan kehittämään mielenterveydellisiä tiloja, jotka varmasti lääkärien silmissä voivat joskus altistaa ns. väärindiagnosoinnille.

Pääasiahan on tietysti se, ettei niitä juuri nyt, nykyisessä elämässä ole, mutta tarkkaavaisuusoireet ja toiminnanohjauksen haasteet ovat säilyneet yhä edelleen ja jopa silloinkin, kun olen ollut tietoisesti läsnä eli harjoittanut säännöllisesti näitä mindfulness-taitoja.

Toisaalta tosiaan nyt aikuisiänkin kynnyksellä, kuten lapsena, suurimpia haasteita ovat olleet egokeskeinen ja aikaan sidottu mieli, joka vaeltelisi mielellään todella intensiivisesti menneessä ja tulevassa eikä haluaisikaan paneutua tähän hetkeen ja miten siinä voidaan asioihin vaikuttaa. Niinpä olenkin juuri siksi treenannut omatoimisesti jo pidempään näitä läsnäolo-tietoisuustaitoja, jotta pysyn sellaisessa kunnossa, että minulle ei kehittyisi enää mitään mielenterveydellisiä tiloja, kuten varmasti egokeskeisen mielen toiminnassa olisi ennen pitkää odotettavissa. Esimerkiksi jalustalle nostettu ego voi kehittää todella helpostikin itselleen jopa perusteetonta ahdistusta ja uhkakuvia, vaikka näin ei tietenkään tarvitse olla ja onneksi voin nyt olla vapaa niistä.

No sitten tuolla ADHD-tutkimuksissa on nyt saatu tutkimukset kokonaan valmiiksi, koska enää olisi jäljellä tuollainen hoitoarviotapaaminen lääkärini eli neuropsykiatrin kanssa. Joko ennen tuota vaginoplastian leikkausta tai sitten viimeistään sen jälkeen tässä lähikuukausina varmastikin. Olen jo psykologin tutkimuksissa saanut melko selkeästi tuotua esiin kaksikin kognitiivisesti muusta keskimääräisestä väestöstä poikkeavaa tulosta WAIS-IV:n kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä. Toinen lienee jo kaikille selvä eli muihin nähden heikentynyt kyky tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ylläpitämiseen sekä huolimattomuusvirheiden suurempi määrä. Toinen taas viittaa selkeään kykyyn loogis-matemaattista ja avaruudellista hahmottamista mittaavissa testiosioissa. Tuossa WAIS:n testeissä mitattiin siis pitkäkestoisen muistin ja työmuistin toimintaa, tarkkaavaisuuden piirteitä ja kokonaisälykkyyttä.

Ja tosiaan olen hoitotiimillekin jo useampaan otteeseen kyllä kertonut selvästi, etten halua tunnetaitoihin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ihmissuhdetaitoihin saati psyykkisiin osa-alueisiin liittyvää apua ja ohjausta, vaan koen tärkeimpänä haasteena juuri nyt tuon keskittymisen ja toiminnanohjauksen haasteet. Ihmissuhteista ja tunnetaidoista mindfulnesin ohella on tullut jo luonnostaan huolehdittua nykyisessä elämässä sen verran rutiininomaisesti ja selkeästi, että en todellakaan koe tarvitsevani niihin apua. Toivon tietenkin koko sydämestäni, että muu hoitotiimi ymmärtää nepsypuolella tuon saman homman ja hoidollisen tarpeeni sekä toiveeni.

Ja viimeisenä haluan tietysti sanoa, että nuo lapsuuden ja nuoruuden psyykkiset aiemmat oireilut eivät määritä nykyisyyttä. Sen määrittää tietysti nykyhetki. Ja juuri nyt ei nähtävästi ole mitään sellaista, joka olisi seurannut minua lapsuudesta tähän päivään edellyttääkseen jonkinlaista hoitoa. Siksi tahdonkin, että mitään toiveisiini kuulumatonta hoitoa ei minulle tultaisi enää väkisin tuputtamaan, koska en sellaista halua. Hakeudun kyllä muihinkin hoitoihin sitten, jos tilanne eskaloituisi heikompaan suuntaan ja jos siten kokisin hoidollisen tarpeen sitä kautta niihin piirteisiin.

[Letsmenoks]

Aspergerista myös sanottua:


Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat Asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnon kohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnon kohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnon kohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielen kiinnonkohteet tuottavat iloa ja onnellisuutta Asperger-ihmisen elämään.

Ja sanotaan siitä myös näin:

Eläytymiskyvyn puute vaikeuttaa toisen ajatusmaailmaan eläytymistä ja ilmenee esimerkiksi itsekeskeiseltä tai manipuloivalta vaikuttavana käytöksenä.

Kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeus ilmenee esimerkiksi yksityiskohtiin juuttumisena niin, että kokonaisuutta ei havaita eikä tietoa pystytä soveltamaan toisessa asiayhteydessä.

Toiminnan ohjauksen puutteet ilmenevät vaikeutena laatia ja toteuttaa toimintasuunnitelmia, hahmottaa asioiden syy–seuraussuhteita ja aikakäsitystä. Rituaaleihin ja rutiineihin tukeutuminen voi olla näiden puutteiden kompensoimista.

Toimintojen automatisoitumisen puutteellisuus näkyy esimerkiksi vaikeutena motorisissa suorituksissa kuten uinnin tai pyörällä ajon opettelussa. Oppimiseen voidaan tarvita runsaasti harjoittelua ja kaikkien liikkeiden ohjausta kädestä pitäen

Ja niin edelleen

[M.U. Tiainen]

Me ollaan aspergereitä kaikki, kun oikealta ihmiseltä kysytään.
Me ollaan mielialalääkkeitä syöviä maailman onnelisin kansa kaikki, ihan jokainen.

[Letsmenoks]

No juu, mieliala. Välillä ollaan Linnanmäellä, välillä Länsimetron tunnelityömaalla joka kestää ja kestää ja kestää...

Vaan siitä autisminkirjosta tutkittua:

Ruotsalaisväestöön perustuvasta laajasta tutkimuksesta kävi ilmi, että autismikirjon ihmisten riski kuolla itsemurhaan on kymmenkertainen verrattuna muuhun väestöön. Naisilla riski on miehiä korkeampi, varsinkin jos heillä on todettu myös ADHD. Autismikirjolla olevista naisista, joilla oli myös ADHD, jopa joka viides oli yrittänyt itsemurhaa.

Karua.

Ja toisaalla tutkittua tietoa:

Syömisongelmia esiintyy tyypillisesti lapsuudessa, ja jotkut syömisongelmat näyttäisivät jatkuvan aikuisuuteen. Autististen aikuisten on esimerkiksi havaittu olevan haluttomampia maistamaan uusia ruokia. Aistiherkkyyden vuoksi on tavallista, että henkilö voi kokea tietyt ruoat, ruoan rakenteen tai värit vastenmielisiksi, mikä voi johtaa ruokavalion kaventumiseen. Autistisilla aikuisilla on kuvattu olevan myös syömiseen liittyviä motorisia ja toiminnallisia vaikeuksia, kuten pureskeluongelmia tai kakomista tai vaikeuksia tunnistaa kylläisyys- ja nälkätuntemuksia. Samoin on havaittu keskimääräistä enemmän erilaisia suolisto-ongelmia, kuten ärtyneen suolen oireyhtymää ja ummetusta. Myös erilaisia syömistilanteisiin liittyviä ongelmia voi ilmetä.

Esimerkiksi Kinnairdin ym. (2019) kuvailevassa tutkimuksessa tutkittavat kertoivat välttelevänsä julkisia ruokailupaikkoja niiden kovan metelin vuoksi tai sosiaalisen häpeän pelossa. Lisäksi autististen henkilöiden on havaittu tunnistavan happamia, karvaita ja makeita makuja verrokkiryhmää huonommin.

Edellä mainittujen syömisongelmien lisäksi myös kliinisten syömishäiriöiden, erityisesti laihuushäiriön, yleisyys on suurempaa autistisilla henkilöillä kuin normaaliväestössä. Varsinkin autististen naisten joukossa syömishäiriöt ovat yleisiä.

The end

[M.U. Tiainen]

Juu ja traumaperäinen stressihäiriö kun joku sanoo ettei saa piirtää kirkkovenettä koulun seinään.

[Vieras0263]

Juuri tätä tarkoitankin. Mielenterveydelliset häiriöt neurokirjon ihmisillä monin verroin todennäköisempiä kuin ei-neurokirjolaisilla. Tämähän enemmän vaan alleviivaa juuri sitä, miksi neurokirjon yhteys mielenterveyden häiriöihin ja niiden kehittymiselle todella on olemassa. Varsinkin kun on myös löydetty yhteistä geneettistä perustaa.

En nyt mene sanomaan niinkään, että välttämättä jokainen neurokirjolainen olisi syntyessään täysin "mielenvikainen". Mutta todella monelle kehittyy niitä kuitenkin verrattuna muuhun väestöön. Tämä helpompi todennäköisyyshän johtuu juuri näistä käyttäytymisen, aivojen neurorakenteen kehityksen ja kasvatuksen yhteensopivuuden haasteista.

Varsinkin jos lapsuudessa niin sanotusti kaikki menee "pieleen" eli ympäristötekijät eivät ole juuri lainkaan tai moneltakaan osin puolellaan, niin silloin lienee enemmän todennäköistä, että esimerkiksi neurokirjon avioerolapsella on melko varmasti jonkinasteinen mielenterveyden häiriö. Joko masennusta, ahdistusta, traumaperäisyyttä, bipolaarisuutta ja/tai psykoottisuutta.

En kuitenkaan sanonut niinkään, että tuollainen mielenterveydellinen heikkeneminen olisi välttämättä mitenkään pysyvää, vaan voi lukeutua joillakin tyyliin lapsuus- ja nuoruusiän tiettyihin vaiheisiin, mutta silti olla ohimenevää, kun elinolosuhteet ja tilanne helpottaa tai kun nuori kiinnostuu henkisen ja psyykkisen tilanteensa hoitamisesta oma-aloitteisesti jopa ilman ammattiapuakin pärjäten siten.

Esimerkiksi lapsuuden osastohoitojaksolla kaikki taisi näyttää suunnilleen yhtä sekavalta kuin mitä täysi-ikäisyyden pohjanoteerausten keskellä. Eli hyvin samankaltaisen tuntuisia ja oloisia tiloja selkeästi kyllä olivat.

EDIT: Otan neurohullun nimityksen kohteliaisuutena (viitaten siis siihen kun en ennen tätä päivää saanut ADHD-tutkimuksia vietyä eteenpäin ja miten paljon varsinkin juuri se saattoi haastavien kasvuolosuhteiden ohella edesauttaa tilanteiden kehittymistä lapsuudessa ja nuoruudessa).

Mutta onneksi kumminkin eletään tätä päivää eikä nuo vaikuta kaikilla nykyisyyteen, kun pitää siitä kiinni.

[Letsmenoks]

^Minun tekstini eivät alleviivaa yhtään riviä sinun tekstistä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, neurokirjo, autisminkirjo, ASD, autismi. Se on neurobiologinen kehityshäiriö. Ei neurohulluutta. ADHD ja ADD ovat myös kehityshäiriö. Nämä ja korkean toimintakyvyn asbergerit saattavat lievetä vanhemmiten ja useat oppivat niiden kanssa elämään niin etteivät ne häiritse heidän elämänlaatuaan liikaa ja hoitoa tai lääkitystä ei tarvitse. Eivät ole sairauksia eivätkä parane. Kun mennään askel kerrallaan autismin toiseen ääripäähän, mukaan tulee mahdollisesti vielä liitännäissairauksia, sitä intensiivisempi moniammatillinen hoito on tarpeen.

Kaiken tämän niputtaminen yhteen, se on hulluutta.

Geneettisesti SAATTAA olla yhtäläisyyksiä psykiatristen sairauksien ja häiriöiden kanssa. Näin sanoo tutkimukset. Saattaa. Mutta bipot ja muut, ne ovat sairauksia. ASD on kehityshäiriö. Näin TODISTAA tutkimustiedot.

Sinut on hyvin voitu diagnosoida väärin tai ehkä haluat sairauden josta voit parantua. Mutta mutta, kirjoituksesi eivät ole hulluuden eikä ADHD:n syytä eikä seurauksia.

Siinä olet oikeassa että ASD nostaa riskin sairastua kaksin-kolminkertaiseksi neurotyypillisiin verrattuna. Ei edelleenkään kuitenkaan tasolle "melko todennäköisesti". Ympäristötekijät toki lisäävät sairastumisen mahdollisuutta mutta niin ne tekevät neurotyypillisilläkin.

Ja nämä minun kirjoitukset EIVÄT ole SINUA vastaan kirjoitettuja tai sinua syyttäviä. Haluan vain tehdä kaikille LUKIJOILLE selväksi että autismi ei ole lapsuusiän hulluutta.

[Vieras0240]

^ ^^ Rakastan rakastan😘

[Lifti]

Nyt on niin selkeästi rautalangasta väännetty että tattista 

[Vieras0263]

Sinulla on täysi oikeus näkökulmaasi ja mielipiteeseesi, niin kuin muillakin.

[JTM]

Sinulla on täysi oikeus näkökulmaasi ja mielipiteeseesi, niin kuin muillakin.

Näinhän se on vaikka aina ei siltä tunnu. Neurokirjoon kuuluvat ihmiset eivät todellakaan ole varsinaisesti alttiimpia mielenterveydellisiin häiriöihin. Neurokirjot nyt vaan kokee monet asiat huomattavasti vahvemmin, koska suurin ongelma on tunteidenhallinta ja myös empatiakyky on huomattavasti heikompi kuin "normaaleilla" ihmisillä. Aina sitä ei huomaa koska he saattavat itkeä tai näyttää tunteitaan tietyllä hetkellä, mutta todellisuudessa he tekevät sen useimiten erisyystä kuin luullaan. Jos kaikki ihmiset lokeroitaisiin niin kuin tätä nykyä on tapana, ei normaaleja ihmisiä olisi ollenkaan.

[Vieras0263]

Sinulla on täysi oikeus näkökulmaasi ja mielipiteeseesi, niin kuin muillakin.

Näinhän se on vaikka aina ei siltä tunnu. Neurokirjoon kuuluvat ihmiset eivät todellakaan ole varsinaisesti alttiimpia mielenterveydellisiin häiriöihin.

Kyllä se syvä ymmärrys vaan nykyään tuntuu, kaikella läsnäololla. Ja kaikkia kohtaan.

Enkä minä tietämättömyydestä ketään halua rankaista. Ymmärrän, että kaikki ei-neurokirjolaiset eivät tästä välttämättä ennestään ota niin paljon selkoa.

Luepa huviksesi tuo THL:n eli terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen artikkeli esim. ADHD:sta.

https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot/aktiivisuuden-ja-tarkkaavuuden-hairio

"ADHD:n tunnistaminen  ja tarvittavien tukitoimien aloittaminen jo lapsuudessa on tärkeää, koska hoitamaton ADHD nuorilla on yhteydessä tapaturma-alttiuteen, heikompaan suoriutumisen opinnoissa ja lisää muiden samanaikaisten mielenterveys- ja päihdehäiriöiden sekä syrjäytymisen riskiä."

Minulla on (viisaudelliselta kannalta arvokasta) kokemusta masennuksesta, ahdistuksesta, päihdehäiriöistä ja psykoottisista tiloista. Vaikka niistä on nykyhetken ja keskustelutuen ym. turvin voinutkin parantua.

Ja juuri nyt minulle ollaan suunnittelemassa hoitoarviota ja suunnitelmaa, joka kulminoituu hoitotapaamiseen. Eli saisin ADHD-diagnoosin nyt vasta aikuisiällä. (Nykyään olen siis 27v)

Mistä arvelette tuollaisten kokemusten johtuneen? Pohjaten siis noihin THL:n teksteihin.

Ja olen lukenut siitäkin, kuinka aspergerin ja autismin kirjon häiriön alaisuudessakin psykoosiriski on korkeampi kuin muulla väestöllä. Tai masennus melko yleistäkin ADHD:n keskuudessa ainakin vähintään kerran elämässä ilmenevänä jaksona. Tai vaikkapa viisinkertainen riski psykooseihin muuhun väestöön verrattuna.

Voin kaivaa teille nämäkin lähteet, jos haluatte, ja olen tainnut jo aiemmassakin keskustelussa tällä langalla tuota tutkimustietoa ja aineistollista dataa heittää.

Mutta hei. Minun kanssa SAA olla eri mieltä. Arvostaisin kuitenkin kovasti, jos se perustuu luettuun faktatietoon ja sen pohjalta esitettyihin relevantteihin argumentteihin, jolle löytyisi lähdeaineistoa kommenttien tueksi. Sellaista kutsutaan hedelmälliseksi keskusteluksi, jossa pohditaan asioita ja asioiden välisiä yhteyksiä faktatiedon pohjalta.

Ja en tällä hetkellä ole vetämässä yhtäkuin-merkkiä neurokirjon ja tiettyjen psykiatristen häiriöiden välille yrittäen osoittaa niiden täydellisen samanlaisuuden.

Vaan olen tuonut esiin huomattavampia yhteyksiä näiden välillä. Olen pohtinut sitäkin vaihtoehtoa, että kenties tietyt neurokirjohäiriöt ja tietyt psykiatriset häiriöt eivät ehkä olekaan ihan niin kaukana toisistaan kuin mitä ehkäpä on ollut monilla käsitystä. Ne ovat kumminkin silti eri häiriöitä, vaikkeivät ehkä kuitenkaan täysin eri häiriöitä.

Tällaista tähän aamuun.

Ihanaa joulunodotusta muuten kaikille ja toivottavasti Seksisaitin joulukalenteri tuo eroottista irstautta ja muuta käytännön pilaa tähän joulunodotuksen pimeyteen eikun siis lumeen. ❤️ ️💋

[Kapu]

,

... Jos kaikki ihmiset lokeroitaisiin niin kuin tätä nykyä on tapana, ei normaaleja ihmisiä olisi ollenkaan.

Samaa mieltä JTM:n kanssa. Lisäksi elämä olisi tylsää ennalta arvattavassa maailmassa.

[JTM]

Ja juuri nyt minulle ollaan suunnittelemassa hoitoarviota ja suunnitelmaa, joka kulminoituu hoitotapaamiseen. Eli saisin ADHD-diagnoosin nyt vasta aikuisiällä. (Nykyään olen siis 27v)

Eli sun kanssa saa olle erimieltä, mutta ei saa tuoda sitä julki ilman että lainaa jotain tutkimusta, mitä on erilaisia melkein yhtä paljon kuin laatijoitakin. Jos sinulle siis nyt 27vuotiaana tehdään ADHD-diagnoosi, niin kyseessä on aikuisiän ADHD mikä rinnastetaan usein syvään masennukseen, mikä ei suoranaisesti ole mitenkään yhteydessä syntyperäiseen ADHD tai neuro (esim asperger) häiriöön. Kerrot paljon omakohtaisia juttuja ja lainauksia tiettyjen tutkimusten pienestä osasta ilmeisesti kuitenkaan täysin sisäistämättä lukemaasi. Ja tämä ei ole henkilökohtaista, mutta kyllähän sun tekstistä näkee hyvin että kyyneleissäsi ei ole kysymys empatiasta vaan enemmän halveksunnasta ja kuinka nyt sinä et olekaan jonkun mielestä oikeassa. Eli juttu ääntyy kuitenkin sinuun itseesi. Ja tuota et voi mitenkään kiistää. Moni ADHD ja neurokirjon "potilas" voi tietää ja tavallaan pitääkin tietää paljon näistä asioista, mutta he eivät mitenkään onnistu sitä käsittelemään täysin puolueettomasti vaikka neuro häiriö olisi kuinka syvä.
Autismi (myös) asperger on tavallaan kokoaikainen psykoosi eli tuotakaan juttua ei voi käyttää tässä asiassa.
Tavallaan puhut samasta asiasta kokoajan hieman kaarrellen ja aasinsiltojen kautta takaisin umpikujaan palaten (edellenkään en tarkoita tätä henkilökohtaisesti pahalla). Btw aikuis-iän ADHD on myös hyvin yleistä entisillä narkomaaneilla ja sekakäyttäjillä millä myös usein on psykoosit jäänyt hoitamatta.
Oikein mukavaa joulun odotusta kaikille *pus pus*

[JTM]

Aspergerista sanottua:

Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita. Monille diagnosoidulle Aspergerin oireyhtymä on myös tärkeä osa heidän identitettiään: Se ei ole tauti tai sairaus, josta pitäisi "parantua."

Asperger-ihmiset näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut.

Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa. Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.



Ja niin edelleen.

https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma

Tämä esim on sopivan tyhjentävästi ja ytimekkäästi ilmaistu ilman turhia vakuutteluja. Yksittäistapauksia löytyy ja niin pitääkin, mutta yleismaallisesti se on juuri näin "piste"
"Toisaalta tosiaan nyt aikuisiänkin kynnyksellä, kuten lapsena, suurimpia haasteita ovat olleet egokeskeinen ja aikaan sidottu mieli, joka vaeltelisi mielellään todella intensiivisesti menneessä ja tulevassa eikä haluaisikaan paneutua tähän hetkeen ja miten siinä voidaan asioihin vaikuttaa."
Autistiset ja autismin kirjoon kuuluvat elävät yleensä juurikin tässä hetkessä. Ei menneessä tai tulevassa vaan tässä ja nyt. Myös muisti voi olla huomattavasti "normaalia" parempi.

[veeras]

Haluaisin muistuttaa sulle SR, että ihmiset kuuntelee helpommin, jos puhut kaikille ymmärrettävällä tavalla etkä käytä koko ajan sivistyssanoja ja ammattitermejä.
Ihmiset ei jaksa lukea pitkiä tekstejä yhtäjaksoisesti. Se voidaan tulkita maaniseksi käytökseksi.

Autismin yksi tyypillinen oire on pitää pitkiä monologeja kiinnostuksen kohteistaan, vaikka vastapuoli ei olisi kiinnostunut aiheesta. Valitettavasti sellainen ei edistä imagoa tai myyntiä.
Myöskin asiakkaiden kanssa toimimisessa (psykologi), asiakkaiden tulee ymmärtää mitä sä puhut.

[Vieras0263]

Se voidaan tulkita maaniseksi käytökseksi.

So be it...

*Kääntää toisenkin posken*

[Letsmenoks]

Ihan mielenkiintoista juttua mihin voisi tarttua oikein kunnolla jos en näpyttelisi rikkinäisellä puhelimella.

En kyllä lähtisi autismia tai skitsofreniaa vertaamaan toisiinsa vaikka samankaltaisia oireita niillä saattaakin olla. Kumpikin on omalla spektrillään ihan syystä ja sitten on vielä traumaperäiset häiriöt, jotka saattavat oireilla myös samankaltaisesti tai ihan miten tahansa. Vakavasti traumatisiotuneella (persoonan rakenteellinen dissosaatio) voikin täyttyä minkä tahansa psykiatrisen diagnoosin kriteerit.

Itsehän olen saanut muun muassa sekä adhd ja psykoosisairaus diagnoosit aikoinaan kunnes eräänä päivänä pari vuotta sitten tapasin tarpeeksi pätevän psykiatrin, joka kertoi että olen vakavasti traumatisoitunut lapsuudessa ja kaikki moninainen oireideni kirjo onkin johtunut siitä. Pahoitteli sitä että minua on hoidettu ja lääkitty väärin vuosikymmenet.

Tämä on muuten tämän ketjun parhaita kommentointeja. PTSD lapsella voi aiheuttaa pysyviä muutoksia aivotoiminnassa ja oireilla muutenkin kuten ADHD. Ja voivat esiintyä yhtäaikaa, ADHD vuorovaikuttaa tilanteisiin missä lasta kaltoinkohdellaan. Vielä kun lisätään ihmisen, varsinkin trauman kokeneen sellaisen, taipumus olla muistamatta tai unohtaa kyseiset tapahtumat. Aikuisena jälkikäteen diagnosointi onkin sitten jo perin haastavaa ellei mahdotonta. On onni löytää tarpeeksi pätevä psykiatri...

Edittiä: Veeras myös sivulla 1 mainitsi asiasta, tuo lipsahtanut ohitse, sorry...

[Letsmenoks]

Aspergerissa vastapuolen näytön taakse on hankala päästä ja ADHD altistaa syndroomalle jossa toisen mikä tahansa sanominen tai kirjoittaminen katsotaan syytökseksi itseään kohtaan.

Kritiikin antaminen tälläisessä tapauksessa on kivuliaan haastavaa...