Erottiin aikoinaan ex-vaimon kanssa. Oon varsinki tytölle (11v.) tosi tärkee ja hän hieman oirehtii erosta ja paikastaan maapallolla. Koulusta vetää kymppejä ja isänsä ihannoimassa lentopallossa on tuleva huippu.
Ex-vaimo sitten päätti (hieno ihminen ja tullaan tosi hyvin toimeen, mutta välillä pitää kertoo mitä hänen tulee ajatella kun ei itse tajua omassa kieroutuneessa kuplassaan), että tytön pitäs käydä psykologilla kun on kuulemma jotain ihme oireita. En oikeen tarttunut asiaan sillon, mutta jälkeenpäin olen ottanut asian vakavasti. En tytön kohdalla, vaan äitinsä.
"Vittu ei. Jokainen ihminen joka tällä maapallolla elää sen kuplan ulkopuolella missä sinä elät, tajuaa, että se johtuu avioerosta."
No anyways, se nyt on käyny siellä psykologilla kun opettajatkin olivat sitä mieltä, että on rauhaton. No ku ei ole, on isänsä tyttö joka ei tykkää ku tyhmät ihmiset kyselee tyhmiä (en ole vielä opettajien kanssa keskustellut, ja nyt tilanne on rauhallinen, niin toistaiseksi ei tarvitsekaan).
Yhteishuoltajuuden nojalla kutsuivat minutkin sitten psykologin juttusille ja ihan hyvä keskustelu olikin. Tää psykologi oli vaan 25-28v. nuori naisen alku jolla ei pysty olemaan mitään v**un käytännön kokemusta elämästä. Ei sitten mitään.
No olen, kuten aina aina, rauhallinen kuin viilipytty ja juteltiin niitä näitä. Keskustelun jälkeen hyvästeltiin toisemme, niin sosiaalipuolelta tuli soitto, että tämä psykologi on tehnyt minusta huoli-ilmoituksen (huoli-ilmoitus, ei siis lastensuojeluilmoitus, joka olisi vakavampi) ja minun pitäisi tulla haastatteluun. No mikäs siinä, tuumasin.
Paikalla oli keski-ikäinen nainen jolla oli vuosikymmenten kokemus vakavasti mieleltäänsairaista potilaista suljetulla osastolla.
"Moi" Moi"
-Tällänen ilmoitus tuli ja pitäs sua haastatella. No mikäpäs siinä, tuumasin. Sinusta tuli huoli-ilmoitus. Osaatko yhtään kertoa, että mistä moinen voisi johtua?
-En pysty lähteä arvailemaan kenenkään ajatuksia, joten pitäydytään faktoissa.
-No jos heittäisit jonku veikkauksen..
-No ehkä hänellä ei ole huumorintajua (ja kerroin mitä olin jutellut hänelle).
No juteltiin loppuaika niitä näitä, elämästä ja kuolemasta. Tän jälkeen kun lapset oli tulossa minulle, niin ex-vaimon kanssa soiteltiin ja ex-vaimo sanoi, että sosiaalipuoli oli soittanut ja kieltänyt antamasta lapsia minulle tänä viikonloppuna vaan he käsittelevät asiaa.
"ok, tuumasin"
Kolme päivää meni ja ex-vaimo soitti, että ilmoittivat sosiaalipuolelta, että asiat jatkuvat normaalisti ja lapset voi mennä isälleen. Minkähän kokoinen kavalkaadi siellä on ollut purkamassa meikäläisen mielenterveyttä, mutta lopputulema oli, että olen sangen terve yksilö hoitamaan lapsiani No, kyllä mä sen tiesin.
Laitoin tuossa viestiä uudelle mielitietylle, että miten viikonloppu on mennyt:
"Nonni äiti haki lapsensa.
Sanoin tytölle jo ajat sitten, että nyt sinulla on kaksi iskää (exän nyksä) ja sinun olis hyvä tehdä isänpäiväkortti myös xx:lle. Illalla alko itkee sängyssä (nukutaan vielä vierekkäin (mut ei kyllä pitkään) (yhdessä saunominen piti jo lopettaa😁)) kun oli unohtanut tehdä isänpäiväkortit xx:lle ja ukille. Sanoin, että ehdit vielä huomenna.
Laitto minulle isänpäivälounaaksi kanakastiketta enkä saanut mennä auttamaan vaan piti pysyä pois keittiöstä. Alko jossain vaiheessa itkemään ja huutamaan, että tämä meni pilalle, tuu auttamaan. Oli paistanut kanan ja laittanut kerman, mutta maustanut ei juuri ollenkaan.
Sano, että tämä kana maistuu hirveeltä ja koko ruoka on pilalla. No autanko? Joo! Pilko paprikaa ja kuullota sitä pannulla, niin minä lisään mausteita. Vähän lisää suolaa, sitruunapippuria ja kanamaustetta. Nakkaat ne paprikat tonne sekaan ja annat hautua hieman kokoon. (maistaminen). No oliko pilalla? Ei. Nonni, kato ku mausteita voi aina lisätä, mutta ei ottaa pois.
Ja niin söimme herkullisen tyttären valmistaman isänpäivälounaan.
Ruoan jälkeen poitsun kanssa 1vs.1 fudista kaukalossa ja sitten äiti tuli hakemaan.
Edusti aikalailla normaalia viikonloppua lasten kanssa.
Tytön kanssa draamaa ja pojan kanssa: "joojoo". Siinä ei pojan kanssa paljo tunteilla rällätä. Xx! No? Onko kaikki ok elämässä? Joo! Ok, muista sit kertoo jos tilanne muuttuu. Iskälle voi aina tulla sanomaan. Joo! Vieläkö se kummitus on käyny yöllä Xx:ssää (heidän uusi pikkusiskonsa) häiritsemässä? Ei. No hyvä, sinä ajoit sen siis pois, eli huolehdit siskosta, hieno juttu. Nii. Hyvää yötä! Hyvää yötä.
Nyt he on sitten taas taustalla seuraavat neljä viikkoa, mutta aina tarvittaessa videopuhelun päässä, jos he tarvitsee.
Et tämmötti on mun elämä lapsiviikonloppuina"
Tän siis laitoin mielitietylle, että mites viikonloppu. Sairainkaan ihminen ei liene saa minun ja lasteni vuorovaikutuksesta sellaista kuvaa, että olisin huono iskä. Ja sana tarkkaan tilanne isänä lasteni kanssa menee kuten edellä kirjoitin. Jos joku tulee muuta väittämään, että ei menisi sanatarkkaan näin, niin ottakoon syanidia jos elämä tökkii. En valehtele tai liioittele koskaan. Ja piste.
Nyt päästään teoreettiseen osuuteen.
Jos olisin tämän psykologin kanssa jatkanut keskustelua vielä joskus, niin olisin kysynyt:
"monenko vuosikymmenen kokemus sinulla on siitä miten keski-ikäinen mies ajattelee tai toimii?. Ei yhdenkään. Ymmärrätkö sinä, että sinä nuorena naisenalkuna, yliopiston teoreettisella koulutuspohjalla teet päätöksiä joilla saattaa olla arvaamattomia vaikutuksia ihmisten elämään? Olet teoreettisesti lukenut jostain kirjasta, että näin ja näin saattaisi olla, mutta sulla ei oo mitään hajua miten mies ajattelee. Ja sinun nuoren naisen feministinen egosi ei anna yhtään jälkeen ajatella sinun olevan väärässä. Onneksesi ammattilaiset ovat nyt todenneet minun olevan sangen kykeneväinen huolehtimaan lapsistani. Hanki elämänkokemusta ja ennenkaikkea kokemusta miehistä ennenkuin tulet milläänlailla puuttumaan heidän elämäänsä.
Kun sinulle on opetettu mitä sinulle on opetettu niin sinun täytyy ymmärtää, että lukemasi on vain jokin teoreettinen näkemys jostain mitä jokin itsensä tärkeäksi tekevä ihminen on kusipäisyydessään kirjoittanut kirjaksi ja joku tarkastaja jolla on ollu kiire lähtee panemaan hupakkoa, on sen hyväksynyt.
Onko sinulla Kreikkalaista ystävää joka kääntää raamattua työkseen muinaisesta Kreikasta ja Hepreasta Suomeksi ja joka sanoo, että se on käännetty päin vittua? Jaa ei vai? Minulla on. Ennenku haaveilet mistään jatkoviroista niin tee maailmalle palvelus ja ota kunnolla tattia hanuriin ja opettele mikä/mitä mies on. Hyvää päivänjatkoa"
Ehkä kuitenkin paras, että tuohon teoreettiseen osuuteen ei koskaan jouduttu ja ehkä on nostettava systeemille hattua, että tuollaiselle keskenkasvuiselle likalle on opetettu, että jos yhtään epäilyttää, niin ota ammattilaiset paikalle. Ne tietää..
Ex-vaimo sitten päätti (hieno ihminen ja tullaan tosi hyvin toimeen, mutta välillä pitää kertoo mitä hänen tulee ajatella kun ei itse tajua omassa kieroutuneessa kuplassaan), että tytön pitäs käydä psykologilla kun on kuulemma jotain ihme oireita. En oikeen tarttunut asiaan sillon, mutta jälkeenpäin olen ottanut asian vakavasti. En tytön kohdalla, vaan äitinsä.
"Vittu ei. Jokainen ihminen joka tällä maapallolla elää sen kuplan ulkopuolella missä sinä elät, tajuaa, että se johtuu avioerosta."
No anyways, se nyt on käyny siellä psykologilla kun opettajatkin olivat sitä mieltä, että on rauhaton. No ku ei ole, on isänsä tyttö joka ei tykkää ku tyhmät ihmiset kyselee tyhmiä (en ole vielä opettajien kanssa keskustellut, ja nyt tilanne on rauhallinen, niin toistaiseksi ei tarvitsekaan).
Yhteishuoltajuuden nojalla kutsuivat minutkin sitten psykologin juttusille ja ihan hyvä keskustelu olikin. Tää psykologi oli vaan 25-28v. nuori naisen alku jolla ei pysty olemaan mitään v**un käytännön kokemusta elämästä. Ei sitten mitään.
No olen, kuten aina aina, rauhallinen kuin viilipytty ja juteltiin niitä näitä. Keskustelun jälkeen hyvästeltiin toisemme, niin sosiaalipuolelta tuli soitto, että tämä psykologi on tehnyt minusta huoli-ilmoituksen (huoli-ilmoitus, ei siis lastensuojeluilmoitus, joka olisi vakavampi) ja minun pitäisi tulla haastatteluun. No mikäs siinä, tuumasin.
Paikalla oli keski-ikäinen nainen jolla oli vuosikymmenten kokemus vakavasti mieleltäänsairaista potilaista suljetulla osastolla.
"Moi" Moi"
-Tällänen ilmoitus tuli ja pitäs sua haastatella. No mikäpäs siinä, tuumasin. Sinusta tuli huoli-ilmoitus. Osaatko yhtään kertoa, että mistä moinen voisi johtua?
-En pysty lähteä arvailemaan kenenkään ajatuksia, joten pitäydytään faktoissa.
-No jos heittäisit jonku veikkauksen..
-No ehkä hänellä ei ole huumorintajua (ja kerroin mitä olin jutellut hänelle).
No juteltiin loppuaika niitä näitä, elämästä ja kuolemasta. Tän jälkeen kun lapset oli tulossa minulle, niin ex-vaimon kanssa soiteltiin ja ex-vaimo sanoi, että sosiaalipuoli oli soittanut ja kieltänyt antamasta lapsia minulle tänä viikonloppuna vaan he käsittelevät asiaa.
"ok, tuumasin"
Kolme päivää meni ja ex-vaimo soitti, että ilmoittivat sosiaalipuolelta, että asiat jatkuvat normaalisti ja lapset voi mennä isälleen. Minkähän kokoinen kavalkaadi siellä on ollut purkamassa meikäläisen mielenterveyttä, mutta lopputulema oli, että olen sangen terve yksilö hoitamaan lapsiani No, kyllä mä sen tiesin.
Laitoin tuossa viestiä uudelle mielitietylle, että miten viikonloppu on mennyt:
"Nonni äiti haki lapsensa.
Sanoin tytölle jo ajat sitten, että nyt sinulla on kaksi iskää (exän nyksä) ja sinun olis hyvä tehdä isänpäiväkortti myös xx:lle. Illalla alko itkee sängyssä (nukutaan vielä vierekkäin (mut ei kyllä pitkään) (yhdessä saunominen piti jo lopettaa😁)) kun oli unohtanut tehdä isänpäiväkortit xx:lle ja ukille. Sanoin, että ehdit vielä huomenna.
Laitto minulle isänpäivälounaaksi kanakastiketta enkä saanut mennä auttamaan vaan piti pysyä pois keittiöstä. Alko jossain vaiheessa itkemään ja huutamaan, että tämä meni pilalle, tuu auttamaan. Oli paistanut kanan ja laittanut kerman, mutta maustanut ei juuri ollenkaan.
Sano, että tämä kana maistuu hirveeltä ja koko ruoka on pilalla. No autanko? Joo! Pilko paprikaa ja kuullota sitä pannulla, niin minä lisään mausteita. Vähän lisää suolaa, sitruunapippuria ja kanamaustetta. Nakkaat ne paprikat tonne sekaan ja annat hautua hieman kokoon. (maistaminen). No oliko pilalla? Ei. Nonni, kato ku mausteita voi aina lisätä, mutta ei ottaa pois.
Ja niin söimme herkullisen tyttären valmistaman isänpäivälounaan.
Ruoan jälkeen poitsun kanssa 1vs.1 fudista kaukalossa ja sitten äiti tuli hakemaan.
Edusti aikalailla normaalia viikonloppua lasten kanssa.
Tytön kanssa draamaa ja pojan kanssa: "joojoo". Siinä ei pojan kanssa paljo tunteilla rällätä. Xx! No? Onko kaikki ok elämässä? Joo! Ok, muista sit kertoo jos tilanne muuttuu. Iskälle voi aina tulla sanomaan. Joo! Vieläkö se kummitus on käyny yöllä Xx:ssää (heidän uusi pikkusiskonsa) häiritsemässä? Ei. No hyvä, sinä ajoit sen siis pois, eli huolehdit siskosta, hieno juttu. Nii. Hyvää yötä! Hyvää yötä.
Nyt he on sitten taas taustalla seuraavat neljä viikkoa, mutta aina tarvittaessa videopuhelun päässä, jos he tarvitsee.
Et tämmötti on mun elämä lapsiviikonloppuina"
Tän siis laitoin mielitietylle, että mites viikonloppu. Sairainkaan ihminen ei liene saa minun ja lasteni vuorovaikutuksesta sellaista kuvaa, että olisin huono iskä. Ja sana tarkkaan tilanne isänä lasteni kanssa menee kuten edellä kirjoitin. Jos joku tulee muuta väittämään, että ei menisi sanatarkkaan näin, niin ottakoon syanidia jos elämä tökkii. En valehtele tai liioittele koskaan. Ja piste.
Nyt päästään teoreettiseen osuuteen.
Jos olisin tämän psykologin kanssa jatkanut keskustelua vielä joskus, niin olisin kysynyt:
"monenko vuosikymmenen kokemus sinulla on siitä miten keski-ikäinen mies ajattelee tai toimii?. Ei yhdenkään. Ymmärrätkö sinä, että sinä nuorena naisenalkuna, yliopiston teoreettisella koulutuspohjalla teet päätöksiä joilla saattaa olla arvaamattomia vaikutuksia ihmisten elämään? Olet teoreettisesti lukenut jostain kirjasta, että näin ja näin saattaisi olla, mutta sulla ei oo mitään hajua miten mies ajattelee. Ja sinun nuoren naisen feministinen egosi ei anna yhtään jälkeen ajatella sinun olevan väärässä. Onneksesi ammattilaiset ovat nyt todenneet minun olevan sangen kykeneväinen huolehtimaan lapsistani. Hanki elämänkokemusta ja ennenkaikkea kokemusta miehistä ennenkuin tulet milläänlailla puuttumaan heidän elämäänsä.
Kun sinulle on opetettu mitä sinulle on opetettu niin sinun täytyy ymmärtää, että lukemasi on vain jokin teoreettinen näkemys jostain mitä jokin itsensä tärkeäksi tekevä ihminen on kusipäisyydessään kirjoittanut kirjaksi ja joku tarkastaja jolla on ollu kiire lähtee panemaan hupakkoa, on sen hyväksynyt.
Onko sinulla Kreikkalaista ystävää joka kääntää raamattua työkseen muinaisesta Kreikasta ja Hepreasta Suomeksi ja joka sanoo, että se on käännetty päin vittua? Jaa ei vai? Minulla on. Ennenku haaveilet mistään jatkoviroista niin tee maailmalle palvelus ja ota kunnolla tattia hanuriin ja opettele mikä/mitä mies on. Hyvää päivänjatkoa"
Ehkä kuitenkin paras, että tuohon teoreettiseen osuuteen ei koskaan jouduttu ja ehkä on nostettava systeemille hattua, että tuollaiselle keskenkasvuiselle likalle on opetettu, että jos yhtään epäilyttää, niin ota ammattilaiset paikalle. Ne tietää..