Minä olen kai sellaista ihmistyyppiä, että inahdan vasta, kun joku on pielessä. Olen vähän miettinyt, että mahtavatkohan toiset tämän vuoksi ajatella, että olen joku ainainen valittaja, mutta kun en vain koe tarvetta ottaa puheeksi sitä miten tyytyväinen olen johonkin asiaan.
Yleisestiottaen olen kuitenkin hyvin tyytyväinen tähän hommaan. Asiakkaat ovat pääsääntöisesti tosi kivoja ja lutuisia, ja vastoinkäymiset pieniä. Palkka on jees ja työajat ovat vielä enemmän jees. Ja ai että, miten rakastan sitä, kun pystyn asiakkaitteni ansiosta asumaan aivan täydellisessä kodissa, eikä minun tarvitse pelätä yllättäviä rahanmenoja.
Loppujenlopuksi kaikki huoleni koskevat tällä hetkellä tosi pieniä ja toissijaisia asioita. No, suurin mielipaha on tietysti ne harvat miehet, jotka ovat oikeasti jollain tavalla pelottavia tai uhkaavia, tai yrittävät kiusata minua jollain tavalla. Sekä se ainainen pelko siitä, että saan kannoilleni uuden tällaisen riesamiehen ja elämäni päättyy siihen miten minut hakataan, raiskataan, murhataan ja taas raiskataan omaan, pillulla ostamaani sänkyyn. On melkoista tasapainoilua yrittää päästä pitämään huoletonta hauskaa kaikkien halukkaiden kunnon miesten kanssa, ja samalla välttää jokainen ongelmatyyppi.
Toinen ikävä juttu on se, miten jotkut tahot kieltäytyvät palvelemasta minua ammattini vuoksi.
Sitten tietysti se, kun lempiharrastukseni on räjähtäneeltä pierulta näyttäminen (sekä haiseminen), niin sitä en voi nyt harrastaa niin paljon kuin haluaisin. Asiakkaitteni mielenterveyttä suojellakseni.
Ja ihonhoito on vittusaatanaa. Minulla on hirmuisen herkkä iho, joka ärsyyntyy ja sairastuu (kenties allergisoituu?) joutuessaan kosketuksiin vieraiden kosmetiikka-aineiden tai vierailla pesuaineilla pestyjen vaatteiden kanssa. Varsinkin OMO-pesuaine ja kaikki ne perkeleen huuhteluaineet ovat itsensä Saatanan terveiset suoraan Helvetistä. Itse voin kyllä käyttää tavallisia markettirasvoja ja kaiken maailman Yves Rocher -suihkugeelejä, eikä ole tarvinnut ruveta hysteeriseksi nipottajaksi niiden lääkärin määräämien perusvoiteiden kanssa, mutta heti kun kosketan toisen ihmisen ihoa, niin sen tunnen nahoissani. Tekisi melkein jopa mieli sanoa, että olen allerginen ihmisille. Ei mikään hirveän kiva juttu tässä työssä.
Se myös tahtoo joskus vähän kiusata minua, kun tyhmät turskat eivät osaa mitään uliuliuliuli. Voitteko kuvitella, että jotkut kysyvät ihan vääriä kysymyksiä ja väärässä järjestyksessä, eivätkä tajua mitä heidän pitäisi minulle kertoa ilman että ehdin edes kysyä! Ja sitten ne laittavat sähköpostia juuri silloin kun en voi käyttää sähköpostia vaan olisin puhelimella, ja ottavat puhelimeen yhteyttä juuri silloin kun en jaksaisi olla puhelimella vaan olen mieluummin sähköpostilla! Voi turkanen näitä turskia, kun eivät lue ajatuksiani ja tuo minulle kaikkea haluamaani juuri niin kuin sen haluan, vaan minun pitää itse vaivautua puhumaan heille ja vastaamaan kysymyksiin ja tekemään ihan työtä heidän eteensä. Heidän pitäisi kyllä maksaa tästä minul-... eiku.