Olen huono otsikoimaan aiheita, mutta tuossa nyt tämä tiivistetysti.
Kävin tässä äskettäin keskustelua maksuseksistä sodan aikana. En halua tuoda tähän politiikkaa, mutta kun tilanne maailmalla vaikuttaa hieman epävakaalta, niin ainakin se sai minut pohtimaan aihetta pintaa syvemmältä.
Myös eilinen viestin vaihtoni liittyen seksin maksamiseen hyödykkeillä ja/tai työllä ruokki tätä ajatuksen juoksua.
Kirjoitan siis omasta näkökulmastani, enkä tällä avauksella halua loukata ketään tai mitään.
Seksin myyminen ei katoa mihinkään oli sota tai rauha. Aiemmissa sodissa on mm. näkynyt ilmiöinä se, miten rahan arvo laskee ja tarvikkeiden vaihtoarvo nousee. Rahan arvon laskulla viittaan siis siihen, että jotain asioita ei vaan kykene enää ostamaan tai niistä täytyy maksaa hirvittävän paljon enemmän. Ehkä se ei ole oikea termi, mutta ruokaa, polttoainetta, muita tarvikkeita on saatavilla rajoitetummin tai ei ollenkaan, joten niiden arvo nousee - jolloin rahaa tarvitsee enemmän, jotta niitä voi ostaa. (=mun aivoilla tällöin rahan arvo subjektiivisesti laskee) Mä en oikeasti osaa mitään taloustermejä
Noissa aiemmissa sodissa on siis myös noussut esille se, että seksiä on voinut ostaa vaihtokaupalla. Palkkioksi seksuaalisesta palveluksesta seuralaiselle on voitu tarjota rahan tilalla jotain muuta arvokasta tai välttämätöntä selviytymisen kannalta, pahimmillaan / halvimmillaan vai arvokkaimmillaan (?) ruoka-annos. Puhutaan tässä siis tällä kertaa vaan puhtaasti seuraa myyvistä henkilöistä, eikä poliittisilla motiiveilla toimivista honeytrapeistä.
Mä itse, ellen sitten olisi muissa tehtävissä, niin varmaan silti jatkaisin tämän ammatin harjoittamista myös sodan aikana. Toki riskit mm. rintamalla traumatisoituneista väkivaltaisista pokista ja rikosten uhriksi joutumiseen on suuremmat. Toki myös raha on hyvä motivaattori, sillä sen arvo palautunee sodan jälkeen pikkuhiljaa.
Mikäli yhteiskunnassa vallitsisi se tilanne, ettei rahalla tee hetkellisesti kovin paljoa, joutuisi varmasti miettimään, että mitä ottaisi vaihdossa. Mun kohdalla se voisi olla esim polttoainetta tankki täyteen tai muuta arvokasta tavaraa, jota voisi sitten käyttää vaihdon välineenä. Toki asioiden arvo suhteutuisi vasta konfliktitilanteessa, joten tällain on vaikea arvioida mikä olisi todellinen asioiden suhde tai arvo.
Miten muut ajattelette aiheesta? Voisitko kuvitella käyttäväsi palveluita sodan aikana, mikäli se olisi mahdollista? Voisitko kuvitella myyväsi palveluita?
Varmaan unohdin tästä jotain pointteja, joita halusin vielä tuoda esiin, mutta lisäilen niitä sitten kommentteihin.
Kävin tässä äskettäin keskustelua maksuseksistä sodan aikana. En halua tuoda tähän politiikkaa, mutta kun tilanne maailmalla vaikuttaa hieman epävakaalta, niin ainakin se sai minut pohtimaan aihetta pintaa syvemmältä.
Myös eilinen viestin vaihtoni liittyen seksin maksamiseen hyödykkeillä ja/tai työllä ruokki tätä ajatuksen juoksua.
Kirjoitan siis omasta näkökulmastani, enkä tällä avauksella halua loukata ketään tai mitään.
Seksin myyminen ei katoa mihinkään oli sota tai rauha. Aiemmissa sodissa on mm. näkynyt ilmiöinä se, miten rahan arvo laskee ja tarvikkeiden vaihtoarvo nousee. Rahan arvon laskulla viittaan siis siihen, että jotain asioita ei vaan kykene enää ostamaan tai niistä täytyy maksaa hirvittävän paljon enemmän. Ehkä se ei ole oikea termi, mutta ruokaa, polttoainetta, muita tarvikkeita on saatavilla rajoitetummin tai ei ollenkaan, joten niiden arvo nousee - jolloin rahaa tarvitsee enemmän, jotta niitä voi ostaa. (=mun aivoilla tällöin rahan arvo subjektiivisesti laskee) Mä en oikeasti osaa mitään taloustermejä
Noissa aiemmissa sodissa on siis myös noussut esille se, että seksiä on voinut ostaa vaihtokaupalla. Palkkioksi seksuaalisesta palveluksesta seuralaiselle on voitu tarjota rahan tilalla jotain muuta arvokasta tai välttämätöntä selviytymisen kannalta, pahimmillaan / halvimmillaan vai arvokkaimmillaan (?) ruoka-annos. Puhutaan tässä siis tällä kertaa vaan puhtaasti seuraa myyvistä henkilöistä, eikä poliittisilla motiiveilla toimivista honeytrapeistä.
Mä itse, ellen sitten olisi muissa tehtävissä, niin varmaan silti jatkaisin tämän ammatin harjoittamista myös sodan aikana. Toki riskit mm. rintamalla traumatisoituneista väkivaltaisista pokista ja rikosten uhriksi joutumiseen on suuremmat. Toki myös raha on hyvä motivaattori, sillä sen arvo palautunee sodan jälkeen pikkuhiljaa.
Mikäli yhteiskunnassa vallitsisi se tilanne, ettei rahalla tee hetkellisesti kovin paljoa, joutuisi varmasti miettimään, että mitä ottaisi vaihdossa. Mun kohdalla se voisi olla esim polttoainetta tankki täyteen tai muuta arvokasta tavaraa, jota voisi sitten käyttää vaihdon välineenä. Toki asioiden arvo suhteutuisi vasta konfliktitilanteessa, joten tällain on vaikea arvioida mikä olisi todellinen asioiden suhde tai arvo.
Miten muut ajattelette aiheesta? Voisitko kuvitella käyttäväsi palveluita sodan aikana, mikäli se olisi mahdollista? Voisitko kuvitella myyväsi palveluita?
Varmaan unohdin tästä jotain pointteja, joita halusin vielä tuoda esiin, mutta lisäilen niitä sitten kommentteihin.