Kesädekkariksi luin Patricia Highsmithin Lahjakas herra Ripley. The Talented Mr. Ripley on ensimmäinen Highsmithin viidestä Ripley- kirjasta. Tom Ripley on amerikkalainen orpo nuorimies, jolla ei ole ollut varaa käydä Princetonia. Tai muutakaan hienostoyliopistoa. Tom Ripleylla ole ollut varaa käydä yliopistoa laisinkaan. Mutta lahjakkuutta kyllä piisaa. Tom Ripley rakastaa kauneutta, taidetta, musiikkia ja ylellistä elämää. Kaikkea sellaista hyvää mistä hän voi vain haaveilla. Laivanvarustaja Herbert Greenleaf lähettää Ripleyn Italiaan hakemaan poikansa sieltä vetelehtimästä johtamaan isäukkonsa kanssa telakkaa.
Italiassa Tom Ripley rakastuu David Greenleafin mukavaan, leppoisaan ja ylelliseen elämään. Tom Ripleytä ei ole luotu asumaan New Yorkissa missään teurastamon yläkerrassa, vaan Roomassa, Venetsiassa, Pariisissa ja Ranskan rivieeralla. Tom Ripley yrittää tarjota David Greenleafille ystävyyttään, mutta saa osakseen vain pilkkaa ja ivaa. Tilanne ajautuu sellaiseksi, että Tom Ripley kalauttaa David Greenleafin hengiltä. Ja omaksuu itselleen David Greenleafin henkilöllisyyden. Identiteettivarkaus onnistuu hyvin, koska miehillä on tarpeeksi yhdennäköisyyttä ja Ripley on niin taitava. Tom Ripley nauttii Roomassa ja Venetsiassa David Greenleafina yltäkylläisestä elämästä, mutta kun silmukka alkaa tarpeeksi kiristyä, niin hänen on pakko palata taas köyhäksi ja nuhjuiseksi Tom Ripleyksi.
Tom Ripley lavastaa David Greenleafin katoamisen itsemurhaksi, ja väärentää testamentin saajaksi itsensä. Tällä David Greenleafin omaisuudella Ripley sitten elelee viiden kirjan verran Euroopassa yltäkylläistä elämää. Mutta menneisyys seuraa häntä, ja Ripleyn on aivan pakko suorittaa aina muutama murha salaisuuksiensa säilyttämiseksi.
Patricia Highsmith on kyllä luonut Tom Ripleyssa pirullisen hahmon. Ripleyhan on psykopaatti ja sosiopaatti. Mies jolla ei ole minkäänlaista omatuntoa. Robin Hood, joka varastaa rikkailta mutta ei anna rahoja köyhille, vaan pitää ne itsellään. Silti lukija joutuu samaistumaan Tom Ripleyhin ja toivomaan hänen selviytymistään aina eteen tulevissa ongelmissa. Ja Ripley kyllä pärjää. Ripley kutoo vaan aina uutta valheen verkkoa ja jatkaa elämäänsä.
Tom Ripley- kirjat ovat kyllä hyviä elokuvan aiheita, ja niistä onkin tehty monta elokuvaa. Mielestäni parhaita ovat Anthony Minghellan ohjaama Lahjakas herra Ripley (1999), ja samasta kirjasta vuonna 1960 Rene Clementin ohjaama Plein Soleil (Kuuma aurinko). Minghellan elokuvassa Tom Ripleyta näyttelee Matt Damon ja Clementin elokuvassa Alain Delon. Wim Wenders ohjasi vuonna 1977 Ripley- elokuvan Amerikkalainen ystävä, ja se painii elokuvanakin jo ihan omassa huippusarjassaan. Wendersin elokuvassa Ripleyta näyttelee Dennis Hopper.
Italiassa Tom Ripley rakastuu David Greenleafin mukavaan, leppoisaan ja ylelliseen elämään. Tom Ripleytä ei ole luotu asumaan New Yorkissa missään teurastamon yläkerrassa, vaan Roomassa, Venetsiassa, Pariisissa ja Ranskan rivieeralla. Tom Ripley yrittää tarjota David Greenleafille ystävyyttään, mutta saa osakseen vain pilkkaa ja ivaa. Tilanne ajautuu sellaiseksi, että Tom Ripley kalauttaa David Greenleafin hengiltä. Ja omaksuu itselleen David Greenleafin henkilöllisyyden. Identiteettivarkaus onnistuu hyvin, koska miehillä on tarpeeksi yhdennäköisyyttä ja Ripley on niin taitava. Tom Ripley nauttii Roomassa ja Venetsiassa David Greenleafina yltäkylläisestä elämästä, mutta kun silmukka alkaa tarpeeksi kiristyä, niin hänen on pakko palata taas köyhäksi ja nuhjuiseksi Tom Ripleyksi.
Tom Ripley lavastaa David Greenleafin katoamisen itsemurhaksi, ja väärentää testamentin saajaksi itsensä. Tällä David Greenleafin omaisuudella Ripley sitten elelee viiden kirjan verran Euroopassa yltäkylläistä elämää. Mutta menneisyys seuraa häntä, ja Ripleyn on aivan pakko suorittaa aina muutama murha salaisuuksiensa säilyttämiseksi.
Patricia Highsmith on kyllä luonut Tom Ripleyssa pirullisen hahmon. Ripleyhan on psykopaatti ja sosiopaatti. Mies jolla ei ole minkäänlaista omatuntoa. Robin Hood, joka varastaa rikkailta mutta ei anna rahoja köyhille, vaan pitää ne itsellään. Silti lukija joutuu samaistumaan Tom Ripleyhin ja toivomaan hänen selviytymistään aina eteen tulevissa ongelmissa. Ja Ripley kyllä pärjää. Ripley kutoo vaan aina uutta valheen verkkoa ja jatkaa elämäänsä.
Tom Ripley- kirjat ovat kyllä hyviä elokuvan aiheita, ja niistä onkin tehty monta elokuvaa. Mielestäni parhaita ovat Anthony Minghellan ohjaama Lahjakas herra Ripley (1999), ja samasta kirjasta vuonna 1960 Rene Clementin ohjaama Plein Soleil (Kuuma aurinko). Minghellan elokuvassa Tom Ripleyta näyttelee Matt Damon ja Clementin elokuvassa Alain Delon. Wim Wenders ohjasi vuonna 1977 Ripley- elokuvan Amerikkalainen ystävä, ja se painii elokuvanakin jo ihan omassa huippusarjassaan. Wendersin elokuvassa Ripleyta näyttelee Dennis Hopper.
.
.