Sain luettua Jokisen Koskinen ja siimamies kirjan loppuun. Se oli ihan hyvä, ei mikään must-luettava mutta kelpo dekkari silti. Mulle Jokinen oli hieman "must" eräästä syystä. Nimittäin joku aikaa sitten näin eräässä dekkari-someryhmässä äänestyksen jossa lukijat antoi ääniä parhaimpana pitämilleen suomalaisille dekkarikirjailijoille. Äänestystulos oli kärjen osalta seuraava:
1 Seppo Jokinen
2 Arttu Tuominen
3 Max Manner
4 Christian Rönnbacka
5 Jarkko Sipilä
6 Max Seeck
7 Leena Lehtolainen
Niinpä kerroin itselleni että pitäisi lukea ainakin yksi Jokisen teos jotta voisin itse muodostaa asiasta mielipiteen. Ja kyllä nyt ymmärrän miksi hän on noin suosittu, varmastikin tämän genren suomalaisia kärkinimiä. Mainitsemastani seitsikosta olen lukenut kaikilta muilta paitsi Jarkko Sipilältä jotakin. Oma suosikkini on ehkäpä tuo Max Manner - hänellä on sellainen piirre että kuvailee rakennuksia, maisemia jne todella yksityiskohtaisesti ja taitavasti joten hänen teoksillaan voisi sanoa olevan jopa kaunokirjallista arvoa. Toisin päin ajateltuna, Mannerin yksityiskohtaiset kuvauksen alkavat ainakin itseäni puuduttaa välillä, vähempikin kuvailu riittäisi. Näin olen joskus miettinyt.
Arttu Tuominen ei kuulu omiin suosikkeihini. On kyllä hyvä tarinankertoja ja juonen kuljettaja mutta minun makuuni Tuomisen teoksissa on liiankin yksityiskohtaista väkivaltatekojen kuvausta ja usein nämä vieläpä liittyvät lapsiin. Tunnustan Tuuomisen hyvyyden silti, hänellä on paljon tyytyväisiä lukijoita.
1 Seppo Jokinen
2 Arttu Tuominen
3 Max Manner
4 Christian Rönnbacka
5 Jarkko Sipilä
6 Max Seeck
7 Leena Lehtolainen
Niinpä kerroin itselleni että pitäisi lukea ainakin yksi Jokisen teos jotta voisin itse muodostaa asiasta mielipiteen. Ja kyllä nyt ymmärrän miksi hän on noin suosittu, varmastikin tämän genren suomalaisia kärkinimiä. Mainitsemastani seitsikosta olen lukenut kaikilta muilta paitsi Jarkko Sipilältä jotakin. Oma suosikkini on ehkäpä tuo Max Manner - hänellä on sellainen piirre että kuvailee rakennuksia, maisemia jne todella yksityiskohtaisesti ja taitavasti joten hänen teoksillaan voisi sanoa olevan jopa kaunokirjallista arvoa. Toisin päin ajateltuna, Mannerin yksityiskohtaiset kuvauksen alkavat ainakin itseäni puuduttaa välillä, vähempikin kuvailu riittäisi. Näin olen joskus miettinyt.
Arttu Tuominen ei kuulu omiin suosikkeihini. On kyllä hyvä tarinankertoja ja juonen kuljettaja mutta minun makuuni Tuomisen teoksissa on liiankin yksityiskohtaista väkivaltatekojen kuvausta ja usein nämä vieläpä liittyvät lapsiin. Tunnustan Tuuomisen hyvyyden silti, hänellä on paljon tyytyväisiä lukijoita.
