^ Anteeksi mahdollinen spämmäys mutta saatiin luettua Antti Tuurin erittäin vetävästi kirjoitettu kirja "Paavo Talvelan elämä"
Nyt on niin että jos alkaisi tarkasti siteeraamaan tätä teosta alusta loppuun niin se olisi pelkkää karhunpalvelusta kaikille Tuurin - ja sotahistorian "faneille"/harrastajille. Tyydyn ainoastaan toteamaan että tämä elämänkerta - kuten Antti Tuurin muutkin teokset - ovat niin taatun sujuvalla otteella tehdyt että jos löytyy esimerkiksi äänikirjojen kuuntelijoita niin tämän kyllä kuuntelisi hyvinkin sujuvasti, kuivempi tyyli saattaisi ainoastaan pitkästyttää...
Jääkärikauteen en koe tarvetta mennä (vaikka mieli saattaisi - yllättäen - tehdäkin), kiinnostavinta oli sen sijaan Talvelan suhteet Välirauhan aikana 1940-41 mm Saksaan ja Hermann Göringiin (olin ollut jotenkin siinä käsityksessä luettuani joskus aikanaan Talvelan itsensä kirjoittamat kaksiosaiset muistelmat että Hän olisi henkilöitynyt Jääkäriupseereista kaikkein tiiviimmin Saksaan. Näin ei Tuurin mukaan ollut vaikka aktiivisestihan Talvela tuolloin toimi.) - Yllättävää oli myös kuinka sujuvasti Talvela sopeutui sodanjälkeiseen Kekkosen johtamaan Suomeen vienti&tuontiyhtiö Convertan johdossa sekä paperiteollisuuden piirissä jolta Presidentti kysyi useampaan otteeseen henkilökohtaisesti neuvoja idänkaupasta... - Jäykkäniskainenhan Talvela oli mutta ei ehkä niin joustamaton mikä mielikuva itselle on jäänyt muista yhteyksistä.
Semmoinen henkilökohtainen anekdootti on kyllä mainittava että Paavo Talvelan poika Martti tuli aikanaan tavattua erään vissin museon firaabelityöntekijänä kun käytiin vanhan perhetutun kanssa katsastamassa muuan näyttely. - Itse en alta parikymppisenä kloppina kehdannut kysyä enkä sanoa mitään mutta perheystävä kysyi tältä eläköityneeltä Upseerilta "ettei tainnut vetäytyminen Syväriltä -44 sujua ihan Talvelan mielen mukaisesti, että tälle olivat selkeästi vetöytymistaistelut (Aarne Blickin Divisioona) täysin vieras käsite...") - No siitähän tämä Vanha, aikanaan 19-vuotiaana panssarinyrkillä r... venäläisen tankin tuhonnut mies innostui ja kertoikin sitten Isänsä peräänantamattomasta luonteenlaadusta ihan huumorilla ja realistisesti... - Tapaus jäi mieleen miellyttävänä episodina.
Olen käynyt Talvelan ja Vaimonsa Haudalla Kulosaaren Leposaaressa, graniittinen kivi sijaitsee aika tavalla nurkassa, lähes meren äärellä. Kahden aivoinfarktin kokenut mies lähti tästä maailmasta 30.9.1973.
Kun nyt kuitenkin liikutaan tietynlaisella Saitilla en Malta olla siteeraamatta melkomoisen puritaanina pitämäni Jääkärikenraalin kirjoittamaa runoa sodanjälkeisestä Argentiinasta:
"Kuinka olikaan niin tänään löysin.
Mä muistitarhastani helminauhan.
Se sinne kytketty on vahvoin köysin.
Autereisten vuosien ja sodan, rauhan.
Ja tuota tarkemmin kun katselin,
Nuo helmet eläviksi huomasin.
Jos kerro siitä että kelle,
Mä nimet ilmaisen nyt Teille
Brita, Doris, Aina, Aira, Meri, Helga;
Tackar Er, må ni leva.
La Platan rannoilta äskettäin
Kun kulkuni ohjasin Pohjaan päin,
Mun matkaani liittyi kaunotar
Nainen arka ja ylväs Argentiinatar.
Jalomuotoinen on hän ja uhkea nähdä
Värit kiehtovat vaatteista räikkää
Ei ihailijaansa edes säpsähdä
Iloja olemus läikkää.
Pään yllä sen on hedelmäkori
Ja kädessä kaunis kukka,
Sill' on toiveiden varsi ja unten povi
Sekä tuuhea, tumma tukka."
Siunaustilaisuudessa Jääkärin, Heimosoturin, Tolvajärven sekä Itä-Karjalan Valtauksen Kenraalin muistosanoissa Rovasti lausui Apostoli Paavalin Ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä sanat:
"Olkaa miehuulliset, olkaa väkevät."
Nyt on niin että jos alkaisi tarkasti siteeraamaan tätä teosta alusta loppuun niin se olisi pelkkää karhunpalvelusta kaikille Tuurin - ja sotahistorian "faneille"/harrastajille. Tyydyn ainoastaan toteamaan että tämä elämänkerta - kuten Antti Tuurin muutkin teokset - ovat niin taatun sujuvalla otteella tehdyt että jos löytyy esimerkiksi äänikirjojen kuuntelijoita niin tämän kyllä kuuntelisi hyvinkin sujuvasti, kuivempi tyyli saattaisi ainoastaan pitkästyttää...
Jääkärikauteen en koe tarvetta mennä (vaikka mieli saattaisi - yllättäen - tehdäkin), kiinnostavinta oli sen sijaan Talvelan suhteet Välirauhan aikana 1940-41 mm Saksaan ja Hermann Göringiin (olin ollut jotenkin siinä käsityksessä luettuani joskus aikanaan Talvelan itsensä kirjoittamat kaksiosaiset muistelmat että Hän olisi henkilöitynyt Jääkäriupseereista kaikkein tiiviimmin Saksaan. Näin ei Tuurin mukaan ollut vaikka aktiivisestihan Talvela tuolloin toimi.) - Yllättävää oli myös kuinka sujuvasti Talvela sopeutui sodanjälkeiseen Kekkosen johtamaan Suomeen vienti&tuontiyhtiö Convertan johdossa sekä paperiteollisuuden piirissä jolta Presidentti kysyi useampaan otteeseen henkilökohtaisesti neuvoja idänkaupasta... - Jäykkäniskainenhan Talvela oli mutta ei ehkä niin joustamaton mikä mielikuva itselle on jäänyt muista yhteyksistä.
Semmoinen henkilökohtainen anekdootti on kyllä mainittava että Paavo Talvelan poika Martti tuli aikanaan tavattua erään vissin museon firaabelityöntekijänä kun käytiin vanhan perhetutun kanssa katsastamassa muuan näyttely. - Itse en alta parikymppisenä kloppina kehdannut kysyä enkä sanoa mitään mutta perheystävä kysyi tältä eläköityneeltä Upseerilta "ettei tainnut vetäytyminen Syväriltä -44 sujua ihan Talvelan mielen mukaisesti, että tälle olivat selkeästi vetöytymistaistelut (Aarne Blickin Divisioona) täysin vieras käsite...") - No siitähän tämä Vanha, aikanaan 19-vuotiaana panssarinyrkillä r... venäläisen tankin tuhonnut mies innostui ja kertoikin sitten Isänsä peräänantamattomasta luonteenlaadusta ihan huumorilla ja realistisesti... - Tapaus jäi mieleen miellyttävänä episodina.
Olen käynyt Talvelan ja Vaimonsa Haudalla Kulosaaren Leposaaressa, graniittinen kivi sijaitsee aika tavalla nurkassa, lähes meren äärellä. Kahden aivoinfarktin kokenut mies lähti tästä maailmasta 30.9.1973.
Kun nyt kuitenkin liikutaan tietynlaisella Saitilla en Malta olla siteeraamatta melkomoisen puritaanina pitämäni Jääkärikenraalin kirjoittamaa runoa sodanjälkeisestä Argentiinasta:
"Kuinka olikaan niin tänään löysin.
Mä muistitarhastani helminauhan.
Se sinne kytketty on vahvoin köysin.
Autereisten vuosien ja sodan, rauhan.
Ja tuota tarkemmin kun katselin,
Nuo helmet eläviksi huomasin.
Jos kerro siitä että kelle,
Mä nimet ilmaisen nyt Teille
Brita, Doris, Aina, Aira, Meri, Helga;
Tackar Er, må ni leva.
La Platan rannoilta äskettäin
Kun kulkuni ohjasin Pohjaan päin,
Mun matkaani liittyi kaunotar
Nainen arka ja ylväs Argentiinatar.
Jalomuotoinen on hän ja uhkea nähdä
Värit kiehtovat vaatteista räikkää
Ei ihailijaansa edes säpsähdä
Iloja olemus läikkää.
Pään yllä sen on hedelmäkori
Ja kädessä kaunis kukka,
Sill' on toiveiden varsi ja unten povi
Sekä tuuhea, tumma tukka."
Siunaustilaisuudessa Jääkärin, Heimosoturin, Tolvajärven sekä Itä-Karjalan Valtauksen Kenraalin muistosanoissa Rovasti lausui Apostoli Paavalin Ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä sanat:
"Olkaa miehuulliset, olkaa väkevät."
