[vesa75]

Kjell Westö/Tritonus ja Alex Schulman/Polta nämä kirjeet           

Kaksi erinomaista opusta. ehkä vähän surullisia, mutta päätä itse.

[Julia]

Kiley Reidin Such a Fun Age kertoo jo paljon kalutusta aiheesta: Amerikan rakenteellisesta rasismista ja vallan jakautumisesta. Jännä sekoitus kevyttä ja masentavaa, tykkään.

[Prophat]

Vai oisko tuo Lustbaderin Ninja sittenkin seuraava minkä aloittaisin? Veljeni kehui sitä aikoinaan. Pitää etsiä kirjastosta.

liian erilaisia jotta voisi vertailla, Adams sai aikaseksi tarinan jossa ei ole päätä eikä häntä, mutta silti pointti, joka oon käyttänyt toisessa yhteydessä, ehkä avaan sen jutun joskus tossa 2t1v ketjussa.

 jos ninjojen maailma kiehtoo löytyy myös jatko osan Miko

[joey_t]

Kuuntelen Seppo Jokisen kirjaa Vihan sukua. Vielä on jäljellä hieman yli 40 minuuttia eli loppuratkaisut alkaa olla käsillä. Olen kuunnellut Jokisen kirjoja kronologisessa järjestyksessä, kaikkia ei ole äänikirjoina Bookbeatissa mutta ne olen kuunnellut mitä on. Laskin juuri että Vihan sukua on 11. Jokinen jota olen kuunnellut. Ja onhan nämä olleet hyviä kirjoja.

Tämän jälkeen Bookbeatista löytyy vielä seitsemän Jokista. Villeriuksen mainitsema Jokisen uusin, Siipirikkoiset, ei siellä ole ainakaan vielä mutta kenties ilmestyy jossakin vaiheessa.

[Vieras0265]

Ostin eurolla kirjastosta ja aloin lukemaan tänään.

[Vieras0198]

Kesän projektiksi otin kehutut Karl Ove Knausgårdin Taisteluni kirjat. Kuusi osaa ja kaksi luettuna. Ainakin tähän saakka olen pitänyt paljon.

[Vieras0265]

Viimeinen Muskettisoturi on loppusuoralla. Seuraavaksi aion aloittaa Eric Van Lustbaderin Ninjan.

[Vieras0234]

Löydettiin juhannuksen aikaan tyttärentyttäreni kanssa kesämökin kirjahyllystä Max Lundgrenin Harjuvaara-kirjasarja. Luettiin koko kirjasarja (Harjuvaaran pallokerho, Harjuvaara nousee, Maaleja Harjuvaara ja Harjuvaara karsii) läpi. Innostuttiin kun ollaan molemmat innokkaita fudisfaneja ja nyt on meneillään vielä nämä EM-kisat. Luettiin vuorotellen ääneen toisillemme. Kerroin kuinka minä itse sellaisena pojannaskalina luin Harjuvaara-kirjasarjan mökillä Vaasan serkkuni kanssa. Serkkupoika oli innokas vepsulainen, ja pelasi myöhemmin ihan ammatikseen VPS:ssä ja sitten Ruotsissa. Luettiin pihakeinussa, laiturinnokassa, saunan lämmityksessä, ukkosella lasitetulla verannalla...Lukeminen kannattaa aina, kuten Jörn Donner sanoi. Erittäin tärkeätä se on lapselle ja nuorelle ihmiselle. Sanavarasto kasvaa ja mielikuvitus kehittyy. Ainoastaan lukemalla oppii itse kirjoittamaan hyvin. Ja siitä on taas paljon hyötyä, jos myöhemmin haluaa menestyä opinnoissaan. Muistetaan Adan kanssa nämä hienot yhteiset lukuhetket Saimaan rannalla varmasti koko loppu elämämme ajan. Mukavaa, että seksisaitilla on innokas "lukupiiri". Ja eikö se Jörn Donner sanonut myös, että "Lue enemmän, niin luulet vähemmän"  .

[joey_t]

Joskus koulupoikana tuli luettua nuo Harjuvaara-kirjat. Tykkäsin kovasti. Noihin aikoihin ilmeistyi Buster-niminen sarjakuva jossa oli erilaisia urheiluaiheisia sarjakuvia. Yksi näistä oli Harjumäen Sisu joka oli selkeä kopio Lundgrenin Harjuvaara kirjoista. Periaatteessa voi olla toisinkinpäin mutta epäilen että kirjoista tehtiin sarjakuvaa.

[Vieras0234]

^Wikipedia tosiaankin kertoo, että Max Lundgren käsikirjoitti Harjuvaara-kirjoistaan sarjakuvaversion Harjumäen sisu Buster-sarjakuvalehteen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Max_Lundgren). Ja niistä kirjoista on myös vuonna 1985 tehty elokuvaversio. Harjuvaara kirjasarja tuntui vieläkin ihan hyvältä. Tyttärentyttäreni tykkäsi kovasti. Hän on innokas mimmifudiksen pelaaja, ja on jo ollut pari kertaa joukkueensa kanssa mukana Helsinki Cupissa.

[joey_t]

Onkos kukaan lueskellut Ari Paulowin kirjoja? Vaikuttaa mielenkiintoiselta, ikävä kyllä äänikirjoina niitä ei juuri ole.

[Vieras0265]

Aloin lukemaan tätä.

[Jmn]

Kesädekkarina on menossa
Kristina Ohlsson - Sairaat sielut

[joey_t]

Kädet puristivat rattia ja mielessä pyöri vain yksi ajatus – mikä oli vialla? Miksi hänen piti torjua kaikki elämän tarjoama hyvä? Eikö muulla ollut enää väliä, ei edes sillä, minne meni ja mistä tuli, kunhan vain pakeni kumpaankin suuntaan?

Seppo Jokinen on kirjoittanut 26 dekkaria joiden päähenkilönä on komisario Sakari Koskinen. Teoksia on siis sama määrä kuin Kalle Päätalolla Iijoki-sarjassa. Jokisen kirjasarjan ensimmäinen teos, Koskinen ja siimamies, ilmestyi vuonna 1996 eli 25 vuotta sitten. Sakari Koskinen vanhenee teostensa mukana joten hän alkaa olla jo eläkeiässä. Jokinen on kertonut että tarinoita riittäisi vielä moneen kirjaan mutta komisario voi olla töissä 68-vuotiaaksi saakka joka Koskisella tarkoittaa noin neljää vuotta. Sen jälkeen Sisä-Suomen poliisilaitos voi kenties käyttää Koskisen palveluja ostopalveluna.

Jokisen teoksista 18 löytyy äänikirjoina BookBeatilta. Olen kuunnellut ne kaikki koska olen jäänyt näihin kirjoihin koukkuun. Loput kahdeksan pitää etsiä kirjastosta normikirjoina. Ilmeisesti näissä kirjoissa on niitä vähiten onnistuneita Jokisen teoksista mutta silti ne kiinnostavat minua koska olen oppinut että Seppo Jokinen ei petä lukijaansa. Taidan olla Sakari Koskinen fani.

Jokisen kerrontatapa on konstailematon ja lämmin ja siinä on jotakin todella kiehtovaa. Kirjoissa on aina pääjuonena joku rikos / rikoksia ja siihen liittyvä poliisitutkinta. Mutta lisäksi päästään seuraamaan sekä Koskisen perhe-elämän käänteitä, työympäristöä sekä työkavereitaan. Koskinen on rehti ja oikeudenmukainen suomalainen mies mutta sosiaalisesti kömpelö ja ei tahdo saada otetta naisistaan eikä edes siitä mitä elämältään haluaa. Myös Koskisen johtamistaidoissa on toivomisen varaa. Iloa ja lohtua Koskisen arkeen tuo liikuntaharrastukset, ensin lenkkeily joka ikääntymisen myötä korvaantuu polkupyöräilyllä.

Koskisen teokset eivät juurikaan sisällä raakoja kuvauksia ja vaikka teosten kertojahahmo on yleensä rikoskomisario Sakari Koskinen, aina väliin tilaa annetaan myös kirjan muiden henkilöiden näkemyksille jolloin kerronta on heidän näkövinkkelistään. Jokinen osaa välittää hyvin myös näiden muiden ajatuksia sekä motiiveja, mukaanlukien rikolliset. Vaikka elämä toisinaan on epäoikeudenmukaista, Jokisen kirjoissa hyvä voittaa aina pahan ja rikos ei kannata. Tähän lukija voi luottaa. Aina välillä Lotta tarvitseee tukea, Raijan auto on yllättäen Sirppitiellä parkissa ja Kallen ja Kamillan ruokkiminen jää Antin hoidettavaksi mutta silti.

[Tonava]

^ Olen tainnut lukea Seppo Jokisen koko tuotannon uusinta (Siipirikkoiset) lukuun ottamatta. Jokisen Dekkarien tapahtumathan sijoittuvat yleensä Tampereelle ja lähiympäristöön, mutta joukkoon mahtuu pari poikkeusta: Koskinen ja kreikkalainen kolmio sekä Australiaan sijoittuva Mustat sydämet. Nämä ovat mielestäni ihan kärkipään teoksia Jokisen tuotannossa.

[joey_t]

Ari Wahlsten oli toistakymmentä vuotta Lapinlahden lintujen jäsen. Wahlsten on kirjoittanut myös rikosromaaneja joista luin juuri teoksen Kuka pelkää mustaa miestä? Tämä kirja on Kit Karisma -sarjan ensimmäinen osa. Kit Karisma on Helsingissä asuva tummaihoinen yksityisetsivä. Tyylisuunnaltaan Wahlstenin teos muistuttaa Raymond Chandlerin Philippe Marlowe -kirjoja. Jätän tähän vahvan suositukseni.

[RobertLey]

^ Wahlstenilla ainakin juttu kulkee; luin "Kosteiden mestojen balladin" sekä "Jobikirjan" kun ilmestyivät vajaat kymmenen vuotta sitten ja kyllä niistä ainakin Kallio nousi hyvinkin elävästi esiin, samoin kuin jotkut peitenimillä mainitut julkkiksetkin...

[Aurora Mature]

Pajtim Statovci: luin just Bollan, suosittelen. Nyt aloitin Kissani Jugoslavian, jonka näin teatteriversiona Kansallisteatteriss, se oli upea.

[Kapu]

Paasikiven päiväkirjat 1944-56. Valvontakomission Zdanov käskytti Suomen hallitusta, että mm. Väinö Tanner pitää vangita ja tuomita sotasyylliseksi.

[Vieras0185]

Carlo Rovelli - Ajan luonne.

Suosittelen jos fysiikka kiinnostaa.