Hans von Luck: "Aikakauteni vanki - Panssarikomentajan muistelmat 1939-50"
Wehrmachtin everstiluutnantin ja Rautaristin Ritarin muistelmat luettu. - Hyvällä maulla Puolan, Ranskan, Venäjän ja Afrikan rintamilla panssariupseerina taistelleen Miehen ylöskirjaamaa kertomusta. Syntyi v 1911 vanhaan preussilaiseen sotilassukuun, isänsä ainoa laivastoupseeri. Lukuisia hyviä anekdootteja erityisesti Rommelista esim Maas-joen sekä La Bassen kanavan ylityksissä Ranskassa v 1940 sekä myöhemmin Afrikassa missä von Luck oli pääasiassa suojaamassa Rommelin oikeata sivustaa vv 1942-43. Hän kuului selkeästi ns "Vanhan Reichwehrin" hengessä kasvaneisiin - tai kasvatettuihin - Miehiin, lisäksi ehtinyt köyhänä luutnanttina kiertää 1930-luvun lopulla Eurooppaa joten ymmärrys ja näkökenttä saattoi olla keskivertoa laajempi sodan puhjetessa. Vihollinen otettiin vihollisensa - mutta antautuessa vankina ja ihmisenä; tapa jota painotti alaisilleenkin. Käyty läpi koulutus ja Saksan panssariaseen muodostuminen ja kehittyminen kenraali Guderianin komennossa. Vasta Venäjällä 1941 alkusodan "euforia" hävisi, mutta niistäkään von Luck ei puhu kaunaisesti - vaikka joutuikin virumaan sodan jälkeen viisi vuotta Elbrusvuorten hiilikaivoksissa KGB:n kuulusteltavana.... - Saksan Yleisesikunnan antamasta komissaarikäskystä totesi kylläkin sen tulleen eräänlaisena bumerangina ryss... neuvostoliittolaisten sotilaiden niskaan; puna-armeijan poliittiset komissaarit olivat todenneet käskyn kuultuaan alaisilleen: "Jos joudutte saksalaisten vangiksi, teidät tapetaan välittömästi. Jos otatte askeleenkin taaksepäin, me tapamme teidät." Tämä oli länsimaissa siihen asti sotineelle von Luckille silmiä avaava kokemus venäläisistä.
Jotain von Luckin luonteen humaaniuudesta kertonee, että hän oli sotien jälkeen pidetty luennoitsija mm amerikkalaisten ja muidenkin länsiliittoutuneiden keskuudessa. Hän oli Zeuge der Zeit (aikansa tuote), mutta siitä ei ole löytynyt moitittavaa kun panssariupseeri suoritti loppuun saakka annetut - lopulta ylivoimaisiltakin tuntuvat tehtävät. Hän sai tunnustusta epäsuorasti jopa Hitleriltä, ymmärrystä Jodlilta ja Kesselringiltä, tuli toimeen rämäpäisenä tunnetun SS-panssariupseeri Sepp Dietrichinkin kanssa ja suoraa kiitosta tuli luonnollisesti Guderianilta sekä erityisesti tietenkin Rommelilta - mutta myöhemmin myös entisiltä vastustajilta. Tärkeimpiä Hans von Luckille olivat kuitenkin loppuun saakka hänen alaisinaan palvelleiden miesten kiitokset ja muistot yhteisistä vuosista.