Tunnustan kuuluneeni niihin naisiin jotka kuvittelee, että siviilissä vain pitkät miehet ovat viehättäviä. Siis 185 ja siitä ylös päin näyttää tämän 167 silmissä pitkiltä. Kaikki eksät olleet tuota pidempiä, pisimmät lähes parimeteisiä. Sitten kun seikkailin deittailumarkkinoilla, olin juuri sellainen nainen, joka ei kiinnittänyt mitään huomiota miehiin joiden pituus oli lähellä omaani. Kunnes eräänä päivänä kolahti, eikä pituudella ollut enää mitään merkitystä.
Mites se nyt tolleen mieli muuttui?
Tässä miettiny, et onkohan mulle käyny sit samaa, mut vähä toistepäin joskus...
Siis taannoin netin kautta yks nainen kysy raflaan syömään, ku oltiin jo pari päivää juteltu. Ja mestoille päästyä heti ekana panin merkille, et tää on mua päätä pidempi... En siis ite kuulu +180cm miesten kerhoon.
No sillon jo just aattelin, et tää nainen vaan tuhlaa aikaansa, mut omapa on asiansa, ku ei älynny pituutta kysyä. Ja et ylipäänsä onko miten viisasta lähtee jo heti ekoilla tärskyillä raflaan.
Saatiin sit syötyy, jonka meikä teki kyllä nopeammin, ja aattelin et jäänkö tähän, ku kuitenki viimeistään pihalla saan kuulla, että ei kiinnosta, vai lähenkö himaan.
Päätin siinä sit jälkimmäisen, ja se kyllä vaikutti tuosta vähä yllättyneensä, ku lähinki mestoilta.
Jälkeenpäi aatellu, et onko se sittenkin ollu kiinnostunu musta... Ihmettelen kyllä vähän, et miksi. Ja varsinki jos ite oli vielä miestä pidempi.
Plus mulle itelle oli kerran tehty just vähä samalla tavalla erään toisen naisen toimesta.