Artikkeli on maksumuurin takana mutta poimin tuosta näkyvästä osasta asiaa joka nosti mieleeni pari ajatusta:
Marian tapaamat miehet ovat tavallisia, keskivertoa paremmin toimeentulevia herrasmiehiä. Joskus hän pelkää käyttävänsä hyväksi miesten tunteita. Jotkut sanovat, että sokerideittailu on kuin yläluokan prostituutiota.
Kaikissa ihmisen toiminnassa on mukana tunteet, etenkin silloin kun harrastetaan seksiä. Marian sanoma kuulostaa kuitenkin siltä että ainakin osa asiakkaista ovat jossakin määrin ihastuneet häneen. Minusta maksuseksiä ei pitäisi harrastaa jos "tunteet" nousee isoon osaan kokonaisuutta. Panoja ollaan hakemassa, erilaisia panoja, erilaisten naisten kanssa.
Sitten tuo "yläluokan prostituutio". Koska raha vaihtaa omistajaa, kyseessä on prostituutio. Onko sokerideittailu "yläluokalle" kuuluvaa siksi että maksut ovat suurempia kuin normiprostituutiossa? En väitä tietäväni mutta oletan että prostituoitujen asiakkaisiin sopii suurimmalta osin kuvaus "tavallinen, keskivertoa paremmin toimeentuleva herrasmies".
Hmmmm...mä luulen että tulojen osalta suurin osa huorista tienaa huomattavasti enemmän kuin enemmistö sokeritytöistä.
Siis Suomen rajojen sisällä tapahtuvasta deittailusta jos puhutaan.
Myös urakehitys tuntuu yleensä menevän niinpäin että aloitetaan sokerideittailulla ja sitten siirrytään full service työhön, juurikin koska se on rahallisesti (ja ajallisesti) kannattavampaa. Toki myös huoria on päätynyt ns. sokerisuhteisiin, mutta harvinaisempaa lienee noin päin.
Artikkelin Maria vaikutti tekevän sokerideittailua hyvällä otteella, toki kuten mainitsi niin oppirahat oli maksettu. Hieman huvittu, toki ei kovin yllättänyt, että asiakkaista osa kovin ilmeisesti halusi uskotella itselleen etteivät koskaan ostaisi seksiä. Noh, itsepetoksen tapoja on monia. Mietin että itse en todellakaan haluaisi myydä seksiä kenellekään joka sitä ei halua ostaa. Ja seksin myynnistähän tuossa sokerideittailussa kuitenkin on kyse jos tapaamisilla seksiä harrastetaan. Sinällään tuo vaatii aika hurjaa esittämistä/näyttelemistä myyjän puolelta.
Toinen mikä pisti silmään artikkelissa oli Marian pohdinta huoraamisesta, että ei voisi tehdä sitä koska mitä jos kesken tapaamisen ei haluakaan enää jatkaa. No sittenhän se tapaaminen vain keskeytetään siihen. Seksi (myös maksullinen) vaatii aina molempien/kaikkien osapuolen suostumuksen kaikkeen mitä tehdään, ja kummalla tahansa/kaikilla on täysi oikeus keskeyttää tapaaminen missä vaiheessa tahansa jos homma ei enää tunnu mielekkäältä.
Tietenkään se ei nyt uralle/tienesteille tee kovin hyvää jos on aina keskeyttämässä tapaamisia, mutta samahan se on sokerideittailussakin.
Voisko joku kopipeistata artikkelin tänne. Olisi kiva lukaista.
Maksumuurin takana olevia artikkeleita ei kai saa ihan lainkaan puolesta kopioida julkiseen jakoon...(?)