Kahdelle kaverille olen kertonut. Kumpikaan ei ole tuominnut, vaikka molemmat ovatkin antaneet omat syynsä miksi eivät itse voisi. Mulla on aika hyvin auttanut että on jollekin päässyt asiasta avautumaan, tai lähinnä siitä miksi tällaiseen harrastukseen olen päätynyt. Sinkkuna tää nyt ei ole sellainen salaisuus josta voisi suurempaa harmia seurata ellei joku rajumpi tuomitsija alkaisi haittaamaan elämää.
Toisen oon tuntenut peruskoulusta asti ja oli jotenkin itsestäänselvää, että pari päivää ekan tapaamiseni jälkeen kun oltiin hänen luona
niin kerroin asiasta. Toinen taas uudempi mutta läheiseksi muuttunut kaveri joka aika paljon valittaa omaa seksuaalista turhautuneisuuttaan niin päätimpä sitten kerran avautua myös omastani ja selittämään miten asian ratkaisin. Tarjouduin myös selittämään miten homma toimii jos muuttaa mieltään mutten tietenkään painostamaan ole ruvennut. Tän jälkimmäisen kanssa hengaillaan yleensä nelistään myös parin muun, keskenään seurustelevan, kaverin kanssa joille kertomista olen puntaroinut alusta asti. Olen mennyt sillä ajatuksella että keskittykööt pariskunta omaan onneensa kun ei eivät ole samaistuttavassa tilanteessa. Silti kertoisin jos suoraan kysyisivät, ja on jännä että eivät ole kysyneet kun aiheesta on yleisellä tasolla kuitenkin puhuttu useempaan kertaan ja aina oon päässyt sivistämään.
Jouluna melkeen kerroin siskolle samalla kun hän avautui mulle jostain samanasteisesta salaisuudestaan mutta jäi toistaiseksi kertomatta. Eikä mua haittaisi puhua asiasta myöskään vähemmän tuttujen kanssa jos aiheeseen päädytään. Siinä voisi vaikka vähentää stigmaa. Täällä pikkupaikkakunnalla siitä vaan lähtisi juorut mitkä päätyisi mun vanhempien korviin muutamassa tunnissa ja siihen mä en ole läheskään valmis.
Mutta entä maksullisissa käynti. Tähän harrastukseen liittyy häpeää myös ostajan asemasta, kuka luuseri nyt pillusta joutuu maksamaan? Aihepiiri (oma seksuaalisuus) on hyvin henkilökohtainen asia ja siinä mielessä aihe sopii hyvin nimettömälle foorumille.
No maksullisissa käymisellehän on monta syytä. Toki joillekin mutta yllättävän harvalle se tuntuu olevan se ettei ole muuta mahdollisuutta saada. Jopa suurinosa taitaa olla ukkomiehiä. Mun siviilipanojen määrä on 0, vaikka aina on ollut naispuolisia kavereita ja tutustun naisiin yhtä helposti kuin miehiin. En ole teinivuosien jälkeen kokenut olevani mikään incel koska enpä ole yrittänytkään saada. Varsinkin kun on mua naiset monestikin lähestyneet mutta aina oon jänistänyt koska epävarma autisti jnejne... en nyt ala koko elämän tarinaa kertomaan, mutta kokemattomuus oli lopulta niin iso peikko että mitä vanhemmaksi tuli niin sitä enemmän kammoksutti ajatus myöntää jollekin että tää olis muuten eka kerta.
Alunperin ajatus oli käydä hoitamassa ongelma pois päiväjärjestyksestä mutta tästä tulikin harrastus. Mä ainakin tykkään homman selkeydestä ja helppoudesta. Pääsee kans kokeilemaan erilaisia juttuja erilaisten ihmisten kanssa. Miksi lähteä tunti- päivä- tai viikkokaupaksi yrittämään löytää siviilistä jotain kun rahalla saa jo parilla viestillä sitä mitä halua ja keneltä haluaa. Kyllä siviilipuolellekin jo riittäisi itsevarmuus ja haluakin olisi mutta kun on vähän niinku korona ja maaseudun nakkikekkerit niin kohtaamisia ei vain tapahdu. Loputtomaan tinder rulettiinkaan ei yksinkertaisesti riittäis aika niin tähtäin on ensi syksyssä kun tulee muutto takaisin kaupunkiin. Siihen asti mä laitan kaiken ylimääräisen rahan tähän hommaan ja varmaan jatkan siihen asti että monogamia joskus iskee.