[Julia]

Seurasin eilen Twitterissä polveilevaa keskustelua siitä, miten määritellä "positiivinen maskuliinisuus" toki vs. se kuuluisa toksinen. Tää on aiheena mua kiinnostava sikäli, että miehisyys ja maskuliinisuus saa nykyään ehkä olla enemmän kuin aiemmin, mutta kuinka paljon tietyt maskuliinisuuden odotukset vieläkin rajoittaa käytöstä?

Kävin tästä jo yhden miespuolisen kanssa hyvän keskustelun, mutta määrittelyillä on tapana pohjata aina johonkin stereotypiaan ja tässäkin tulee mieleen ensimmäisenä poimia maskuliinisuuden prototyypistä ne hyvät ominaisuudet.

[Johannyton]

Minä väittäisin että positiivinen maskuliinisuus kumpuaa hyvästä itsetunnosta. Myös ripaus suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä ihmisten erilaisuudesta tuo hyvänlaista itsevarmuutta.

[Venla]

Miehisyys ja maskuliinisuus saa olla aivan sellaista millainen kukin mies on. 

Mutta joitain vanhoja malleja tulee joskus tunnistettua, ja joskus pohdittua että kuinka paljon ne ovat henkilön omaa valintaa & kuinka paljon ulkopuolelta tullutta mallia joka vain istutettu mieheen lapsesta asti.

Saa myös olla juro ja jäykkä eikä itkeä koskaan jos se on se oma luonne. Mutta jos se ei ole se oma luonne, niin sellainen ei tarvitse olla.

Tää on muuten sellainen aihe, että tästähän ei edes pysty/saa keskustelua aikaiseksi läheskään kaikkien miesten kanssa.
Olen itse törmännyt kun jotain aiheeseen liittyvää keskustelua olen viritellyt tietynlaiseen ikäpolvien kuiluun. Vanhempia miehiä on mun kokemuksen mukaan vaikea saada lähtemään keskusteluun mukaan, siinä missä nuoremmat taas ovat huomattavasti aivoimemmin valmiita käymään keskustelua aiheesta.

Mietin, et mitenköhän se on. Kuinka paljon esim. 30 vee mies pystyisi aiheesta kekustelemaan 60 vee faijansa kanssa?

[Julia]

Sama huomio kuin Venlalla, yli 50v miehet ei halua puhua maskuliinisuudesta, koska kaiketi kokevat sen hyökkäyksenä itseään vastaan.

[Vieras0395]

Hmm...en tykkää asioiden ylianalysoinnista, naisillehan se on kyllä aika tyypillistä
Maskuliinisuus eli miehisyys käsitteenä tuo itselle mieleen sohvalla pötköttelevän urheilua tai uutisia telkusta katsovan ihanan röllykän. Ei tarvitse analysoida eikä puhua, kun röyhtäys tarkoittaa, että tuo rakas jääkaapista lisää olutta ja HK:n sinistä kylmänä ja sinappi tuubi. Suihinkin saa ottaa, kun Urheiluruutu loppuu. Tuollaisessa on jotain tosi turvallista ja kotoista, kotoiluhan on trendikästäkin nykyään. Vähän asiaa aihetta sivuten ja miesnäkökulmaa Tuomas Enbuskelta https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/10060b44-a03e-4d27-b6f9-70b560890ce9

[orjamies]

Sama huomio kuin Venlalla, yli 50v miehet ei halua puhua maskuliinisuudesta, koska kaiketi kokevat sen hyökkäyksenä itseään vastaan.

tällee +50v EN ihmettele kun oikeestaan ainut missä meidät mainitaan on SETÄMIES jos facessa 1 kuolaa kaikki 20v tyttöjen tissikuvat niin KAIKKI +50v miehet on ällöttäviä setämiehiä

[antero pee]

Enbuske ei kuulu omiin suosikkikolumnisteihini, mutta tämä oli osuvasti sanottu:
"Miesten kesken tunteet ovat kuin peräpukamia."

[Vieras0342]

Hmm...en tykkää asioiden ylianalysoinnista, naisillehan se on kyllä aika tyypillistä
Maskuliinisuus eli miehisyys käsitteenä tuo itselle mieleen sohvalla pötköttelevän urheilua tai uutisia telkusta katsovan ihanan röllykän. Ei tarvitse analysoida eikä puhua, kun röyhtäys tarkoittaa, että tuo rakas jääkaapista lisää olutta ja HK:n sinistä kylmänä ja sinappi tuubi. Suihinkin saa ottaa, kun Urheiluruutu loppuu. Tuollaisessa on jotain tosi turvallista ja kotoista, kotoiluhan on trendikästäkin nykyään. Vähän asiaa aihetta sivuten ja miesnäkökulmaa Tuomas Enbuskelta https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/10060b44-a03e-4d27-b6f9-70b560890ce9

Nina osui keskelle napakymppiä.

[palvelunostaja]

Mä en tiedä onko tässä joku terminologiaongelma tai meneekö muuten vaan defenssit päälle kun nuori nainen kysyy. Mutta  +50 työukkosukupolvesta pitäisi löytyä Päätalonsa lukeneita, ja ylirajoittuneen mieskuvan pitäisi etenkin Kallen nuoruusvuosien ja isäsuhteen kautta olla ihan tuttu ajatus.

Tai saattaa viiskymppiset on jo liian nuoria siihen. Jos tuntee itsensä mieheksi sohvalla löhötessään niin ei varmastikaan koe Päätalon maailmaa omakseen.

[Vieras0342]

Sama huomio kuin Venlalla, yli 50v miehet ei halua puhua maskuliinisuudesta, koska kaiketi kokevat sen hyökkäyksenä itseään vastaan.

Outoa. Palveluntarjoajat eh nimittäin pitävät maksuliinisistä miehistä. Mitä enemmän taaloja tiskiin ladon, sitä iloisemmaksi palveluntarjoaja tulee.

Toki onhan oletukset siitä, minkälainen miehen tulee olla on muuttunut vuosien saatossa.   

Miehen pitää olla itsevarma ja turvallinen, joka helposti tulkitaan ylimielisyydeksi ja kylmyydeksi. Samalla miehen tulisi olla herkkä, joka taas voidaan nähdä väärissä tilanteissa heikkoutena tai nynnyytenä.

Hesen The Greatin ei pidä hyökkäyksenä maskuliinisuudesta puhumista, mutta mielestäni on hölmöä, äärifeministit(jotka vihaavat miehiä)ja vihreät yrittävät määrittää, minkälaisia miesten tulisi tai ei tulisi olla. Ihmiset harvemmin muuttuu toisten käskystä. 

Lainaan Esbuskea lopuksi:

"On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni ammattimarisija on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole."

"Herkkyys ja tunteet ovat kiinnostavia silloin, kun vahva ihminen paljastaa itsestään jotain haavoittuvaa. Suurin osa ihmisistä on herkkiä ja tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein. "             
 

[Mustelmann]

Saa myös olla juro ja jäykkä eikä itkeä koskaan jos se on se oma luonne. Mutta jos se ei ole se oma luonne, niin sellainen ei tarvitse olla.

Tämä on kyllä hyvin sanottu. Itkemättömyys tai puhumattomuus nähdään usein edustavan toksista maskuliinisuutta, mutta samalla unohdetaan se, että hiljainen jurous yksinkertaisesti kuuluu joidenkin miesten ja miksei naistenkin luonteeseen. Tunteista on vaikea puhua, jos ei löydä oikeita sanoja, eikä itkukaan tule pakottamalla. Monia ihmisiä kaverin kanssa puhuminen tai itkeminen voi auttaa pajonkin, mutta se ei sovi kaikille. En itsekään osaa ilmaista tunteitani puhumalla kovin hyvin, enkä myöskään itke kovin helposti. Toisaalta juronkin miehen pitäisi sallia itselleen tunteista puhuminen ja myös itkeminen, eikä vain sulloa kaikkea sisäänsä.

Itsehän en ole mikään miehekäs tosimies, vaan kaukana siitä. Olen aina ollut vähän sellainen herkkä runopoika ja nuoruudessani jopa kirjoitin oikeasti runoja. Tästä huolimatta en osaa puhua tunteistani kasvotusten, vaikka olen sitäkin monta kertaa yrittänyt. Olen ulkoa kova, mutta sisältä pehmeä, kuten varmaan moni muukin mies.

[Julia]

Saa myös olla juro ja jäykkä eikä itkeä koskaan jos se on se oma luonne. Mutta jos se ei ole se oma luonne, niin sellainen ei tarvitse olla.

Tämä on kyllä hyvin sanottu. Itkemättömyys tai puhumattomuus nähdään usein edustavan toksista maskuliinisuutta, mutta samalla unohdetaan se, että hiljainen jurous yksinkertaisesti kuuluu joidenkin miesten ja miksei naistenkin luonteeseen. Tunteista on vaikea puhua, jos ei löydä oikeita sanoja, eikä itkukaan tule pakottamalla. Monia ihmisiä kaverin kanssa puhuminen tai itkeminen voi auttaa pajonkin, mutta se ei sovi kaikille. En itsekään osaa ilmaista tunteitani puhumalla kovin hyvin, enkä myöskään itke kovin helposti. Toisaalta juronkin miehen pitäisi sallia itselleen tunteista puhuminen ja myös itkeminen, eikä vain sulloa kaikkea sisäänsä.

Itsehän en ole mikään miehekäs tosimies, vaan kaukana siitä. Olen aina ollut vähän sellainen herkkä runopoika ja nuoruudessani jopa kirjoitin oikeasti runoja. Tästä huolimatta en osaa puhua tunteistani kasvotusten, vaikka olen sitäkin monta kertaa yrittänyt. Olen ulkoa kova, mutta sisältä pehmeä, kuten varmaan moni muukin mies.

Tässä oli Mustelmannilla hyvä pointti siinä, että voi olla sisältä pehmeä, kuten munkin kokemuksen mukaan moni mies on, mutta siinä on ero, kokeeko että on mieheyden takia pidettävä tunteet sisällä vai tiedostaako vain, että on huono ilmaisemaan tunteitaan. Tuo jälkimmäinen ei ainakaan mun mielestä ole erityisen miehinen ominaisuus. Ihan yhtä huonoja tai hyviä siinä on naiset.

[Viola]

Tunteista on vaikea puhua,

Kehon kieli voi viestittää paljon mitä sanoilla ei saa sanotuksi.

[Venla]

Sama huomio kuin Venlalla, yli 50v miehet ei halua puhua maskuliinisuudesta, koska kaiketi kokevat sen hyökkäyksenä itseään vastaan.

tällee +50v EN ihmettele kun oikeestaan ainut missä meidät mainitaan on SETÄMIES jos facessa 1 kuolaa kaikki 20v tyttöjen tissikuvat niin KAIKKI +50v miehet on ällöttäviä setämiehiä

Toi on kyllä harmi jos tuollainen kokemus.
Eihän tietenkään mikään ikäryhmä käyttäydy kaikki samalla tavalla.
Mä en itse ole kokenut yli 50 vee ihmisten osalta koskaan mitenkään erityisesti huonoa käytöstä. Toki en ole 20 vee tänä päivänä, mutta tunnen paljon yli 50 vee herroja, ja heidän käytöstapansa ovat melkein poikkeuksetta oikein hyviä. Ja kun olin 20 vee, niin ei mulla silloinkaan mitään angstia ollut vanhempia miehiä kohtaan.
Mähän olen aina ollut ihan hirvee hopeaketun metsästäjä.
Mutta ei ne hopeaketut olleet musta kiinnostuneita kun olin 20 vee. Ja varmaan se oli heiltä ihan fiksua.