[Made]

Mielestäni on aika hienoa että jotkut ihmiset saa voimaa siit uskonnosta tai hengellisyydestä, mutta surullista kun se tekee toiset hyvin ahdasmielisiksi kiihkoilijoiksi.

Mä en itse usko sellaiseen jumalaan joka on tän maailman luoja ja samalla auttais ihmisiä rukouksissa tms. Maailmankaikkeus on vaan ihan liian suuri jotta me oltais jotenkin muita tärkeämmässä roolissa täällä. Silti kieltämättä kyllä liian paljon sattumia on lonksahtanut paikoilleen, joten kai tänne oli tarkoitettu syntyä elämää näkemään tätä? Jotenkin tuntuu sellaiselta nerokkaalta keksinnöltä tää kaikki kuitenkin?

Oman elämän tarkoitusta ja hengellisyyttä voi sen sijaan etsiä vaikka hupakoissa käymällä. Ei se sieltäkään löydy sen enempää kuin raamattua lukemallakaan, mutta mieli käskee sitä kuitenkin etsimään ja ymmärtämään ja ajoittain voi siltä tuntuakkin että sieltä se nyt löytyi.

[Vieras0038]

Heitän tähän keskusteluun vielä pikku jokerin...

Parikymmentä vuotta sitten ollessani reilu parikymppinen olin todella lähellä kuolemaa. Mut elvytettiin takaisin tähän maailmaan.
Tuossa tilanteessa ehdin lähteä - tai siis sieluni ehti lähteä tästä maailmasta pois. Mitä sitten tapahtui?

Ensin tuli aivan saatanan kylmä. Ja aivan vitunmoinen pimeys. Mutta pikkuhiljaa alkoi näkyä valoa. Aivan kuin putken päästä.
Kun sitten pääsin siihen valoon niin se ei ollut taivas. Se ei ollut myöskään helvetti. Se oli jonkinlainen välitila, jossa
ei ollut ketään. Siellä oli aivan vitun kauheaa olla - se tuntui paikalta, jonka voisin nimetä vaikka kadotukseksi, koska
siellä ei ollut ketään ja sielläkin oli vitun kylmä. Ihankuin olisin ollut Skotlannin nummilla yksin ilman vaatteita ja täysin eksyksissä. Lisäksi sieltä näytti olevan reittejä tai "madonreikiä" suoraan helvettiin...

No tuossa tilanteessa ei ollut mitään hävittävää, joten kädet ristiin (joo mulla oli kädet) ja "rakas taivaanisä auta mut pois täältä" ja aivan samalla hetkellä siirryin täydelliseen valoon ja rakkauteen. Siellä hengitettiin rakkautta. Se oli aivan vitun siistiä. Se oli maailman paras paikka. Ja sain nähdä oman tulevan asumukseni siellä. Se oli todella hieno mutta täysin tyhjä. Se oli ikäänkuin talo tai palatsi mutta se edusti arkkitehtuuria mitä ei ole milloinkaan maan päällä nähty. Tämän nähtyäni todella kirkkaan valon takaa puhui ääni selvällä suomen kielellä "Sinun aikasi ei ole vielä..." Ja samalla hetkellä mut paiskattiin siihen samaan putkeen mitä pitkin olin siihen paikkaan päätynytkin...

Heräsin sairaalan teho-osastolta aika vitun tokkurassa ja tämä asia ei tullut aivan samantien mieleen vaan se palautui pikkuhiljaa flashbackkeinä toipuessani.

Tuon kokemukseni jälkeen en ole pelännyt elää tätä elämää. Voin vain toivoa, että yläkerran herra antaa hutsuissajuoksemiseni anteeksi. Mutta kohtelen hutsuja aina ihmisinä, arvostaen ja rakkaudella. Uskon ja toivon, että yläkerran herra uskoo vilpittömyyteni tässä asiassa ja suostuu ottamaan minut siihen paikkaan, jossa kävin kun "aikani vihdoin koittaa..."

Sellasta. Saa vetää herneet nenään. Läheisteni ja työnantajani mukaan olen ihan terveiden kirjoissa ja kovassa tikissä myös henkisesti. On tää maailma vaan ihmeellinen paikka.

[Made]

^ Ai hitto kova tarina! Tuli vähän kylmätväreet kun luin!

[Vieras0009]

^
Ei oikestaan. Googleta "light after death" ja voit lukea tuhansia saman kaltaisia tarinoita.
Ihmisen aivot kehittää satuja kuoleman hetkellä pehmentääkseen sitä tressi tilannetta ja tarina otetaan "muistoista".

[Kunigazz]

Mitä se Jumala sainoisikaan, kun panet toisen vaimoa..niinhh😁

Sitä paitti minä sain tänään vahvistuksen että oot siellä seksityrmässä, niin miten voit olla täällä huutelemassa?😁 vai joko sie piru vie pääsit karkaamaan toistamiseen 🤣🤣

Ai, sä kuulit mun tuskanhuudot, etkä tullu siltikään auttamaan. Taisit olla liian lumoutuneena😁.

Oli tilanne vähän päällä niin ei pystyny

[Seepeli]

^^^^

On kyllä kova kokemus!

Oli uskosta tai hengellisyydestä mitä mieltä tahansa niin tämä elämä kannattaa elää kuin se olisi se ainoa. 

[Made]

^
Ei oikestaan. Googleta "light after death" ja voit lukea tuhansia saman kaltaisia tarinoita.
Ihmisen aivot kehittää satuja kuoleman hetkellä pehmentääkseen sitä tressi tilannetta ja tarina otetaan "muistoista".

Joo oon ollut aina näistä kiinnostunut ja lukenu aika paljon tästä aiheesta. Se on se kun ei sitä silti tiedä mikä se tila on ja mistä se johtuu. Mutta kaikkille se selviää vielä, mutta oishan sinne esiriipun taakse kiva kurkistaa ja varmistaa mitä se on ennen kuin se lopullinen loppu tulee. Oon miettinyt että kun lääketiede kokoajan kehittyy, niin ehkä joskus sydämmen pysäytys on vielä niin turvallista, että sinne voidaan tehdä matka ja tulla turvallisesti takas. Pysyä siin tilassa jonkun aikaa. Ois muuten aika jännää sellainen matka, uskoi sit mihin tahansa!? Vois kokemuksena voittaa perinteisen vaellusreissun itselle tuntemattomaan erämaahan.

[Seepeli]

^
Ei oikestaan. Googleta "light after death" ja voit lukea tuhansia saman kaltaisia tarinoita.
Ihmisen aivot kehittää satuja kuoleman hetkellä pehmentääkseen sitä tressi tilannetta ja tarina otetaan "muistoista".

Se että monet ihmiset on kokenut vastaavaa ei kait tarkoita että se on puppua?

 Njoo.. on tietenkin niinkin että monet ihmiset voi olla jotain mieltä ja se on silti väärin... esim litteä maa - kultti... ehkä se että moniko on jotain mieltä ei vielä riitä todisteeksi oikeasta mutta ei myöskään väärästä.

[Vieras0009]

Mä olen sitä mieltä, että mitään toistapuolta ei ole. Jumala on jokaisessa meissä tässä ja nyt, mitään kuoleman jälkeistä on turha odotella, kun ne odotukset perustuu vain puhtaaseen kuoleman pelkoon. Kun lakkaat pelkäämästä kuolemaa, niin lakkaat myös uskomasta tuonpuoleiseen.

[Seepeli]

Mä olen sitä mieltä, että mitään toistapuolta ei ole. Jumala on jokaisessa meissä tässä ja nyt, mitään kuoleman jälkeistä on turha odotella, kun ne odotukset perustuu vain puhtaaseen kuoleman pelkoon. Kun lakkaat pelkäämästä kuolemaa, niin lakkaat myös uskomasta tuonpuoleiseen.

Tuli mieleen sinussa ja uskovaisissa on samaa ainakin sen verran että aika moni uskovainen sanoo että ne ei pelkää kuolemaa. Mutta se mikä taitaa teitä erottaa on se syy miksi ei pelkää kuolemaa 

[Vieras0009]

Mä olen sitä mieltä, että mitään toistapuolta ei ole. Jumala on jokaisessa meissä tässä ja nyt, mitään kuoleman jälkeistä on turha odotella, kun ne odotukset perustuu vain puhtaaseen kuoleman pelkoon. Kun lakkaat pelkäämästä kuolemaa, niin lakkaat myös uskomasta tuonpuoleiseen.

Tuli mieleen sinussa ja uskovaisissa on samaa ainakin sen verran että aika moni uskovainen sanoo että ne ei pelkää kuolemaa. Mutta se mikä taitaa teitä erottaa on se syy miksi ei pelkää kuolemaa 

Uskovaiset nimenomaan pelkää kuolemaa. Muuten ne ei uskoisi🙂

[Seepeli]

Uskovaiset nimenomaan pelkää kuolemaa. Muuten ne ei uskoisi🙂

Ai... miksi uskovaiset pelkää kuolemaa? Mä oon käsittäny että niitä odottelee taivas ja se kait on ihan jees paikka... Osa uskovaisista (esim islamissa) jopa räjäyttelee itsensä ihan tahallaan, eikä heillä taida olla pelko mielessä vaan neitsyet... 

[Vieras0009]

Uskovaiset nimenomaan pelkää kuolemaa. Muuten ne ei uskoisi🙂

Ai... miksi uskovaiset pelkää kuolemaa? Mä oon käsittäny että niitä odottelee taivas ja se kait on ihan jees paikka... Osa uskovaisista (esim islamissa) jopa räjäyttelee itsensä ihan tahallaan, eikä heillä taida olla pelko mielessä vaan neitsyet... 

Teitä uskovaisia yhdistää se, että teidän kanssa voisi vängätä satusedistä ja menninkäisistä vaikka loputtomiin.

Ja, joojoo, mietit varmaan jotain tosi nohevaa taas, mutta anna nyt olla😁.

[Made]

Mä olen sitä mieltä, että mitään toistapuolta ei ole. Jumala on jokaisessa meissä tässä ja nyt, mitään kuoleman jälkeistä on turha odotella, kun ne odotukset perustuu vain puhtaaseen kuoleman pelkoon. Kun lakkaat pelkäämästä kuolemaa, niin lakkaat myös uskomasta tuonpuoleiseen.

Tähän uskon itsekkin, uskon että se on vain joku sammutus efekti, joka on evoluution kehittämä juttu. Mutta mutta eihän sitä silti tiedä ja ne ketä sen on kokenut, on nähnyt siitä enemmän kuin muut, siks en tuomitse niitä vaan kuuntelen mielellään tarinat loppuun asti. Onhan ne mielenkiintoisia juttuja.

Mun mielestäni elämä itsessään ja maailmankaikkeus kaikkine lakeineen, ajassa ja koossaan on niin käsittämättömän ihmeellinen asia, että menee yli ymmärryksen monessakin kohtaa viisaimmaltakin tiedemieheltä. Jos joku saa siihen kaikkeen vastauksen sillä että on joku jumala joka sen loi ja elää vahvassa uskossa siihen, eikä muuta mieti, niin hatun nosto siitä. Itte en usko siihen ja vaikka monet tieteelliset teoriat ei vielä selitä meille läheskään kaikkia juttuja maailmankaikkeudesta, vaan oikeestaan tiedetään varmaksi siitä vain sen miltä se meistä katsottuna näyttää. Vastauksia odotellessa, tieteeseen uskon ja luotan, vanhoista kirjoista ei löydy vastauksia näihin.

[Vieras0032]

Tämä on kyllä aihe, mistä kaikilla on oma mielipide, eikä oikeata mielipidettä edes ole, on vaan jokaisen omaa vakaumusta tai sen puutetta. Minä kyllä uskon evoluutioon tai siis koen sen järkevimmäksi vaihto-ehdoksi. Vaan koska ihmisen aivot on päässyt kehittymään vähän isommiksi, se on älykkäämpi, ehkä, kun apina.
Vai onko sittenkään, ihmisen ylivoima voi loppupelissä koitua sen tuhoksi. Mielelläni kuitenkin todellisuuden pehmentämiseksi olen näkevinäni hengellisyyttä joissain asioissa.
No mutta mitäs vitsiä. Paneskellaan sen aikaa, kun pystytään. Antaa hevosen murehtia, sillä on isompi pää.

[Kapu]

En kuulu kirkkoon, vaikka arvostan tiettyjä perinteitä. Olen tosin myös kummi.

[Viola]

Oma elämänkatsomus humanistis-filosofistinen.
Joskus minut voi löytää esim kirkosta soittamassa.

Avainsanoja.. ymmärtäminen, armo, anteeksianto, unohtaminen, vapaus olla ja vapaus antaa muiden olla.

[Lifti]

Harvoin näkee tätä että ihminen osaa erotella uskonnon ja hengellisyyden. Nimittäin melkein aina, viimeksi tänään, kun vein keskustelua vähän hengelliselle polulle niin mulle sanottiin: ootsä joku vitun uskovainen Vastasin vaan: herran rauhaa ja hyvää yötä

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että KOSKA uskonnot ovat ihmisten keksimiä, ne eivät voi olla hyvä juttu Mutta toisaalta, mun mummo on uskovainen, mutta ei ole sitä ikinä tuonut ilmi eikä tuputtanut ja olen nähnyt niin monesti kuinka...tai ehkä se ei ole uskovainen, pitäis kysyä, mutta siis olen nähnyt niin monesti kuinka siitä että hän uskoo itseään suurempaan voimaan on ollut suuri apu. Ja voin vakuutta että minäkin uskon itseäni suurempaan voimaan...olis tää vittu aika lohdutonta ilman uskoa.

Niin ja ateismi se vasta vankka uskonto onkin!

[NeitiRubens]

[Hottis puuma]

Kirkosta erottu jo vuosia sitten. En uskonut silloinkaan, kun vielä kirkkoon kuuluin.