[Amatööri]

Kyllä isä osaa

[RobertLey]

Sidney Lumet'n viimeiseksi ohjaustyöksi jäänyt "Before the Devil Knows You're Dead" v:lta 2007. Oli yllätys että saman ohjaajan käsialaa ovat legendaariset Pacino-leffat Serpico ja Hikinen iltapäivä, samoin kuin Network (jossa yksi vanhan kaartin suosikkejani William Holden pääosassa Faye Dunawayn ja Robert Duvallin kanssa.) Ilmankos oli taidokkaasti tehty.

Philip Seymour Hoffman oli tietysti Paras, mutta vanha kunnon Albert Finney sivuroolissa kaikessa vähäeleisyydessään tiukkana isänä oli vähintäänkin yhtä Kova. Naisnäyttelijöistä huomasin että Marisa Tomei on esiintynyt useissa elokuvissa joista olen pitänyt. Kuten tästäkin.

Sidney Lumet sanoi aikanaan jossain haastattelussa, että on luottanut etupäässä teatteritaustan omaaviin näyttelijöihin ja sen kyllä huomasi. Hoffmankin ehti lyhyeksi jääneen elämänsä aikana näytellä Broadwaylla Arthur Millerin Kauppamatkustajan Kuoleman pääroolin mikä kertoo Miehestä jotain. Saman roolin esitti vuosituhannen vaihteessa nyt jo edesmennyt Brian Dennehykin jonka leffoja tuli aikanaan myös katsottua järkiään.

[Mustelmann]

The Ritual

Joukko brittimiehiä lähtee patikoimaan Ruotsin synkkiin metsiin ja eksyy reitiltä karmaisevin seurauksin. Puihin on kaiverrettu outoja merkkejä, minkä lisäksi lähistöllä tuntuu liikkuvan pahantahtoinen petoeläin tai peräti hirviö. Tiheä korpimetsä näyttäytyy vieraana ja pelottavana ympäristönä, jossa varomaton kulkija kohtaa nopeasti loppunsa. Tässä leffassa ihminen ei todellakaan ole yhtä luonnon kanssa.

[Amatööri]

Never back  down2 the beatdown     

[Thor Patsas]

Winnie The Pooh Blood and Honey 2

Tässä jatko-osassa puolen hehtaarin metsän asukkaat alkavat taistoon (ja teurastukseen) Christorher Robinia ja Ashdownin asukkaita vastaan koska kokevat olonsa uhatuiksi. Luvassa on verta ja suolenpätkiä A.A Milnen tarinoihin pohjautuvien eläinhahmojen tahdissa. En ehkä suosittelisi niille jotka eivät pidä slasher tai splatter-elokuvista.

[Pataässä]

Zátopek, löytyy Areenasta.

Elokuva rautaesiripun molemmin puolin rakastetusta, runnovasta tyylistään ja julmasta irvistyksestään tunnetusta kestävyysjuoksijasta, joka Helsingin olympialaisissa voitti kolme kultamitalia vaimo Danan tuodessa perheeseen neljännen olympiakullan. Kansallissankari joutui kuitenkin toistuviin kahnauksiin painostavan valtiokoneiston kanssa.

[Lifti]

Identity. Ajalta jolloin tehtiin vielä hyviä elokuvia ja elokuvissa oli koko poppoo hyviä näyttelijöitä. Olen nähnyt elävän kuvan varmasti kymmenisen kertaa ja edelleen kolahti. Ray Liotta ja se läski kaljupää ovat 10/10

Selvisi tuo transgendre juttukin minulle kerrasta.

[Thor Patsas]

Thor Ragnarok tuli taas katsottua ja se on oikeastaan aika hauska.

Marvelin tarinassa jotkin ovat eri tavalla kuin pohjoismaisessa mytologiassa. Esim. Toisin kuin leffassa Thor ja Loki eivät ole veljeksiä mytologiassa mutta se siitä luennosta sillä kyseessä on kuitenkin Marvelin versio. Näyttelijäkaarti on hyvä mutta ehkä huvittavin näyttelijäsuoritus on mielestäni Suurmestaria näyttelevällä Jeff Goldblumilla.

Ihan hauskaa katsottavaa vaikka en ole oikeastaan mikään supersankarifani.

[Granado]

Eilen kuolleen Alain Delonin muiston kunniaksi katsoin tänään Jean-Pierre Melvillen ohjaaman rikoselokuvan Punainen ympyrä (Le Cercle rouge). Punainen ympyrä (1970) on mielestäni paras Melvillen hienoista rikoselokuvista ja yksi parhaista elokuvista mitä minä olen koskaan nähnyt. Alain Delon näyttelee hienosti ja eleettömästi yhden elokuvan pääosan, eli juuri vankilasta vapautuneen rosvon Coreyn roolin. Punaiseen ympyrään ei mahdu naisia, vaan on vain kolme yksinäistä miestä, joita vanginvartijan vihjaama ryöstökeikka hetkeksi yhdistää. Ja on myös yksinäinen poliisi joka etsii yhtä näistä miehistä. Melvillen ranskalaisissa rikoselokuvissa rosvojen ja poliisien maailmat ovat rinnakkaiset. Molemmat tekevät vaan työtään, häiritsevät toisiaan, mutta arvostavat toistensa ammattitaitoa. Rosvojen ja poliisien välillä ei ole vihanpitoa. Väkivalta on vasta se äärimmäisin keino.

Elokuvan huipennus on puoli tuntia kestävä jalokiviliikkeen ryöstä Pariisin keskustassa Vendomen aukiolla. On aamuyö ja suurkaupunki nukkuu. Ryöstö on suunniteltu ja harjoiteltu täydelliseksi. Jalokiviliikkeen ryöstö näytetään reaaliaikaisesti. Kolme ammattilaista työskentelee hiljaisuuden vallitessa, tarkasti ja kiirehtimättä. Yhteisessä toiminnassa syntyy kolmen miehen solidaarinen yhteisö, jonka jäsenet puolustavat toisiaan kuolemaansa asti. Melvillen maailmankuva on pessimistinen, mutta jotenkin se kiehtoo minua. Punaisen ympyrän Pariisi on hieman erilainen kuin se värikäs ja loistelias Pariisi, mitä me olympialaisissa näimme. Punaisen ympyrän Pariisin kaduilla sataa vettä ja räntää. Värielokuvasta on karsittu kaikki kirkkaat värit. Kuvia hallitsevat kylmän syksyn värit, harmaa ja ruskea. Punaisen ympyrän mottona toimii elokuvan alussa näytettävä lainaus Buddhan tekstistä: "Vaikka ihmiset kulkevat eri teitä eivätkä tiedä toisistaan, niin määrättynä päivänä he vääjäämättä kohtaavat toisensa punaisessa ympyrässä". Elokuva on saanut nimensä tästä Buddhan ajatelmasta, mutta ei se minulle ole koskaan oikein auennut. Varmasti se on jotain todella hienoa  .

[Mustelmann]

Falling Down

Nähty ennenkin, mutta olihan tämä jälleen hyvä pitkästä aikaa. Michael Douglasin esittämä valkokaulustyöläinen jumittaa ruuhkassa kuumana kesäpäivänä ja kamppailee hermojensa kanssa. Lopulta miehen paineet ja murheet kasautuvat kerralla päälle, jolloin hän lähtee päästelemään höyryjä vailla tarkkaa suunnitelmaa. Kunniansa saavat kuulla niin korealainen kaupanpitäjä, hampurilaisravintolan henkilökunta kuin katujengiläisetkin. Leffa on kertomus miehestä, joka on kohdannut elämässään liikaa vaikeuksia ja vieraantunut yhteiskunnasta. Häntä on helppo ymmärtää, vaikka hänen tekonsa eivät olekaan hyväksyttävissä. Vakavasta pohjavireestään huolimatta leffassa on paljon mustaa huumoria, joka pisti naurattamaan ääneen. Armeijatavaraa kauppaava rasisti/homovihaaja varsinkin on aivan hervoton hahmo.

[Mustelmann]

The Woman King

Afrikkaan sijoittuvassa elokuvassa seurataan naisista koostuvan agojie-soturijoukon elämää 1800-luvun alkupuolella, jolloin orjakauppa kukoisti ja naapuriheimot uhkasivat valloituksella. Entisessä Dahomeyn kuningaskunnassa oli oikeastikin tällainen naistaistelijoiden eliittiyksikkö, joka toimi myös kuninkaan henkivartijoina. Elokuvassa on muutama hieno taistelukohtaus sekä tietysti paljon tummaa naiskauneutta. Elokuvaa voi pitää naisten voimafantasiana, joka ei kuitenkaan eroa merkittävästi miehisistä vastineistaan, kuten vaikka Braveheartista.

[Thor Patsas]

Blind Fury (1989)

Rutger Hauer on Vietnamissa sokeutunut Nick Parker joka lähtee etsimään armeijakaveriansa (Terry O'Quin) joka on sotkeutunut hämäriin bisneksiin jota johtaa mafiapomo McCready (Noble Willingham). Vaikka Parker on sokea niin hän ihmeellisten kykyjensä avulla pelastaa ystävänsä pojan mutta he kohtaavat vielä paljon pahiksia matkallaan.

Leffassa on paljon upeita joskin vähän yliampuvia taistelukohtauksia. Aseenaan Parkerilla on kävelykepiksi naamioitu miekka jota hän käyttää Zatoichi-tyyliin jos tiedätte kyseisen elokuvan.

Tämä on muuten se elokuva josta aina muistan Rutger Hauerin parhaiten.

[Mustelmann]

^ Blind Fury on hyvä ja siinä Rutger Hauer esittää sokeaa harvinaisen uskottavasti.

[Mustelmann]

The Visit

Vanhat ihmiset saattavat joskus käyttäytyä höperösti tai suorastaan vaarallisesti. Tämän saa huomata nuori sisaruspari, joka matkustaa tapaamaan isovanhempiaan, joita he eivät ole nähneet koskaan aiemmin. Aluksi mummo ja pappa vaikuttavat leppoisilta persoonilta, mutta sitten alkaa tapahtua kaikkea erikoista. Lopulta veli ja sisko joutuvat kamppailemaan henkensä edestä hullujen vanhusten kynsissä. Aihe on erikoinen kauhuelokuvalle, mutta toimii yllättävän hyvin. Sekä nuoret että vanhat näyttelijät tekevät myös onnistuneet roolityöt, vaikka lapset ovatkin elokuvissa usein ärsyttäviä.

[Thor Patsas]

The Goonies eli Arkajalat (1985)

Richard Donnerin seikkailuleffa herättää nostalgisia muistoja meille 80-luvun lapsille. Tarina pähkinänkuoressa: Mikey kavereineen lähtee etsimään Yksisilmä-Willyn aarretta kintereillään Fratellin rikollisperhe. En vain kyllästy tähän.

[Thor Patsas]

They Live (1988)

John Carpeterin kulttimaineen saavuttaneen scifi, toiminta- ja kauhuleffassa Los Angelesiin töiden perässä vaelteleva John Nada (Roddy Piper) kuulee katusaarnajalta varoituksen Heistä jotka aikovat hallita ihmisiä ja slummien ja katujen kautta päätyy saamaan käsiinsä paketin aurinkolaseja jotka paljastavat ketkä ovat avaruusolentoja joilla on kallomaiset kasvot. Tässä leffassa on se kulttimaineen saanut tappelukohtaus aurinkolaseista sekä Nadan lause "I've come here to chew bubblegum and kick ass".

Oli hyvä löytö. 👍

[Mustelmann]

Wrong Turn

Ryhmä nuoria miehiä ja naisia joutuu satimeen keskellä korpiseutua, jossa ei asu kuin harvahampaisia ja sisäsiittoisia maajusseja. Avun pyytäminen heiltä osoittautuu virheeksi, sillä maajussit ovat mieltyneet ihmislihan makuun. Pakomatka takaisin sivistyksen pariin ei luonnollisesti suju ilman muutamaa veristä tappokohtausta. Pidän hillbilly-kauhusta, mutta tämä leffa on vähän liian yksinkertainen ja suoraviivainen tehdäkseen kunnon vaikutusta.

[Pekonen]

^ Olen myös katsonut saman filmin eikä säväyttänyt yhtään.
Ihan kuin normaali reissu Töysään.

[Kapu]

^Tuurissa on tullut käytyä viimeksi 15 vuotta sitten.

Katsoin leffan Kolmas mies, jossa mm. Orson Welles seikkailee sotien jälkeisessä Wienissä.

[Mustelmann]

^ Olen myös katsonut saman filmin eikä säväyttänyt yhtään.
Ihan kuin normaali reissu Töysään.

Tarkennan sen verran, että katsomani leffa oli vuodelta 2003, mutta jostain syystä siitä on olemassa uusi versio vuodelta 2021. En usko, että se on rahtuakaan alkuperäistä parempi.