[Azazello]

6 Underground, Netflix - Autotakaa-ajoa, ammuntaa, räjähdyksiä, hienoja likkoja, parkouria ... Hyvää viihdettä

[ynwa]

Mission: Impossible – Fallout, netflix. Samaa sarjaa muiden missioneitten kanssa, takaa-ajoja ja räiskintää ja kasvonaamioita.

[Vieras0265]

Alkuperäinen Battlestar Galactica (1978).

[Vieras0108]

^ Wau, en tiennyt että Galacticasta on tehty leffakin. Mahtavia tv-sarjoja se alkuperäinen ja 2000-luvun versio etenkin.

Star Wars: The Rise of Skywalker - viimein päättyi tämäkin saaga

[Mustelmann]

Katsoin joulupäivänä kolme ensimmäistä Ramboa putkeen blu-ray-levyltä kaljaa juoden ja hyvästä meiningistä nauttien. Eka on kuolematon kasariklassikko, mutta puhtaasti toimintamättönä jatko-osat ovat parempia. Sylvester Stallone, siinäpä mies minun makuuni.

[Vieras0068]

^
Se neljäskin oli jopa yllättävän hyvä, mutta uusinta ei varmaan uskalla edes katsoa.

Kakkosessa on jopa hieno rakkaus tarina 🙂

[Kapu]

Veitset esiin.

Rian Johnson, joka ohjasi tämän hupaisan trillerin, teki hyvää työtä.

Vaari kuolee ja selvitellään, tapahtuiko itsemurha vai murha. Daniel Craig, Jamie Lee Curtis, Don Johnson ja Ana De Armas ovat tähtirooleissaan. Episodi.fi antoi 4 tähteä, mistä olen samaa mieltä.

[Vieras0217]

Tuli käytyä katoamassa Star Wars-rise of Skywalker

[Seepeli]

^
Joo toi on kanssa nähty, ihan ok. Ehkä odotin kuitenkin enemmän... 

[Vieras0217]

^ Samoin, odotukset oli korkeammalla.. mutta olihan tuo ihan hyvä

[Mustelmann]

^
Se neljäskin oli jopa yllättävän hyvä, mutta uusinta ei varmaan uskalla edes katsoa.

Kakkosessa on jopa hieno rakkaus tarina 🙂

Neljäs Rambo-elokuva on myös oivallinen, kunnon väkivaltaviihdettä. Kävin katsomassa tuon uusimman ja ihan jees sekin on, mutta liikoja ei tosiaan kannata odottaa.

Kakkosen naiskuvio tuli järkytyksenä, koska muistin, ettei Rambo puhu eikä pussaa. Mutta pussasipa kuitenkin.

[Vieras0087]

Joulun pyhien aikana katsoin teemalta Michael Radfordin ohjaaman elokuvan Il Postino - Posteljooni. Philippe Noiret esittää Pablo Nerudaa, joka on maanpaossa Sisiliassa. Chileläinen Pablo Nerudahan ei ollut vain maailman paras runoilija, kirjailija ja filosofi, vaan myös poliitikko. Niinpä Pablo Neruda joutui lähtemään Chiilestä maanpakoon Eurooppaan vuonna 1949. Elokuvassa Neruda asuu Sisiliassa pienen kalastajakylän laidalla, ja hänen lähes ainoa siteensä ulkomaailmaan on posteljooni Mario Ruoppolo. Ruoppolo on lähes luku- ja kirjoitustaidoton mies, joka pahaksi onnekseen on kalalle allerginen, eikä näin voi jatkaa isänsä kalastajan ammattia. Posteljooni on häkellyttävän kaunis elokuva hieman yksinkertaisen mutta elämään innostuneesti ja intohimoisesti suhtautuvan posteljoonin ja Nobel kirjailijan välille syntyvästä syvästä ystävyydestä. Hyvä ystävyys on aina vastavuoroista ja pyyteetöntä. Neruda opettaa Ruoppolon ymmärtämään ja kirjoittamaan runoutta. Oivaltamaan sanojen voiman. Masentunut ja ahdistunut Neruda saa posteljoonista taas innoituksen elämäänsä ja kirjoittamiseen. Neruda löytää taas kadoksissa olleen elämän ilon. Posteljooni ei kyllä pohjimmiltaan ole mikään tyhmä jätkä. Runojen voimalla hieman yksinkertaisena pidetty mies iskee koko kylän tavoitelluimman naisen. Kun Neruda moittii posteljoonia runojensa plagioinnista, niin Ruoppolo vastaa: "Runot eivät kuulu sille joka on ne kirjoittanut, vaan sille joka niitä eniten tarvitsee". Siihen viisauteen ei Nobel kirjailijakaan osaa sanoa enää mitään. Posteljooni on upeissa Sisilian maisemissa kuvattu humaani elokuva ja varmasti sen saamansa Oscar-palkinnon arvoinen.

Pablo Neruda oli muuten oikealta nimeltään Ricardo Eliecer Neftali Reyes y Basoalto. Hän luki 17-vuotiaana tsekkiläisen Jan Nerudan kirjan Prahalaistarinoita ja ihastui kirjaan niin voimakkaasti, että muutti nimensä Pablo Nerudaksi. Jokainen Prahan ystävä on varmasti joko noussut ylös Prahan linnalle tai laskeutunut sieltä alas Nerudovaa pitkin. Nerudovan numerossa 47 on Jan Nerudan kotitalo. Sen tunnistaa seinässä olevasta muistomerkistä. Varmasti myös Pablo Neruda Eurooppaan saapuessaan halusi heti matkustaa myös Prahaan ja tutustua Nerudan Mala Stranan maisemiin. Jan Nerudan Prahalaistarinoita on nyt käännetty myös suomeksi. Luin Eero Balkin käännöksen, mutta en aivan kauheasti innostunut. Jotenkin se Jan Nerudan kieli ja 1800-luvun tarinat ovat minun makuuni vähän liian vanhahtavia. Minun tsekkiläinen suosikki kirjailijani on Bohumil Hrabal  .     

[Vieras0108]

Rain Man (YLE areenassa). En muistanutkaan että Valeria Golino näyttelee Charlien tyttöystävää. Yksi kuumimmista ja seksikkäimmistä naisista 80-90-luvun taitteesta, parhaiten on jäänyt mieleen roolistaan elokuvassa Hot Shots!

[ynwa]

Hostiles, netflix. Hyvä leffa ja Christian Bale vetää hyvin.

https://www.imdb.com/title/tt5478478/

[ynwa]

Fury, netflix. Kokematon tulokas joutuu sodan kauhuihin kokeneen yhdysvaltalaisen panssarivaunumiehistön mukana raa'assa taistelussa toisen maailmansodan kalkkiviivoilla.
Hyvä leffa. mm. Brad Pitt ja Shia LaBeouf.

https://www.imdb.com/title/tt2713180/

[Azazello]

^ Fury on tosi hyvä, Pitt on loistonäyttelijä.

[Vieras1703]

Hetki sitten Buster Keaton -klassikon The General. Huikeaa höyryveturin käsittelyä.

[RobertLey]

"Taistelulähetit - 1917" tuli käytyä eilen katsomassa arki-illan ratoksi. Teki kyllä vaikutuksen meikäläiseen, nimenomaan leffassa katsottuna. Ei se paras näkemäni sotaelokuva ole, mutta ehdottomasti paras näistä nykyisistä. Kertomus kahden britttiarmeijan taistelulähettikorpaalin matkasta ei-kenenkäään-maan läpi viemään naapuripataljoonaan edessä olevan hyökkäyksen peruutuskäskyä. Tapahtuma-aika huhtikuun alussa 1917, vajaan vuorokauden sisällä.

Kuvaus, lavastus ja ylipäätään tehosteet kyllä huippuja, visuaalisesti kympin luokkaa (vaikken minä mikään asiantuntija olekaan.) Kaksituntinen meni läpi hellittämättä, ja sehän tuolla tekniikalla oli kai vissisti tarkoituskin. Joku saattaa pitää juonta pinnallisena, mutta kyllä tuo kokonaisuus kaikkine yksityiskohtineen puhutteli vaihteeeksi enemmän kuin jokin moneen kertaan alleviivattu "moraalisanoma."

Noista elokuva-alan palkinnoista en suuremmin tiedä, mutta kyllä tuo ne kaksi Golden Globea ja seitsemän Baftaa varmasti ansaitsi. Ja vaikka Oscaritkaan eivät välttämättä ole automaattisesti (meikäläisen silmiin) hyvän elokuvan takuu niin kyllä niistä kymmenestä ehdokkuudesta ainakin muutaman voisi ensi sunnuntaina jakaa tälle rainalle.

Suosittelen aiheesta kiinnostuneille.

[Vieras0087]

Eilen katselin Teemalta Donnerin ohjaaman elokuvan Perkele!Kuvia Suomesta. En kyllä jaksanut tätä dokkaria ihan loppuun asti katsoa. Ihmettelin, että minkähän takia elokuva oli pitkään sensuroitu, eikä sitä saanut esittää kuin leikattuna versiona. Vasta vuonna 1986 elokuva sai elokuvatarkastamon hyväksynnän ja se saatiin esittää leikkaamattomana. Tällaisia dokumenttielokuvia täytyy tietysti tarkastella siinä ajankohdan historiallisessa kontekstissa jolloin ne on tehty. Aikoinaan Perkele!Kuvia Suomesta on varmasti ollut ihan kovaakin kamaa.

Donneria olen diggaillut jo ihan pienestä pojasta lähtien. En aikuisten puheista ja maailmasta vielä silloin ymmärtänyt tuon taivaallista, mutta Donnerin vetelä istuma-asento ja ylimielinen provosoiva käytös tv:n keskusteluohjelmissa tekivät kyllä suuren vaikutuksen pieneen ihmiseen. Muut istuivat kraka suorassa arjalaisessa jäykässä asennossa, mutta Jörkka rehnotti vetelänä tuolissaan ja kaiveli nenäänsä ja puhalteli aina välillä tupakansavua muiden keskustelijoiden silmille. Aistin Donnerissa sellaista ikuista anarkistisuutta. Joka kestikin sitten ihan loppuun asti.

Donnerin kirjat ovat kyllä tylsiä ja elokuvat lapsellisia ja huonoja, mutta mies itse siinä kaikessa arrogantissa suomenruotsalaisuudessaan oli puhdas taideteos. Donner oli kyllä katsonut tarkasti 1960-luvun ranskalaisen uuden aallon mestareiden Truffautin, Godardin ja Melvillen elokuvat ja yritti siirtää oppimansa omiin elokuviinsa, mutta se ei Donnerilta kovin hyvin onnistunut. Donnerin elokuvat olivat tietenkin aikanaan moderneja, mutta suurimpana heikkoutena oli mielestäni se, että Donnerin piti myös itse aina heilua mukana näyttelijänä näissä ohjaamissaan ja käsikirjoittamissaan elokuvissa. Donnerin mielestähän jokaisen elokuvan piti sisältää ainakin yksi panokohtauus. Ja koska Jörkka oli mielestään Suomen paras panomies, niin hänen piti saada esittää aina sitä suurta nussijaa. Alfred Hitchcock tyytyi johonkin koirankusettajan rooliin elokuvissaan, mutta Jörn Donner ei. Mutta aivan mainio äijä oli kuitenkin Jörkka. Kepeät mullat  .

[Jan_Kopecky]

Yhden parhaista (Hollywood) animaatioelokuvista koskaan, eli Ratatouille.

https://www.imdb.com/title/tt0382932/

Eipä kyllä Brad Bird / John Lasseter duolta ole juuri heikkoja esityksiä animaatioiden saralla tullutkaan.