Janin esimerkkien innoittamana etsin minäkin elokuvakirjastostani kauhua. Katselin Ramsey Campellin kirjaan perustuvat espanjalaisen Jaume Balagueron ohjaaman kauhuelokuvan Los Sin Nombre eli Nimetön (1999). Elokuvahan sai ilmestyessään paljon palkintoja ja näin sen ensimmäisen kerran Rakkautta ja anarkiaa- elokuvafestareilla. En oikeastaan muistanutkaan kuinka ahdistava tämä K18 elokuva on. Nimetön kertoo Claudiasta, joka viisi vuotta aikaisemmin on menettänyt pienen tyttärensä. Tai niin hän ainakin luulee. Tytön ruumis oli poltettu niin pahoin, että häntä ei voitu tunnistaa, mutta kultakorun takia hiiltynyttä jätöstä luultiin Claudian tyttäreksi. Juuri kun Claudia alkaa lopultakin päästä pahimman yli, niin hän saa puhelinsoiton tyttäreltään: "Äiti se olen minä...tule hakemaan minut".
Siitä se tarina lähtee sitten kehittymään. Elokuvassa on hyvin vähän mitään perinteisiä kauhuelokuvan shokkiefektejä, vaan se perustuu lähinnä kauttaaltaan pessimistiseen maailmankuvaan. Koko elokuvan kuvauskin palvelee tätä. Vaikka ollaan Espanjassa, niin yltäkylläiset värit eivät hehku, vaan maisema on koko ajan lohduton ja harmaa. Miljöö näyttäytyy tilanteesta riippuen kylmänä ja kliinisenä tai rappeutuvana ja likaisena. Uimarantakin on pilluutettu siivottomaksi. Elokuvassa ollaan absoluuttisen pahan jäljillä. Vähän samaan tapaan kuin Coppolan elokuvassa Ilmestyskirja.Nyt (perustuu Joseph Conradin kirjaan Pimeyden ytimessä). Conradin kirjassa ollaan kolonialismin jäljillä ja Campellin kirjassa ...en hirmutekojen sekä kidutusten jäljillä. Pimeyden voimat tekevät vastenmielistä työtään.
Oikeastaan Los Sin Nombre on "ahdistuselokuva" eikä niinkään kauhuelokuva. Siksi en haluakaan suositella sen katsomista kuin sellaisille seksisaittilaisille jotka välttämättä haluavat ahdistua .
Siitä se tarina lähtee sitten kehittymään. Elokuvassa on hyvin vähän mitään perinteisiä kauhuelokuvan shokkiefektejä, vaan se perustuu lähinnä kauttaaltaan pessimistiseen maailmankuvaan. Koko elokuvan kuvauskin palvelee tätä. Vaikka ollaan Espanjassa, niin yltäkylläiset värit eivät hehku, vaan maisema on koko ajan lohduton ja harmaa. Miljöö näyttäytyy tilanteesta riippuen kylmänä ja kliinisenä tai rappeutuvana ja likaisena. Uimarantakin on pilluutettu siivottomaksi. Elokuvassa ollaan absoluuttisen pahan jäljillä. Vähän samaan tapaan kuin Coppolan elokuvassa Ilmestyskirja.Nyt (perustuu Joseph Conradin kirjaan Pimeyden ytimessä). Conradin kirjassa ollaan kolonialismin jäljillä ja Campellin kirjassa ...en hirmutekojen sekä kidutusten jäljillä. Pimeyden voimat tekevät vastenmielistä työtään.
Oikeastaan Los Sin Nombre on "ahdistuselokuva" eikä niinkään kauhuelokuva. Siksi en haluakaan suositella sen katsomista kuin sellaisille seksisaittilaisille jotka välttämättä haluavat ahdistua .