[Kyybel]

^ No mutta tykkäsitkö? Ei haittaa jos joo, eikä myöskään jos et...

[FortySexN2]

Katselin tuossa aiemmin sen Barbien. Se on toosi kaukana mun tyypillisistä suosikkileffoista enkä olisi mennyt katsomaan ellei olisi kauniisti pyydetty. Se oli positiivinen yllätys, hauska, aika nokkelaa läppää ja huippunäyttelijät.

[Thor Patsas]

Jean Jacques Annaudin ohjaama Ruusun Nimi jonka pääosissa ovat Sean Connery sekä Christina Slater.

Umberto Econ kirjaan pohjautuva elokuva sijoittuu 1300-luvun italialaiseen munkkiluostariin jossa alkaa tapahtumaan outoja kuolemantapauksia joita veli William (Connery) ja hänen apulaisensa veli Adso (Slater) alkavat tutkia.

James Hornerin musiikki on kaunista ja elokuva muutenkin mukaansa tempaava.

[Mustelmann]

Marked for Death

Toimintaelokuvassa poliisi vetäytyy eläkkeelle todistettuaan omin silmin työparinsa kuoleman. Hän muuttaa vanhalle kotiseudulleen sukulaistensa pariin, mutta huomaa pian, että jamaikalainen huumejengi on ottanut alueen haltuunsa. Steven Seagalin esittämä poliisi lykkää eläkkeelle jäämistä sen verran, että ehtii antamaan pahiksille turpaan vielä kerran. Juoni tässä ei ihmeitä tarjoa, mutta luita murtava toiminta iskee kovaa. Seagalin käsillä huitovaa juoksutyyliä on myös aina hupaisaa katsoa.

[Mustelmann]

Pig

Melko omalaatuisessa leffassa Nicolas Cagen esittämä erakkovanhus etsii tryffeleitä metsästä rakkaan sikansa avustuksella. Eräänä yönä miehen mökkiin murtaudutaan ja sika varastetaan. Sen takaisin saaminen on monen mutkan takana, eivätkä mutkat ole kovinkaan ennalta-arvattavia. Kai tämä ihan hyvä oli, mutta aika hämmentävä leffa on kyseessä.

[Vieras1483]

Areenasta tuli katsottua "Mississippi burning" v:lta 1988. - Olikin aikaa kun näki viimeksi. Gene Hackman ja Willem Dafoe pääosissa, Frances MacDormand naissivuosassa. - Hackman veti roolin kovaotteisena, toisena FBI:n tutkijana kotiin - mutta ei Dafoekaan nuorempana esimiehenä jäänyt jälkeen. - Tosielämässä näiden kahden FBI-miehen esikuvat (Sullivan ja Proctor) iät olivat kyllä päinvastaiset, Sullivan vanhempi ja Proctor nuorempi. Mutta hyvin oli amerikkalaisittain saatu esiin myöskin näiden miesten toisistaan poikkeavat luonteet, esimies edusti Northia siinä missä vanhempi oli syntyjään Dixien miehiä.

Oli kyllä hyvä elokuva, varsinkin tällaiselle joka ei ole Dafoen aikaisempaa tuotantoa juuri nähnyt. Samaan pötköön katsoin myös Juoksuhaudantien, joka myös löytyy Areenasta.

Muita elokuvia mitä olen lähiaikoina katsonut:

Ulkomaiset:
First Blood ja kaikki sen (turhat) jatko-osat (Rambot)
Ice Road, Honest Thief, Unknown (Liam Neeson)
John Wick: Chapter 4
Knock at the Cabin
Parasite, Train to Busan
Mad Max: Fury Road
Sound of Freedom
You Were Never Really Here

Kotimaiset:
Hytti Nro. 6, Kuolleet Lehdet, Tove

[RobertLey]

Kuolleet lehdet tuli käytyä katsomassa. - Kaurismäki on Kaurismäki. Tykkäsin 👍.

[FortySexN2]

Gran Turismo. Vähänkään peleistä kiinnostuneet tietävät mistä on kyse. Katselen nilkka suorana, hyvän fiiliksen on saatu luotua. GTR Nismo pitäisi olla omassakin autotallissa.

[Mustelmann]

Dragonheart aka Viimeinen lohikäärme

Tämä on tuttu leffa lapsuudestani ja katsoin sen nyt uudelleen 20 vuoden tauon jälkeen. Ihan mukava fantasiaelokuva lohikäärmeestä ja hänen metsästäjästään, joka lopulta ystävystyy saalistamansa otuksen kanssa. Digitaalisena toteutettu lohikäärme näyttää vähän alkeelliselta, mutta sen äänenä toimiva Sean Connery pelastaa paljon.

[RobertLey]

Eilen tuli katsottua Areenasta hiljattain edesmenneen elokuvaohjaaja Ilkka Järvi-Laturin esikoisohjaus "Kotia Päin" v:lta 1989. Perustuu tositapahtumiin, esim Murhainfon sivuilla on siitä hyvin taustatietoa otsikolla "Palkkamurha Oulussa 1986." Näin tuon leffan ensikerran kloppina tv:stä joskus 90-luvun alkupuolella ja jossain kätköissä lienee edelleen VHS-kasettina (tuli hommattua aikanaan parikymmentä vuotta sitten muistaakseni Kallion Karhupuiston kulmilta leffadivarista, vastapäätä Kallion kirjastoa.)

Mieleen olivat jääneet pääosien esittäjien, tuolloin vielä nuorten näyttelijänalkujen Ilkka Koivulan sekä Jonna Järnefeltin panokoht... intiimi kanssakäyminen. Samoin Risto Tuorila ilmeisesti uransa ainoassa selkeässä pahiksen roolissaan vankilasta vapautuneena sadistisena venkulana. Tuli mieleen, että Tuorila ja esim v 1992 Veikko Aaltosen ohjaamassa elokuvassa "Tuhlaajapoika" kieroutunutta psykiatria esittänyt Esko Salminen saisivat ehkä jopa Sir Anthony Hopkinsin Hannibal Lecterin kalpenemaan; sen verran tiiviisti sairaiden tyyppien nahkoihin näyttivät menevän.

Olihan ainakin jollakin tasolla nostalginen raina.

[Kapu]

^"Härkönen on muuttomies..."
Maisemat ovat muuttuneet 35 vuodessa, mutta mielenlaatu on kai pysynyt samana.

[guuguuman]

Pari päivää sitten katsoin osittain Järvi-Laturin Tallinnan pimeys-leffaa ihan TV:stä. Leffa sijoittuu Viron itsenäistymisen jälkimaininkeihin ja kertoo kultalastin ryöstämisestä sähkökatkon turvin. Elokuva on kuvattu 90-luvun alun Tallinnassa ja jo pelkästään sen takia katsomisen arvoinen. On hauska bongailla tuttuja paikkoja ja sitä kuinka valtavasti kaupunki on muuttunut. Eikä tarinakaan ole pienimuotoisuudessaan hullumpi.

[RobertLey]

^^ "Tulin kertomaan Liimatais-vainaalle että nää oot huora."

^ Katsoin kanssa tuon Tallinnan pimeyden ja tosiaan jo pelkät leffassa näkyneet tutut ysäri-miljööt herättivät takautumia. Ei ollut todellakaan "lasipalatseja" tuolloin Kesklinnassa vieri vieressä.

[Thor Patsas]

Stanley Kubrickin klassikko vuodelta 1964 joka on tietenkin Tohtori Outolempi: Eli Kuinka Lakkasin Olemasta Huolissani ja Opin Rakastamaan Pommia

Löysin tämän erikoisjulkaisu eilen paikallisesta divarista DVD:lle ja olihan tämä farssi taas hauska katsoa. Peter Sellers kolmoisroolissa sekä muutama muukin tuttu näyttelijä kuten George C. Scott, James Earl Jones sekä aina äreän oloisista rooleistaan tuttu Keenan Wynn. Minulta ennestään löytyy Kubrickin leffaboksi mutta tätä elokuvaa ei siinä ole joten olen iloinen että ostin tämän. ✌️

[Julia]

Stanley Kubrickin klassikko vuodelta 1964 joka on tietenkin Tohtori Outolempi: Eli Kuinka Lakkasin Olemasta Huolissani ja Opin Rakastamaan Pommia

Löysin tämän erikoisjulkaisu eilen paikallisesta divarista DVD:lle ja olihan tämä farssi taas hauska katsoa. Peter Sellers kolmoisroolissa sekä muutama muukin tuttu näyttelijä kuten George C. Scott, James Earl Jones sekä aina äreän oloisista rooleistaan tuttu Keenan Wynn. Minulta ennestään löytyy Kubrickin leffaboksi mutta tätä elokuvaa ei siinä ole joten olen iloinen että ostin tämän. ✌️

Tää on tosi hyvä!

Ite eilen näin Scorsesen Killers of the Flower Moonin. Ei ollu musta viiden tähden leffa, mutta hyvä kuitenkin.

[Granado]

Eilen tuli katsottua Areenasta hiljattain edesmenneen elokuvaohjaaja Ilkka Järvi-Laturin esikoisohjaus "Kotia Päin" v:lta 1989. Perustuu tositapahtumiin, esim Murhainfon sivuilla on siitä hyvin taustatietoa otsikolla "Palkkamurha Oulussa 1986." Näin tuon leffan ensikerran kloppina tv:stä joskus 90-luvun alkupuolella ja jossain kätköissä lienee edelleen VHS-kasettina (tuli hommattua aikanaan parikymmentä vuotta sitten muistaakseni Kallion Karhupuiston kulmilta leffadivarista, vastapäätä Kallion kirjastoa.)

Mieleen olivat jääneet pääosien esittäjien, tuolloin vielä nuorten näyttelijänalkujen Ilkka Koivulan sekä Jonna Järnefeltin panokoht... intiimi kanssakäyminen. Samoin Risto Tuorila ilmeisesti uransa ainoassa selkeässä pahiksen roolissaan vankilasta vapautuneena sadistisena venkulana. Tuli mieleen, että Tuorila ja esim v 1992 Veikko Aaltosen ohjaamassa elokuvassa "Tuhlaajapoika" kieroutunutta psykiatria esittänyt Esko Salminen saisivat ehkä jopa Sir Anthony Hopkinsin Hannibal Lecterin kalpenemaan; sen verran tiiviisti sairaiden tyyppien nahkoihin näyttivät menevän.

Olihan ainakin jollakin tasolla nostalginen raina.

Hyvä elokuva. Alun kamera-ajossa näkyy nostalgista Oulua. Keskuskenttä (jossa mm. Paavo Nurmi juoksi Suomen ennätyksiä) ja pesäpallokenttäkin ovat vielä paikoillaan. Nyt niiden paikalla on uudisrakennuksia. Ja myös torin makasiinit ovat vielä alkuperäisillä paikoillaan. Rannan Matala oli kyllä legendaarinen baari kauppatorin kupeessa. Harmittaa, kun en koskaan poikennut siellä oluella. Mieli kyllä teki, mutta en uskaltanut koska Matalalla oli niin hurja maine. Mutta kait siellä nyt sen tuopillisensa olisi saanut nautiskella ihan turvallisesti. Poliiseille se oli tuttu paikka, koska sieltä yleensä löytyi syylliset, jos Oulussa tapahtui jotain pahempia rötöksiä.

Risto Tuorila on kyllä hieno näyttelijä, joka vetää tämän sadistisen murhamiehenkin roolin täysin uskottavasti. Risto Tuorila näytteli Oulun kaupunginteatterissa vuosina 1981-2010, eli 29 vuotta. Tuorila on vielä eläköitymisensä jälkeenkin näytellyt monia rooleja Oulun kaupunginteatterissa. Tuli aina ennen valittua ne näytelmät mitä menin katsomaan ihan sillä perusteella, että näyttelikö Risto Tuorila siinä näytelmässä. Risto Tuorila on siviilissäkin todella mukava ja vaatimaton kaveri. Teatterilaiset tapasivat käydä aina näytelmien jälkeen ravintola Haarikassa juomassa olutta, ja sain siellä monta kertaa jutella Risto Tuorilankin kanssa. Juteltiin Linnasta ja Tuntemattomasta sotilaasta ja Mollbergista. Ilkka Koivulakin oli silloin Oulun kaupunginteatterin näyttelijä, kun Kotia päin- elokuvaa filmattiin. Ja Jonna Järnefelt on kyllä ollut kaunis ja hyvävartaloinen nainen nuorena. Ja osaa näytellä uskottavasti niissä intiimeissäkin kohtauksissa  .

Elokuvan ennakkoensi-ilta oli elokuvateatteri Riossa. Tunsin Rion omistajan ja sain sinne lipun. Siellä esiteltiin elokuvan ohjaaja ja näyttelijöitä. Läsnä olivat myös Rannan Matalan "stuntmanit". Osa tuotiin suoraan Oulun lääninvankilasta vanginvartija- ja poliisisaattueessa. Elokuvan pyöriessä takarivistä kuuluikin möreä äänisiä kommentteja tapahtumien kulusta tyyliin "Ei se ihan noin oikeasti mennyt". Murhainfostahan voi tosiaankin lukea tapahtumien oikean kulun. Elli ja Mika eivät tehneet itsemurhaa ajamalla mersulla Oritkarin satamalaiturilta mereen, vaan jatkoivat normaalia elämäänsä kunnes ruumis löytyi vuoden kuluttua kymmenen metrin syvyydestä sataman remonttitöiden yhteydessä. Palkkamurhaaja, joka ensin löi uhrilta vesurilla jalat murskaksi ja sitten puunuijalla nuiji hänet kuoliaaksi kylpyammeeseen, sai teostaan yhdeksän vuotta vankeutta ja Elli sai seitsemän kuukautta vankeutta. Muut osalliset selvisivät ehdonalaisella. Mielestäni tuomiot olivat oikeudenmukaisia. Ainakin minun oikeustajuni mukaan Elli oli lähinnä uhri, eikä hänellä ollut juuri muita vaihtoehtoja, jos ylipäänsä halusi jatkaa elämäänsä. 1990-luvulla Ellillä oli keskustassa Asemakadulla grillikioski. Tuli usein käytyä baari-illan jälkeen siellä syömässä. Eväät olivat hyvät ja palvelu ystävällistä. Rannan Matalan baarinpitäjän kokemuksella  Elli osasi pitää känniset asiakkaat kurissa ja jokainen sai tehdä ostoksensa rauhassa omalla vuorollaan.

[Thor Patsas]

Hammer tuotannon The Mummy (1959)

Peter Cushing on arkeologi John Banning joka löytää egyptiläisen prinsessan Anankan haudan ja herättää samalla kirotun muumion Khariksen joka tietenkin lähtee Banningin perään pelastaakseen prinsessan.

Draculan roolista paremmin tunnettu Christopher Lee oli aika pelottava muumio Khariksena. Lapsena kun näin tämän ensimmäistä kertaa niin se lopputaistelu Banningin ja Khariksen välillä jäi mieleen ja se surullinen loppukohtaus.

Huomaa että ne Brendan Fraserin tähdittämät Muumio leffat ovat selkeästi saaneet vaikutteita tästä elokuvasta vaikka poikkeavat juoneltaan joiltain osin.

[pillut_pyöreeks]

Just loppui Yle Teemalla "Mulholland Drive".
Mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava elokuva, mutta puolen välin jälkeen en enää ymmärtänyt yhtään mitään mitä siinä tapahtui...
Lesbo seksiäkin oli hiukan, joten sopii tälle palstalle 
Jos joku katsoi tuon myös ja ymmärsi, niin olis kiva tietää mitä siinä loppupuolella tapahtui?
Tais mulla olla taas kaikki veri kikulissa niin ei aivot toimi 

[M.U. Tiainen]

^ Niin. Tämä eroittaa kulttuurieliitin rahvaasta eli toisin sanoen kukaan ei ymmärrä leffasta hölkäsen pöläystä ja siksi se on viiden tähden leffa. 

[pillut_pyöreeks]

Aivan, mutta oli se hyvä kuitenkin