Katsoin pitkästä aikaa Ingmar Bergmanin hienon elokuvan Kesä Monikan kanssa vuodelta 1953. Elokuva perustuu Per Anders Fogelströmin romaaniin Sommaren med Monika (1951). Oikeastaan en enää muistanutkaan kuinka hieno tämä Bergmanin varhaistuotannon elokuva on. Elokuvassa alle parikymppiset Monika ja Harry tapaavat kahvilassa. He ovat työläistaustaisia nuoria ja työskentelevät molemmat varastossa. Työ on tylsää ja uuvuttavaa ja Tukholma kuvataan neorealismin hengessä ankeana ja harmaana paikkana nuoren ihmisen elää elämäänsä. Harry saa myöhästelyn takia kenkää työpaikaltaan ja Monika riitaantuu juopon isänsä kanssa. Nuoret ottavat hatkat ja lähtevät Harryn isän veneellä Tukholman saaristoon.
He asuvat koko kesän veneessä Tukholman saaristossa ja kun rahat loppuvat niin he varastelevat ruokansa tyhjillään olevista kesämökeistä. Nuoret irtautuvat ankeasta maailmasta ja nauttivat kesän, auringon ja valon idyllistä meren äärellä. Bergmanin kamera hellii nuoria rakastavaisia ja hehkuu luonnon puhtautta, raikkautta ja kauneutta. Monika näyttelevä Harriet Andersson suorastaan tihkuu erotiikkaa ja seksuaalista jännitettä. Amerikassa tätä Bergmanin sensuellia elokuvaa mainostettiinkin rohkealla elokuvajulisteella "Monica - The Story of a Bad Girl". Ruotsin kesä on kaunis mutta lyhyt. Syksy ja arki koittavat myös Harrylle ja raskaana olevalle Monikalle. He palaavat Tukholmaan ja Harry menee tehtaaseen töihin. Nuoret menevät naimisiin ja Monika synnyttää lapsen. Harry opiskelee iltakurssilla insinööriksi, mutta Monika kyllästyy vauvan hoitamiseen, yksinäisyyteen ja rahan puutteeseen, ja jättää Harryn ja lapsen ja lähtee etsimään onneaan muualta. Elokuvan loppuratkaisu on kyllä rohkea 1950-luvun alun Ruotsissa. Suomessa ei kukaan elokuvatekijä olisi uskaltanut edes haaveilla moisesta.
Elokuva teki Ingmar Bergmanista ja Harriet Anderssonista maailmantähtiä, ja ranskalaisen uuden aallon mestari Jean-Luc Godard kirjoittikin vuonna 1958, että "Kesä Monikan kanssa on omaperäisimmän elokuvantekijän omaperäisin elokuva, joka vauhditti modernin elokuva renessanssia". Francois Truffaut kunnioitti esikoiselokuvassaan 400 kepposta Bergmanin elokuvaa kohtauksella, missä päähenkilöt koulupojat Jean-Pierre Leaud ja Patrick Auffay varastavat Bergmanin elokuvajulisteen elokuvateatterin mainostaululta.
Ingmar Bergman ja Harriet Andersson kävivät talvella 1953 promoamassa elokuvaa Helsingissä ja yöpyivät hotelli Kämpissä. Jörn Donner kirjoitti muistelmissaan, että "Käynti Helsingissä oli luultavasti vain tekosyy, jonka varjolla saattoi viettää lemmenviikonlopun vieraalla paikkakunnalla. Totta helvetissä kansa käy elokuvissa - kuka nyt ei haluaisi tuijottaa Harriet Anderssonin tissejä". Niinpä. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mutta yhtä kaikki. 1960-luvun alussa Jörn Donner muutti Tukholmaan ja onnistui iskemään ihailemansa Harriet Anderssonin. Ehkä suomalaisen älykön arrogantti suomenruotsalaisuus puri ruotsalaiseen maailmantähteen. Pariskunta eleli Tukholmassa susiparina syntisessä avoliitossa ja teki Ruotsissa viisi elokuvaa vuosina 1963-67.
.