Kait sitä pitäisi hämmästyttävänä silloin, jos yhtään mitään vastakkainasettelua eri ryhmien välillä ei olisi maailmanlaajuisemmalla ja paikallisemmilla tasoilla.
Toisaalta entäs jos on jo viimeiseen kyllästynyt vaikkapa vastustamaan niitä, jotka ovat vastaan jotakin ihmisryhmää ja ilmaisevat sen selkeästi, jopa äänekkäämminkin?
Mitä sitä elämänenergiaa tuhlaamaan niihin, ketkä eivät vaan näe tiettyjä asioita saati ihmisiä samansuuntaisesti. Ei ainakaan houkuttelisi välittää vaan pikemminkin voi antaa ihmisten pitää käsityksensä, koska siihen ei yksi voi toisten puolesta vaikuttaa. Näin on tullut opittua kantapään kautta. Tämä ei tokikaan edusta kaikkien näkemystä vaan korostan, että saa olla sillä kannalla niin kuin haluaa ja ilmaista sen selkeästi.
Jos esim. transihmisten vastustajia on reippaammin, niin olkoon sitten niin. Joku Tuuli tai vastaava voi somessa ilmaista kantansa ja opettaa asennekasvamista suuntaan mihin tahtoo, mutta siitäkään en pahastu enkä vastusta ketään. Ei vaan oikein tunnu sydämen asialta vastustaa, vaikka ego haluaisikin.
Miksi ylipäätään kantaa suurempaa vastustusta, kenenkään? Missään asioissa? Eihän toki tarvitse olla samaakaan mieltä, mutta ei kukaan ole pakottanut asettumaan eri leireihin. Jos tarkkoja ollaan, tuskin kukaan muukaan haluaisi purkaa energiaansa sellaiseen, joka on pois vaikkapa toisenlaisista, aidosti motivoivista asioista ja tekemisistä.
Tosiaan eipä kenenkään elämä siihen kuihdu, että on olemassa esim. transsukupuolisia tässä maailmassa. Tai ainakaan ei pitäisi. Yhtäkään ei ole pakko lähestyä eikä kokeilla elämänsä varrella, jos ei huvita. Se on ok. En ainakaan ole tässä pakottamassa ketään saati syyttelemässä, koska löytyy ne, jotka tulevat kokeilemaan vapaasta tahdostaan ja uteliaisuudestaan ilman pakottamista.
Eikä ole tarpeen nostaa meteliä eri ryhmien oikeuksista. Joku muu saattaa toimia niin, mutta se ei ole kyllä sitä miten vaikkapa minä haluaisin toimia. Eri leireihin äänekkäästi asettuminen ja vastustaminen ei ole kaikkien juttu, koska ihmiset ja tilanteet voivat muuttua. Ennemmin voisi vaan armahtaa anteeksiannolla ja elää vaan rennosti ilman suurempaa kinaa, läsnäolon voimalla. Tämäkin vain yksi näkökulma eikä suinkaan kenellekään pakotettu.
(Rukouksin ja toivoen ainakin parasta, vaikkei aina toiveesta huolimatta kaikkialla toteudukaan.
)
Toisaalta entäs jos on jo viimeiseen kyllästynyt vaikkapa vastustamaan niitä, jotka ovat vastaan jotakin ihmisryhmää ja ilmaisevat sen selkeästi, jopa äänekkäämminkin?
Mitä sitä elämänenergiaa tuhlaamaan niihin, ketkä eivät vaan näe tiettyjä asioita saati ihmisiä samansuuntaisesti. Ei ainakaan houkuttelisi välittää vaan pikemminkin voi antaa ihmisten pitää käsityksensä, koska siihen ei yksi voi toisten puolesta vaikuttaa. Näin on tullut opittua kantapään kautta. Tämä ei tokikaan edusta kaikkien näkemystä vaan korostan, että saa olla sillä kannalla niin kuin haluaa ja ilmaista sen selkeästi.
Jos esim. transihmisten vastustajia on reippaammin, niin olkoon sitten niin. Joku Tuuli tai vastaava voi somessa ilmaista kantansa ja opettaa asennekasvamista suuntaan mihin tahtoo, mutta siitäkään en pahastu enkä vastusta ketään. Ei vaan oikein tunnu sydämen asialta vastustaa, vaikka ego haluaisikin.
Miksi ylipäätään kantaa suurempaa vastustusta, kenenkään? Missään asioissa? Eihän toki tarvitse olla samaakaan mieltä, mutta ei kukaan ole pakottanut asettumaan eri leireihin. Jos tarkkoja ollaan, tuskin kukaan muukaan haluaisi purkaa energiaansa sellaiseen, joka on pois vaikkapa toisenlaisista, aidosti motivoivista asioista ja tekemisistä.
Tosiaan eipä kenenkään elämä siihen kuihdu, että on olemassa esim. transsukupuolisia tässä maailmassa. Tai ainakaan ei pitäisi. Yhtäkään ei ole pakko lähestyä eikä kokeilla elämänsä varrella, jos ei huvita. Se on ok. En ainakaan ole tässä pakottamassa ketään saati syyttelemässä, koska löytyy ne, jotka tulevat kokeilemaan vapaasta tahdostaan ja uteliaisuudestaan ilman pakottamista.
Eikä ole tarpeen nostaa meteliä eri ryhmien oikeuksista. Joku muu saattaa toimia niin, mutta se ei ole kyllä sitä miten vaikkapa minä haluaisin toimia. Eri leireihin äänekkäästi asettuminen ja vastustaminen ei ole kaikkien juttu, koska ihmiset ja tilanteet voivat muuttua. Ennemmin voisi vaan armahtaa anteeksiannolla ja elää vaan rennosti ilman suurempaa kinaa, läsnäolon voimalla. Tämäkin vain yksi näkökulma eikä suinkaan kenellekään pakotettu.
(Rukouksin ja toivoen ainakin parasta, vaikkei aina toiveesta huolimatta kaikkialla toteudukaan.
)