Lapsuudessa (7-8-vuotiaana) Alice Cooper.
Kuunneltiin parhaan kaverin kanssa "Poisonia" ja barbi-leikeissä Ken toimitti Alice Cooperin roolia, joka kävi vuorotellen panemassa kaikkia nais-barbeja. 🤣🤣🤣🙈 Olin vähän tämmönen jo silloin.
Myöhemmin se Kärpästen herran blondi kundi. Mulla oli fantasioita häntä koskien. 🤭
Joskus 13-vuotiaana olin aivan lääpälläni BSB:n Nick Carteriin. Leikkelin Bäkkäreiden julisteista pelkät hänen naamansa ja ripustelin huoneeni seinille. 🤣 Koulun lukollisen lokeroni ovessa sisäpuolella oli myös ilahduttamassa Nick Carterin pärstä. 😅
Sitten tuli se Apulanta ja Tehosekoitin-kausi joskus ysärin loppupuolella. Tehosekoittimen Otosta maalasin silloin muotokuvankin. Ne kiharat ja trumpettipökät, sekä se hattu silloin...! 🥴 Ja lavaesiintyminen. Apulannan Sipe Santapukki oli myös ihq. 🥴
Sitten saapuivatkin myöhemmät teinivuodet ja Marilyn Manson, josta näin joskus märkiä unia. 😅🤭 Keikallekin pääsin 18-vuotiaana. Voi pojat!
Ja oli se Ville Valokin kuuma mun mielestä silloin. Sängyn päädyssä oli iso juliste hänestä. 🤭
Teininä muistan runkanneeni katsoessani ja kuunnellessani videotaltiointia Jimi Hendrixin soolo-kitaroinnista Woodstockissa. 🥴🤩🔥