[häkkisen isa]

Valtaosa ihmisistä tyytyy.

Ei jakseta/uskalleta etsiä sitä tyyppiä, jonka kanssa kaikki tarpeet tulisi täytettyä puolin ja toisin.
Sen sijaan otetaan se ensimmäinen, joka osoittaa kiinnostusta ja viedään hänet parhaimmillaan (pahimmillaan) alttarille asti.
Pelko yksinäisyydestä on niin kova, että jämävalinnat kelpaa.

Alusta asti takaraivossa jyskyttää, että se ja se ei kyllä oikein nyt toimi ja onhan sillä paska musamakukin, mut mennään näillä.
Ja sit ihmetellään, kun ei oikein mikään toimi.

Näitä tyytymisiä on nähty ja niitä on planeetta täynnä.

täähän se ois. tyydytään huonoon kohteluun, huonoon yhteensopivuuteen, huonoon kommunikaatioon, huonoon seksiin, huonoon musamakuun.

onhan se aina myös priorisointia, et minkä nyt kokee itelleen tärkeimmäks - jos tärkeintä on et ei oo yksin, tai et heila kelpaa perheelle, tai et kaverit pitää sitä hyvänä saaliina, niin se on sit se mitä saa.

ehkä just siks et nään töissä niin paljon sitä kun seksielämä ei toimi, ja myös siks et ylipäätään pidän ite seksiä niin tärkeänä, niin en pystyis tyytymään huonoon seksiin vaikka muuten natsais. mun kumppanin parhaat ominaisuudet on sen lempee luonne, älykkyys, huumorintaju, samanlaiset arvot, arvostus millä se mua kohtelee, samanlaiset mieltymykset seksin suhteen, ja kaunis paksu kulli.

[äRHäkkä]

Joskus luin, että useimmiten syy eroon on raha tai seksi. Ymmärrän hyvin. Romantikkona uskon kuitenkin, että hyvällä toimivalla seksillä paikkaa monta rahariitaa ja ehkä jopa paskan musiikkimaun. Nykyisin kun on hyviä vastamelukuulokkeita. Tarpeeksi usein seksiä, niin oksitosiini pitää huolen lopusta.

[AegonX]

yksiavioisuus ei toimi, se on tylsää ja ankeaa ja mustasukkaisuus on aivan turha tunne mistä ei ole mitään hyötyä oikein mihinkään suuntaan, jos sitä ei kanavoi siihen, että kehittää suhdetta ja itseään.

Yksiavioisuus tosiaan ei kai ole ihmislajin luonnollinen olotila, mutta monissa yhteiskunnissa on ajateltu että kyseinen kulttuurinen ratkaisu (ja lisäksi mm. huoraamisen paheksunta) tarvitaan jotta (1) syntyvyys pysyy kestävällä tasolla, ja (2) vähän huonommillakin miehillä on joku syy olla mukana yhteiskunnassa ja tehdä rakentavia asioita.

Toisin sanoen, perinteiset arvot lupaavat että vähän huonompikin mies saa itselleen oman naisen kunhan on kiltisti, ja tämä varmistetaan sillä että naisilta kielletään kiltille kotiäitiydelle vaihtoehtoiset elämäntavat.

Se, mitä länsimaissa on tapahtunut 60-luvulta alkaen, eli syntyvyyden romahtaminen ja huonojen miesten enenevä jääminen inceleiksi (koska on käsittääkseni aivan totta, että fiksu nainen ei rupea tyypillisen huonon miehen vaimoksi jos naiselle sallitaan omalta kannaltaan parempia vaihtoehtoja), osoittaa että on yllättävän haastavaa rakentaa toimivaa ja kestävää yhteiskuntaa ilman kaikkea sitä ikävää patriarkaalista alistamista josta perinteiset arvot koostuvat.

(Itsellenihän äärimmäisen liberaalit arvot toimivat hyvin, enkä ole esim. ollenkaan taipuvainen mustasukkaisuuteen, mutta toisaalta olisin hyvin huolissani kuinka liberaalit arvot näyttävät väistämättä romahduttavan syntyvyyden, jos en toisaalta olisi sitä mieltä kuinka asialla ei luultavasti ole väliä koska kohta ihmistä fiksummat tekoälyt anyway syrjäyttävät ihmiset kaikesta taloudellisesti tuottavasta toiminnasta ja joko eliminoivat ihmiset vanhentuneena turhana teknologiana tai ottavat meidät yltäkylläisyydessä eläviksi laiskotteleviksi lemmikeiksi.)