Käden lihasten alati kasvava pakotus ja liukuvoiteen ylettömän kulutuksen aiheuttama harmistus sai minut pohtimaan; olisiko elämässä sittenkin muita vaihtoehtoja.
Jo taannoin olivat pikkulinnut kuiskineet suloisia säveliä korvaani, viestittäen uudesta pesästä. "Nyt on annettava käteni levätä" -totesin tuskastuneena. Ja kuin Von Döpeln ratsasti aukkoja katsellen, niin minäkin loin silmäyksen naapurisivustolle... "Ei, ei, ei. Liukuhihnalle ei tämä mies hyppää, ennemmin kotona nyhrään, kuin annan Marokolaisen runkata tyhjää" -totesin harmistuneena. Mieleeni palaili tuo pikkulintujen sanoma ja pohdin, olisiko tuossa uudessa tulokkaassa potentiaalia?
Kaivelin esiin pergamentin, kirjailin siihen "mahtisonni, iso kulli, kuis kulkis, sulla oli tavaralle joku hinta" , kiinnitin sen lempi kyyhkyni koipeen ja jäin odottamaan vastausta. Eipä aikaakaan kun savumerkit viestittivät tapaamisen vahvistuneeksi. Ei ihme, sillä alakerran Kerttukin syttyi tuosta repliikistä. Satuloin Rusinantteni, heitin roskiin tyhjän lubrikantte pullon ja kippasin koko Kopin säästöpossuni tyhjäksi.
Paikanpäälle saavuin selvin sävelin, eikä aikaakaan kun minut päästettiin sisään... Ja totta tosiaan, niin oli vastassa oikein kaunis naaras, tumma ja timmi. Koko matkan kohti kutuluolaa katseeni harhaili tuon neitokaisen reisissä ja pakaroissa. Perkele ne näyttivät hyvältä siinä tiukassa mekossa. Vehje alati kovettuen siinä portaita kiivetessä, kieli melkein neidon reisien välissä pohdin, että onko vielä pitkä matka jonnekkin? Kokoajan kasvava pakotus alapäässä oli muuttamassa etenemiseni yhtä tuskalliseksi kuin Ferdinand Fochilla Sommen taistelussa reilu sata vuotta aiemmin.
Päästyäni sisälle ja pyyhittyäni hikikarpalot kasvoilta ja kuivattuani kaksteho lasini näin eteisen valon kajossa nyt paremmin mitä oli vastassa. Söpö kuin mikä, kaunis suorastaan. [toimituksen huomautus: poistettu 179 sivua erillaisia vuolaasti kehuvia adjektiiveja]. Kaivoin esiin kaikki säästöni ja lunastamattoman ässä arvan, sekä kolme puolentoista litran palautuspulloa. "Huh finanssi asiat hoidossa ja sitten toimintaan".
Varovasti aloin riisua tuolta neidolta vaatetusta ja tutustumaan mitä alta löytyikään. Sieltähän löytyi, ai, miten söpöt tissit ja mahtava peppu. Kaivoin esiin mukanani olleen kasettisoittimen, sieltä painoin play, näin Imperial marssin tahdissa riisuin lannevaatteeni ja paljastin koko kylän hienoimman vehkeen. Perään vielä nauhalta abloodit, jotka oli tallentanut Pulmusten ekalta kaudelta 90-luvulla kun tuo tuli uusintana aamupäivisin.
Livuin neidon viereen sängylle kuin pantteri ja asetin rannakanavaroireiden piinaamaan käteni hänen pyhimmilleen... Ja voi jestas se oli kostea, naapurin Arskan Bilteman pinta kosteusmittari olisi huutanut punaista. Asettelin mahaani hiukan paremmin, että tuo veitikkani tuli esiin ja sinne se hupun kera hitaasti lipui neidon sisään. Tai olisi lipunut, jos se ei olisi ollut aivan pahuksen tiukka, ihankuin meidän kerrostalon marjakellarin ovi, just oikeassa asennossa pitää tuupata, muuten ei mene. Menihän se, mutta olkaa pojat varovaisia.
Siirrytään aikaa säästääkseni kohtaan, jossa tämä naaras kiipesi päälleni: Ja kyllä, olinkin tätä uumoilut jo ensi kosketuksella, tässä se oli... Se oli oravapillu. Niin se lähti nuolemaan kaluni vartta, märässä tiukassa puristuksessa, kuin tuo metsien pörröhäntä käpynsä kera juoksisi männyn runkoa pitkin.
Katselin kuinka tuon naisen kauniit muodot näkyivät varjona seinällä, nännit pystyssä siinä varjokuvassa nöpöttäen, samaan aikaan sukuelimeni sai parasta kyytiä pitkään aikaan. Tässä on ihmisen hyvä olla.
Tiimalasissa oli santa tällä välin valunut sille mallille, että oli aika siirtyä luovutus vaiheeseen: Käänsin neidon alleni ja niin minä luovutin, luovutin ihan kantapäitä myöten ja täytin koko My Size tuotteen. Huh, siinä minä makasin, täysin tyydytettynä. Aivan mahtava kokemus.
Plus 18, ajoittaista tihkusadetta.
Kiitämme kokonaisuutta, ymmärrämme, että kyse oli aivan aloittelijasta tällä alalla, joka tiedostaa ne kohdat joissa pitää petrata.
Jo taannoin olivat pikkulinnut kuiskineet suloisia säveliä korvaani, viestittäen uudesta pesästä. "Nyt on annettava käteni levätä" -totesin tuskastuneena. Ja kuin Von Döpeln ratsasti aukkoja katsellen, niin minäkin loin silmäyksen naapurisivustolle... "Ei, ei, ei. Liukuhihnalle ei tämä mies hyppää, ennemmin kotona nyhrään, kuin annan Marokolaisen runkata tyhjää" -totesin harmistuneena. Mieleeni palaili tuo pikkulintujen sanoma ja pohdin, olisiko tuossa uudessa tulokkaassa potentiaalia?
Kaivelin esiin pergamentin, kirjailin siihen "mahtisonni, iso kulli, kuis kulkis, sulla oli tavaralle joku hinta" , kiinnitin sen lempi kyyhkyni koipeen ja jäin odottamaan vastausta. Eipä aikaakaan kun savumerkit viestittivät tapaamisen vahvistuneeksi. Ei ihme, sillä alakerran Kerttukin syttyi tuosta repliikistä. Satuloin Rusinantteni, heitin roskiin tyhjän lubrikantte pullon ja kippasin koko Kopin säästöpossuni tyhjäksi.
Paikanpäälle saavuin selvin sävelin, eikä aikaakaan kun minut päästettiin sisään... Ja totta tosiaan, niin oli vastassa oikein kaunis naaras, tumma ja timmi. Koko matkan kohti kutuluolaa katseeni harhaili tuon neitokaisen reisissä ja pakaroissa. Perkele ne näyttivät hyvältä siinä tiukassa mekossa. Vehje alati kovettuen siinä portaita kiivetessä, kieli melkein neidon reisien välissä pohdin, että onko vielä pitkä matka jonnekkin? Kokoajan kasvava pakotus alapäässä oli muuttamassa etenemiseni yhtä tuskalliseksi kuin Ferdinand Fochilla Sommen taistelussa reilu sata vuotta aiemmin.
Päästyäni sisälle ja pyyhittyäni hikikarpalot kasvoilta ja kuivattuani kaksteho lasini näin eteisen valon kajossa nyt paremmin mitä oli vastassa. Söpö kuin mikä, kaunis suorastaan. [toimituksen huomautus: poistettu 179 sivua erillaisia vuolaasti kehuvia adjektiiveja]. Kaivoin esiin kaikki säästöni ja lunastamattoman ässä arvan, sekä kolme puolentoista litran palautuspulloa. "Huh finanssi asiat hoidossa ja sitten toimintaan".
Varovasti aloin riisua tuolta neidolta vaatetusta ja tutustumaan mitä alta löytyikään. Sieltähän löytyi, ai, miten söpöt tissit ja mahtava peppu. Kaivoin esiin mukanani olleen kasettisoittimen, sieltä painoin play, näin Imperial marssin tahdissa riisuin lannevaatteeni ja paljastin koko kylän hienoimman vehkeen. Perään vielä nauhalta abloodit, jotka oli tallentanut Pulmusten ekalta kaudelta 90-luvulla kun tuo tuli uusintana aamupäivisin.
Livuin neidon viereen sängylle kuin pantteri ja asetin rannakanavaroireiden piinaamaan käteni hänen pyhimmilleen... Ja voi jestas se oli kostea, naapurin Arskan Bilteman pinta kosteusmittari olisi huutanut punaista. Asettelin mahaani hiukan paremmin, että tuo veitikkani tuli esiin ja sinne se hupun kera hitaasti lipui neidon sisään. Tai olisi lipunut, jos se ei olisi ollut aivan pahuksen tiukka, ihankuin meidän kerrostalon marjakellarin ovi, just oikeassa asennossa pitää tuupata, muuten ei mene. Menihän se, mutta olkaa pojat varovaisia.
Siirrytään aikaa säästääkseni kohtaan, jossa tämä naaras kiipesi päälleni: Ja kyllä, olinkin tätä uumoilut jo ensi kosketuksella, tässä se oli... Se oli oravapillu. Niin se lähti nuolemaan kaluni vartta, märässä tiukassa puristuksessa, kuin tuo metsien pörröhäntä käpynsä kera juoksisi männyn runkoa pitkin.
Katselin kuinka tuon naisen kauniit muodot näkyivät varjona seinällä, nännit pystyssä siinä varjokuvassa nöpöttäen, samaan aikaan sukuelimeni sai parasta kyytiä pitkään aikaan. Tässä on ihmisen hyvä olla.
Tiimalasissa oli santa tällä välin valunut sille mallille, että oli aika siirtyä luovutus vaiheeseen: Käänsin neidon alleni ja niin minä luovutin, luovutin ihan kantapäitä myöten ja täytin koko My Size tuotteen. Huh, siinä minä makasin, täysin tyydytettynä. Aivan mahtava kokemus.
Plus 18, ajoittaista tihkusadetta.
Kiitämme kokonaisuutta, ymmärrämme, että kyse oli aivan aloittelijasta tällä alalla, joka tiedostaa ne kohdat joissa pitää petrata.