Tuo on ihan totta, että tänä päivänä loukkaannutaan ja pahoitetaan mielensä herkemmin ja vähäisemmistä asioista kuin vuosia sitten - kiitos internetin ja somen yleistymisen ja laajentumisen. Nykyisin tiedostaminen ja ymmärtäminen on lisääntynyt sen suhteen, että mitä on ok sanoa ja mikä on loukkaavaa, ja ongelmakohtia uskalletaan nostaa esille ja tarkastella jopa maailmanlaajuisesti. Nämä "mielensäpahoittajat" ovat monesti heitä, jotka eivät suostu enää heihin tai muihin altavastaajiin kohdistuvaa pilkkaa nielemään, vaan he ovat nousseet vastustamaan ja sanomaan, että nyt riittää, tässä menee raja. Toki on sitten ne mielensäpahoittajat erikseen, jotka loukkaantuvat siitä, etteivät he enää voikaan sanoa aivan mitä tahansa kenestä tahansa ilman, että siitä joku jollain tavalla huomauttaa.
Monesti vika heitetään pilkan kohteiden niskoille tyyliin "elä oo tommonen herkkis, mitä sie tuostakin suutut, leikkiä vaan", kun oikeasti pilkkaajat, kiusaajat, trollaajat yms. voisivat katsoa itse peiliin ja tarkastella sitä omaa käytöstä. Vähän sama kuin ennen vanhaan (toki tapahtuu paljon vielä nykyäänkin) raiskausten uhreja syyllistettiin heidän pukeutumisen ja/tai humalatilan takia. "Mitäs laitoit minihameen", "siehän oikeen kerjäsit sitä tuolla paljastavalla kaula-aukolla", ikään kuin siinä väkivallanteossa ja -tekijässä ei olisi ollut mitään vikaa, vaikka se vika nimenomaan on siinä, eikä koskaan uhrissa. Kaikki me ymmärrämme, että toisen kimppuun ei saa käydä. Miksi se sitten olisi ok sanallisestikaan? Yhtälailla sanatkin satuttavat kuin fyysinen väkivalta.
Nyt on selvästi menossa murrosvaihe, jossa testaillaan, mikä on ok ja missä menee raja. Kai se lienee hyvä asia, että on sekä puolesta että vastaan sanojia, rajojen venyttäjiä että mielensäpahoittajia. Näin rajat löytävät paikkansa ja ymmärrys siitä, että kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, kasvaa pikku hiljaa, ja kohta meillä on taas hieman suvaitsevaisempi maailma.