En nyt tiedä oliko tämä varsinainen "haaveammatti" mutta myönnän että armeijassa yritin melkolailla tosissani sotilassoittokuntaan viulistiksi. - Meitä oli ainoastaan kaksi viulun soittajaa mutta olihan se selvää että kun toinen on virtuoosi ja itse korkeintaan mekaanista keskitasoa niin valinta oli raadin edessä täysin selkeä; Kaveri pääsi ja meikäläinen sai pakata viulun koteloon ja palata takaisin kasarmille. -
"Mutta... mitäs niistä" 😅🍻
Enpä olisi uskonut että RobertLey jäi soittamaan toista viulua.
No eihän se ole kuin pelkkää elämää (ja ehkä jälkikäteen ajatellen niin oli parempikin), sen verta itseä tuntien olisin varmasti hakannut sen viulunkin viimeistään keski-iässä tuhannen päreiksi jonkun vierailevan, koopäisen kapellimestarin knuppiin 🤣🤣 ... - Nääs kun ei ole lahjoja itseään Paremman edessä niin turha sitä on valitella jälkikäteen (tai jos olisi oikein kunnon "sadistin" luonnetta olisi ehkä saattanut päästä musiikin opettajaksi johonkin ö-luokan kouluun ja jos sieltä olisikin löytynyt joku "lupaava jousisoitinmuusikko" olisi varmaan tullut annettua pelkkiä puhtaita nelosia, selvityksenä "esittää parempaa mitä on, hylätty!")
