130 km per suunta. Tytyn avattua oven kadutti sillä sekunnilla. Kämppä epäsiisti ja kertoi turhankin avoimesti elämäntarinaansa. Ei ollut aineissa sentään, joten päätin antaa mahdollisuuden (koska olin ajanut toista tuntia p*mpin perässä. Sänky oli joku halvin mahdollinen Sotkasta, ehkä seisoi kolmella jalalla. Asennoista kävi oikeastaan vain takaapäin, eikä mitään lipastoa, sohvaa jne voinut hyödyntää, vaikka ymmärsi itsekin, että sänky on ihan p*ska.
Tyty oli koko ajan jotenkin jännittynyt, ikäänkuin odotti pelolla mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei oikein oma-aloitteisesti ryhtynyt mihinkään, vaan itse piti suunnilleen asetellaa oikeaan paikkaan, oikeaan asentoon. Jutut oli kyllä sen suuntaisia, että on tehnyt hommaa jo pidempää, mutta silti olemus ja otteet oli kuin olisi 1. työpäivä. Tytyn nuuskat oli loppu, jos olisin tuon tiennyt, olisi rahan sijaan tolppa ollut riittävä korvaus. Muuten maksamani perus-Suomi-hinta sapetti poistuessani paikalta. Matkalla autolle kysyin itseltäni muutaman kerran, että "onko v*ttu oikeasti mies näin heikko lihan edessä?"
Siinä sitten ajaessa 1,5h takaisin kotiin ehti taas analysoida tapahtunutta perinpohjin. Taas kokemusta rikkaampana ja uskon vahvasti myös viisaampana.
