[Viola]

Saa tietysti olla ihan mitä vaan, mutta sit siihen näyttämiseen...
Noh, en ole älyttömän tunteellinen ihminen itse, joten hirmu tunteellisten ihmisten seurassa oleminen voi olla aika rasittavaa pitkän päälle. Ihan sukupuoleen katsomatta.
 

Samaa mieltä. Minun kanssa pärjää parhaiten jos pystyy pohtimaan asioita enemmän kliinisen teknisen analyyttiseltä kannalta. Tunteet on jotain käsittämätöntä joka aiheuttaa vain pelkkää draamaa käytöksessä. Ei sellaista jaksa katsella.

Jos mies haluaa tunteilla, puhua, tuoda kukkia, sanoa että rakastaa, ym ym. Toki osaan olla mukana.
On ok jos miehet puhuu tunteista. Jospa sitä oppisi itsekin käsittämään paremmin mitä tarkoittaa sana tuntea. Vaikka enemmän kiinnostaa missä kohtaa aivoissa on alue mistä tunteet asuu. Miten ne ilmenee eri ihmisillä. Miten ja millä tavalla se alue aivoissa aktivoituu. Se tunne-alue.

[Vieras0068]

^
Et ole tainnut koskaan rakastua🙂.

[Viola]

^
Et ole tainnut koskaan rakastua🙂.

Öh. Rakastua. Onko se jotain syötävää.

No jaa, itseasiassa olen. Lasteni isään.

Se rakkaus oli tällaista.
Juha Vuorinen:”Ensin tulee ihastus, sen jälkeen ahdistus, ja jos näistä on selvitty, voi aloittaa pitkän ja kivisen kompuroinnin kohti sitä tilaa, jolla jotain tekemistä todellisen rakkauden kanssa. Minulle se on synonyymi silmittömälle kunnioitukselle.”

[Vieras0068]

^
Okei.
Suurin osa turskista hakee lohdutusta loputtomaan yksinäisyyteen ja varmaan sitten tapahtuu vähän epämukavia asioita palveluntarjoajan näkökulmasta.
Olen varmaan väärässä tai ainakin toivon olevani🙂

[Gentleman]

Olen helvetin huono näyttämään mitään tunteitani. On joskus jopa sanottu tunteettomaksi ja kylmäksi. En tiedä mistä se johtuu, mutta se tunteiden näyttäminen toiselle tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Jos jotain rakastaa niin en näytä sitä.
Jos jotain vihaa niin en näytä sitä. Ilo ja suru taitaa olla ne ainoat mitä pystyn luontevasti tuomaan esille.

[Vieras0068]

^
Ekakerta on vaikein, mutta jos kerrankin pystyt näyttämään rakkautta, kertomaan lähimmäiselle kuinka paljon rakastat, niin homma helpoittuu. Usko pois, tiedän kokemuksesta.

[Vieras0029]

Samaa mieltä. Minun kanssa pärjää parhaiten jos pystyy pohtimaan asioita enemmän kliinisen teknisen analyyttiseltä kannalta. Tunteet on jotain käsittämätöntä joka aiheuttaa vain pelkkää draamaa käytöksessä. Ei sellaista jaksa katsella.

Heh,

tässäpä hienosti kiteytetty huoran ja tyttöystävän ero, niin hyvässä kuin pahassa. Huoralle voit jutella tunteistasi yhtä hyvin kuin vaikkapa mökin tiiliuunille. Molemmat kuuntelevat tunteitasi yhtä hyvin. Molemmat lämpiää ihan vain rahalla 

Tyttöystävä sen sijaan oikkuilee, eikä tiedä tuuleeko etelästä vaiko pohjoisesta ja saako sinne tiiliuuniin työntää yhtään mitään polttoainetta. Mutta se kuuntelee (ainakin pari ekaa vuotta) ilmaiseksi tai on ainakin kuuntelevinaan....

[Gentleman]

^
Ekakerta on vaikein, mutta jos kerrankin pystyt näyttämään rakkautta, kertomaan lähimmäiselle kuinka paljon rakastat, niin homma helpoittuu. Usko pois, tiedän kokemuksesta.

Ei se ole oikein siitä kiinni. Kerron tarvittaessa jos koen hyötyväni siitä jotenkin, esimerkiksi parisuhteessa vältän turhan riidan tai ihmisten jatkokysymyksiä yleensä. Voin sanoa asioita tarkoittamatta niitä.

[Vieras0068]

^
Mutta voitko sanoa asioita, että tarkoitat niitä?
Vaikka tyttöystävälle/vaimolle esim "mä rakastan sua"?

[Made]

Kaikkihan me eletään tunteiden mukaan ja mitä herkemmässä on tunteet sen pienemmistä asioista saadaan mielihyvää.

Tunteet koitan kuitenkin järkeistää ja miettiä mikä saa ne aikaan yms. Ja lenkille lähden tai halkoja hakkaamaan jos ei saa järkeistettyä ja puhuttua asioita. Myös yksinään itkeminen tekee toisinaan hyvää. Romanttinen en osaa olla.

[Seepeli]

Tunteiden kuvaileminen sanoilla on hankalaa, sillä sanat on eksakteja, täsmällisiä, lopullisia. Tunteilla ei ole selviä, yleistettävissä olevia muotoja. Miten piirtää rakkaus? Se on nippu monenlaisia asioita, yksi sana ei niitä välitä.

Ja jos kuitenkin puristaa tunteita sanoiksi, kuulijan pitää tulkita kuulemansa sanat tavoittaakseen sen tunteen mistä kyse. Kuulija kuitenkin tulkitsee sanat omista lähtökohdistaan ja voi olla että sanoilla on eri merkitys. ...Tunnetilan välittäminen vain sanoilla on hurjan vaikeaa.

Tästäkin huolimatta olen huomannut miten ihanaa ja äärimmäisen mielenkiintoista on yrittää kertoa tunteistaan sanoilla. Lukemattomia kertoja olen mennyt metsään ja hämmennys on imenyt ilmat pois huoneesta. Mutta aina joskus onnistun. Se on mahtava fiilinki. Löytää yhteyden jonkun kanssa.

Jaetut tunnetilat yhdistää ja toimii liimana. Suosittelen kaikille rohkeille, jotka uskaltaa etsiä ja löytää. (Löytäminen on se pelottavampi osio). 

[Viola]

Seepeli kirjoittaa kauniisti.

Se että ei ymmärrä tunteita ei tarkoita sitä, ettei niistä saisi keskustella.
Omista lähtökohdista ja historian muokkaamana tätäkin asiaa tarkastelee.
Tiedä sitten johtuuko siitä, että tunteet ja nimenomaan syvemmät tunteet satuttaa vai siitä ettei niihin kertakaikkiaan ole mielenkiintoa...jos niistä ei halua puhua.

Liikuttavaa ja herkän hienoja hetkiä ne joissa mies itkien kertoi elämänsä vaikeaa kesää parisuhteen kannalta.
Kuunteleminen ja läsnäolo on se mitä voi antaa. Kysymyksiä ja taas kuuntelemista. Rajoitetussa määrin kuitenkin. Pieninä annoksina.

Loppujen lopuksi ihminen on kasa hermoratoja, neuroneita, hormoneja. Erilaiset tunteet aiheuttavat erilaisia fysiologisia tuntemuksia.
Aika kornia ajatella miten tuolla henkilöllä mantelitumake toimii hyvin..kun kuuntelee murheellisen miehen kertomusta. Tieto on kuitenkin yksi tapa jäsennellä kuulemaansa ja asennoitua tilanteeseen tavalla jossa ikäänkuin ulkoistaa itsensä. Se ei kuitenkaan poista lämmintä vuorovaikutusta ja läsnäoloa.

 
Hyödyllistä tietoa taas se jos asiakas saa esim paniikkikohtauksen session aikana, ajattelen... sympaattinen hermosto toimii liian voimakkaasti. Asian voi ottaa tiedon kannalta eikä lähteä itse mukaan samaan tunnereaktioon...jos kyseessä on negatiivinen tunnetila.

Arvostan ja kunnioitan kaikkia jotka uskaltavat ja haluavat tunteilla eri tavoilla.

[Gentleman]

^
Mutta voitko sanoa asioita, että tarkoitat niitä?
Vaikka tyttöystävälle/vaimolle esim "mä rakastan sua"?

Toki aina silloin tällöin. Ongelma on se omaehtoinen tunteiden kertominen.

[Venla]

Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?

[Vieras0217]

Kyllä sitä pystyy vastaamaan luontevasti takaisin rakkaalle. Se vaan on asia jota tuskin enää koskaan kuulen..

[RobertLey]

Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?

Keväällä eräällä naispuolisella tuttavalla oli elämässään jonkin sortin kriisi, jäi mieleen kuinka kaiken jälkeen sanoi nimeni ja että "Mä oikeesti rakastan sua." Tuli vielä ottamaan kaulasta kiinni mutta toimin kai väärin sillä hetkellä koska nainen veti takaisin; "Siis olet rakastettava mutta v-n tyhmä. Et vaan tajua ikinä." - Enkä tajunnut kuin vasta jälkeenpäin eikä siinä, ollaan oltu ystäviä - jopa sänkykamarin jakoa myöten - mutta taisi se hetki mennä ohitse... se on se tilannetajun puute ja ainainen hitaus. Mutta ei valiteta.

[JTM]

En todellakaan sanoisi itseäni tunteettomaksi. Mutta tunteiden näyttäminen tai niistä puhuminen on vähän hakusessa. Ulospäin olen aika rauhallinen ja huolettoman oloinen, mutta sisällä ajattelen ihan liikaa. Oikeassa seurassa kyllä puhun asioista ja keskustelen muutenkin tuntemieni ihmisten kanssa erilaisista asioista. Siltikin parasta terapiaa ja tunteiden purkamista itselleni on joko rauhallinen maaseutu-ajelu autolla tai sitten pisempi kävelylenkki jossain korvessa mukavilla poluilla.

[Vieras0068]

Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?

Tuntuu hyvälle ja ei tuota mitään kiusaantumisen tunteita tai vaikeuksia vastata takaisin. Joskus oli vaikeaa🙂

[Jepe]

Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?

Hyvältähän se tuntuu, saa todella tuntemaan itsensä halutuksi ja erityiseksi. Kun tunne on vielä molemminpuolinen niin helppo vastata samoin takaisin

[Pikkupaavi]

Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?

Joskus nuorempana tuo tuonut ehkä kiusaantuneen tunteen ja yleisesti tuo sana kokenut inflaation jossain vaiheessa. Näin varttuneemmalle herralle ei tuota kiusaantumisen tunnetta enää kuitenkaan tule. Ja pakkohan se on myöntää, että tuon kuulleessaan yleensä tulee ihan hyvä tunne. Paitsi jos sen takana on pahasti sarkasmia 😎