^ Tuossa juuri hyvä lähestymistapa, pitää vertailla ajan ja rahan kulunkeja. Ostoseksi ja siviilimarkkinat suovat luonnollisesti rakenteiltaan erilaiset ympäristöt tähän vertailuun.
1. Tinder/OkCupid etc.
Aikaa menee oman kokemuksen mukaan sovelluksissa paljon, jos niihin sukeltaa sisään. Flirttailu on kivaa ja huomio hivelee, mutta välillä myös turhauttavaa, kun vastauksia ei tulekaan tai ei käy flaksi. Sitten jos seksiä kuitenkin tulee, voi suhteuttaa ruutuajan toteutuneisiin panoihin (ja pidemmälle viedyssä vertailussa myös niiden laatuun). Tällä lailla saa jonkinlaisen kuvan siitä, minkä verran on ns. sijoittanut ja saanut.
2. Maksullinen seksi.
Tässäkin touhussa voi aikaa kulua varsinkin alussa kun vertailee tarjontaa, lähettää viestejä ja odottaa vastauksia. Kuitenkin periaatteessa homma toimii rahan varassa, joten pääasiallinen tarkastelu koskee sitä, paljonko rahaa kuluu suhteessa panoihin (ja myös niiden laatuun, täälläkin sitä on hyvä tarkastella). Jos vaikka puolen vuoden ajan katsoo, paljonko maksuseksiin menee rahaa ja mitä sillä on saanut, saa hahmotuksen siitä, vastaako se toiveita.
> >
Sitten näitä kahta eri kulujakaumaa vertailemalla voi miettiä kumpi sopii itselle paremmin. Kumpaakaan ei onneksi olla vetämässä vessanpöntöstä alas ja hyvä niin.
> >
Heuristiikkaa: hyvännäköinen ja nuori, mutta köyhä mies viihtyy paremmin deittisovelluksissa; iäkkäämpi ja ehkä ylipainoinen/kaljuuntunut mies ostaa seksiä palveluntarjoajilta. Suurin osa meistä turskista tietysti sijoittuu johonkin näiden ääripisteiden väliin. Oma hommansa onkin juuri siinä, että optimoi oman profiilin valitun "pillunsaantistrategian" mukaiseksi, esim. sijoittaa riittävästi rahaa maksuseksiin, että saa riittävästi laatua; tai panostaa ulkonäköönsä enemmän, että saa enemmän ja parempaa siviiliherutusta.
Jotenkin näin.