- -
Käsittääkseni tästä ei ole uudempaa tämän kumoavaa KKO:n ratkaisukäytäntöä. Tiedossani ei ole varmasti, onko asiaan liittyvää lainsäädäntöä tältä osin uudistettu, mutta vaikuttaa kyllä siltä, että ei, koska tuo Tuhmamyyn vinkkaama OTM, VT Otto Mere väitöstutkimus ”Lain ja hyvän tavan vastaiset sopimukset" on tämän vuoden tammikuulta. Väitöstilaisuudesta kertovassa Helsingin yliopiston artikkelissa todetaan Meren kommenttina, että "Seksuaalipalveluihin liittyvät sopimukset katsotaan edelleen hyvän tavan vastaisiksi, vaikka lainsäädännössä ei kielletä seksuaalipalveluihin liittyviä sopimuksia.".
Joten kyllä, näin se sitten ilmeisesti on...
Hyvä uutinen palveluntarjoajille on, että sama toimii toiseenkin suuntaan: KKO:n peustelujen mukaan "oikeuskeinot eivät ole yleensä käytettävissä myöskään mahdollisesti jo suoritettujen maksujen takaisin saamiseksi edes siinä tapauksessa, että toinen osapuoli jättää hyvän tavan vastaisen sopimuksen mukaisen oman suoritusvelvollisuutensa täyttämättä."
Eli jos asiakas on antanut rahat ja PT sitten sanoo, ettei huvitakaan, asiakkaan on turha koettaa periä rahoja takaisin
Mutta tämä(kään) ei siis muuta jo ketjun ensimmäisissä viesteissä toisteltua perussääntöä: maksu aina etukäteen.
IL uutisoi vuoden 2019 tapauksesta kun äijä kuvitteli ostavansa strippipaikassa seksiä takahuoneessa ja tämän luottokortilta veloitettiin tuhansia liikaa. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2debb5bf-4438-431e-93d9-143109d8ce36
Tapaus on mielenkiintoinen, jos strippari olisi myöntänyt kyseessä olleen seksipalveluiden myynti, olisiko hän saanut pitää rahat? Siinä tapauksessa strippipaikka olisi saanut todennäköisesti syytteen parituksesta. Tässä tapauksessa käräjäoikeus tuomitsi stripparin maksamaan rahat takaisin eikä hovioikeus antanut valituslupaa.