Aikoinaan ilmoitin silloiselle vaimolleni, että menemme illalla ulos syömään. Kun saavuin kotiin, hän oli liki lähtövalmiina ja kahvi oli keitettynä minulle.
Vein sitten hänet ulos, mutta ilmeisesti ei ollut tyytyväinen. Vein hänet kyllä ulos lupaukseni mukaan, istumaan kostyymeissään läheisen puiston penkille, otin esiin tämän termokseen kaatamani kahvin ja tekemäni pari voileipää vailla muuta päällistä. Jälkiruokakin oli valmiina, muutama rivi Fazerin sinistä.
Mielestäni nämä olivat ajatukseltaan kivat illalli...it yhdessä, mutta hän oli toista mieltä.
Olin kuulemma huijari, enkä ymmärtänyt mitään naisesta. Ymmärsinhän minä, mutta tilini saldo ei.
Jos illastaisin maksullisen palveluntarjoajan kanssa (vaimo oli maksuton tässä mielessä) niin illalli...eille olisi sovittu katto, lattia ja seinät ylikalliiden tarjoomusten estämiseksi, sillä olisin varannut toki myös palveluntarjoajan rahatoiveet sapuskan jälkiseen sukupuoliseen kanssakäymiseen, enkä ole Ehrnrooth tai venäläinen krimi ym varoiltani.